Tuomioistuinviraston ylijohtaja piti viime perjantaina tuomioistuinten henkilöstölle tiedotustilaisuuden tulevien vuosien tuomioistuinten taloustilanteesta. Sen lisäksi, että henkilöstö on ymmärrettävästi huolissaan omasta tulevaisuudestaan tuomioistuinlaitoksessa, tulisi tuomioistuinten taloustilanteesta olla huolissaan myös yhteiskunnallisesta näkökulmasta.
Todettakoon alkuun, että Suomessa oikeuslaitokseen ei olla oikein koskaan erityisesti panostettu eikä sitä ole mitenkään erityisesti arvostettu (muutoin kuin juhlapuheissa). Edellinen hallitus sentään allokoi merkittävää määräaikaista rahoitusta mikä oli tietysti tervetullutta, mutta sekään ei ole ihan paras keino (tästä myöhemmin). Suomi on Euroopan häntäpäässä oikeuslaitoksen rahoituksessa sekä yleisesti että suhteutettuna väestöön ja bruttokansantuotteeseen [1]. Palkat ovat vertailumaita heikommat ja verrattuna maan palkkatasoon ollaan reilusti EU:n keskiarvon alapuolella. [2] Erityisen suuri ero on nimenomaisesti muun henkilöstön kuin tuomareiden määrässä [2]. Tämä on tärkeä nosto siksi, että pelkästään tuomareiden määrää vertailemalla ei voida saada kokonaiskuvaa tuomioistuinlaitoksen tilanteesta. Lisäksi jokainen tuomioistuimessa työskennellyt tietää miten valtava merkitys tuomioistuimen toiminnan kannalta on kansliahenkilöstöllä, joka meillä Suomessa tekee valtavasti työtä palkalla, joka on sanalla sanoen surkea suhteessa työn vaativuuteen.
Kehysriihessä todettiin, että on pidettävä huolta, että leikkaukset eivät osu oikeudenhoidon suorittavaan henkilöstöön. Tämä on luonnollisesti vain lause, jolla vastuu negatiivisista vaikutuksista voidaan sysätä jonkun muun kontolle. Tuomioistuinlaitoksessa on aika vähän ylimääräistä mistä puristaa. Meillä ei juurikaan matkusteta minnekään, ei ole juurikaan mitään kummallisia henkilöstöetuja tai suurta hallintoa. Koulutustarjonta on ollut jo jonkin aikaa liian vähäistä. Tuomioistuinlaissa (9 luku 4 §) on tuomareille asetettu velvollisuus kehittää ammattitaitoaan ja tuomioistuinlaitokselle yleinen velvollisuus huolehtia, että koulutusta on riittävästi ja siihen on oltava mahdollisuus osallistua. Voidaan perustellusti kysyä, että miten tämä lain vaatimus jatkossa täyttyy, mikäli taloudelliset edellytykset edelleen heikkenevät. Lainsäädäntöä tulee lisää siihen tahtiin, että koulutuksen tarve ei tulevaisuudessa tule ainakaan vähenemään.
Edelleen asia, joka kannattaa huomioida, kun mietitään tuomioistuinlaitoksen tilannetta, on se, että tuomioistuinviraston viime syksynä (ja myös aiempina vuosina) suorittaman työajan seurannan mukaan tuomioistuimissa tehdään varsin yleisesti töitä reilusti enemmän, kuin normaali työaika. Tuomarit tekivät seurannan mukaan noin 10 % enemmän työtunteja, kuin mikä on oletustyöaika. Siten nykytilanteessa tuomioistuinlaitoksen toiminnan tilannekuva on liian ruusuinen. Tavoitetilanteen tulee olla kuitenkin se, että työajattomuudesta huolimatta keskimääräisesti työajan tulee olla tasattavissa oletustuntimäärään.
Kun edellä lausuttu sovitetaan yhteen sen kanssa, että rahoitus vähenee, se tarkoittaa sitä, että tuomioistuinten käsittelyajat tulevat pitenemään. Tämä on oikeusvaltion näkökulmasta huolestuttavaa seuraavista näkökulmista:
- Rikosasioiden pitenevät käsittelyajat ovat ensinnäkin kohtuuttomia sekä rikosasioiden vastaajille, että asianomistajille, mutta myös yleisesti saattaa johtaa yhä useammin siihen, että rikosten rankaisemattomuus lisääntyy. Viime vuosina on ja tulevaisuudessa ollaan edelleen säätämässä poliisille lisää toimivaltuuksia ja rikoslakia on kiristetty. Tämä tarkoittaa edelleen lisää sisääntulevia juttuja. Kyllä vakavat rikokset jatkossakin käsitellään mutta pelkään pahoin, että lievemmät rikokset tulevat jatkossa aiempaa useammin ns. vanhenemaan käsiin. Mikäli taas ”pienemmät” rikokset jäävät useammin rankaisematta, tämä ei varmasti tee hyvää yleiselle lainkuuliaisuudelle ja yhteiskunnan toiminnalle.
- Sekä yritysten, että yksityishenkilöiden kaupassa ja yleisessä yhteistoiminnassa on tärkeää, että mahdolliset riidat saadaan ratkottua tehokkaasti. Tämä on erityisen merkittävää pienille ja keskisuurille yrittäjille sekä yksityishenkilöille, joiden kohdalla vaikka 10.000 euron riidalla voi olla todella suuri merkitys. Näitä ei ratkota välimiesmenettelyssä ja mikäli luotto siihen, että mahdolliset riidat saadaan ratkottua ja velat perittyä murenee, vaikuttaa se melko varmasti myös rohkeuteen ryhtyä liiketoimiin tai tehdä kauppaa. Asiaa on tutkittu ja toimivan ja tehokkaan oikeusjärjestelmän ja talouden kasvun välillä on yhteys.[4]
- Suomessa on kautta aikain ollut ongelmia oikeudenkäyntien viivästymisten kanssa. Kun Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta tuli riittävästi pyyhkeitä tästä, säädettiin laki oikeudenkäyntien viivästymisen hyvittämisestä. Maksettujen korvausten määrä on ollut jatkuvassa kasvussa. [3] Nämä eivät tule ainakaan vähenemään jatkossa, mikäli suunnitellut leikkaukset toteutetaan. Lokakuuhun mennessä vuonna 2024 hyvityksiä oli maksettu lähes 350 000 euroa. Määrät ovat olleet mainitun jutun jälkeen edelleen nousussa ja Valtiokonttorilta saatujen tilastojen perusteella vuonna 2025 viivästyshyvityksiä määrättiin tuomioistuimissa 158 asiassa kun vuonna 2024 vastaava luku oli 109. Kasvua näissä on siten tapahtunut noin 45 % yhden vuoden aikana. Kun otetaan huomioon vielä kohdissa 1 ja 2 mainitut seikat niin tuomioistuimista leikkaaminen ei vaikuta varsinaisesti säästämiseltä.
Tässä kolme nopeasti mieleen tullutta skenaariota. Lisääkin varmasti voisi keksiä pidemmällä pohdinnalla. Ja nämä keskittyvät luonnollisesti yleisten tuomioistuinten näkökulmaan. Tuomioistuinlaitoksessa kokonaisuudessaan käsitellään hyvin monenlaisia asioita ja vaikutukset esimerkiksi hallintopuolella erilaisten lupaprosessien viivästyessä eivät myöskään varmasti tee hyvää sen enempää yksityishenkilöille kuin yrityksillekään.
Purkaminen on aina nopeampaa kuin rakentaminen. Alussa viittasin erilaisiin ruuhkanpurkurahoituksiin mutta tämä on huomattavasti tehottomampaa kuin riittävän perusrahoituksen turvaaminen. Jos kohta taas huomataan, että tarttis tehdä jotain, vaikka rahoitusta taas myöhemmin lisättäisiin, ei ensinnäkään ole valmista reserviä koulutettua henkilöstöä. Uuden henkilöstön rekrytoiminen ja perehdyttäminen vie aikaa ja vaatii taas paljon enemmän resursseja tämän tilanteen ennaltaehkäisyyn verrattuna.
Tämä asettaa väistämättä rajat tehostamiselle sillä kerrallaan yksi ihminen voi käsitellä yhtä juttua.
Henkilöstön näkökulmasta myös tulevaisuus tuomioistuinlaitoksessa näyttäytyy epävarmemmalta. Riippumatta oman työpaikan varmuudesta, tulevaisuuden työtilanne taloustilanteen heikentyessä huolestuttaa varmasti jokaista. Riippumatta erilaisista tekeillä olevista lakimuutoksista ja erilaisesta tehostamisesta jota tuomioistuimissakin voidaan tehdä, valtaosaan jutuista tarvitaan jatkossakin sekä istuntosali että tuomari. Useimmiten myös muita toimijoita. Tämä asettaa väistämättä rajat tehostamiselle sillä kerrallaan yksi ihminen voi käsitellä yhtä juttua. Vaikka kysymyksessä olisi ”vähäisempiä” juttuja, on jutut yksittäisten ihmisten elämän kannalta merkittäviä. Kaikkien osapuolten kannalta toivottavaa lienee, että jutun istuu ja ratkaisee pätevä juristi, jolla on mahdollisuus perehtyä kulloinkin käsiteltävänä olevaan asiaan.
[1] Eurostat https://ec.europa.eu/eurostat/databrowser/view/sdg_16_30/default/table?lang=en CEPEJ: https://public.tableau.com/app/profile/cepej/viz/BudgetEN/GDPBudget
[2] CEPEJ raportti https://commission.europa.eu/system/files/2022-05/part_2_-_eu_scoreboard_-_country_fiches_-_deliverable_0.pdf s. 458
[3] Esim. https://yle.fi/a/74-20121861
[4] Timely Justice as a Determinant of Economic Growth https://www.fmg.ac.uk/sites/default/files/2024-12/DP917.pdf ; Judicial efficiency and economic growth: Evidence based on European Union data https://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/sjpe.12357
0 kommenttia