Kun puhutaan valtiontalouden säästöistä, puhe kääntyy usein suuriin miljardiluokan kokonaisuuksiin. Päättäjät ovat tekemässä kuitenkin myös oikeusturvaan leikkauksia, joiden seuraukset voivat muuttaa suomalaista yhteiskuntaa pysyvästi. Kyse on oikeusvaltiomme kivijalasta: tuomioistuimista ja syyttäjistä.
Vielä vaalikauden alussa hallitusohjelmaan kirjattiin kauniita tavoitteita oikeusjärjestelmän rahoituksen turvaamisesta. Luvattiin myös, että tietojärjestelmät ja toimitilat rahoitetaan niin, ettei se ole pois perustoiminnasta.
Nyt arki näyttää toiselta. Julkisen talouden kehyspäätökset vuosille 2027–2030 kertovat karua kieltään: kauniit tavoitteet on hylätty, ja edessä on historiallinen resurssikriisi. Suomalaista oikeusturvaa ollaan tehostamassa tavalla, joka tuo mieleen huonon ja ikivanhan vitsin: potilas parani, mutta valitettavasti hän ehti kuolla operaation aikana.
Kokonaisuus on alle puoli prosenttia menoista – budjettiriihen tehopesu
Tuomioistuinten osuus valtion kaikista menoista on jo nyt hävettävän pieni – alle 0,5 prosenttia. Silti tästäkin murusesta aiotaan nipistää tavalla, jota Tuomioistuinviraston ylijohtaja Pasi Kumpula on kuvaillut historialliseksi suomalaisessa oikeusvaltiossa.
Logiikka on nerokas: jos budjetti on jo valmiiksi olematon, sen leikkaaminen tuskin tuntuu miltään?
Syksyllä 2026 myönnetty 7,7 miljoonan euron lisärahoitus toi tuomioistuimille hetkellisen helpotuksen vuodelle 2027 ja siirsi pahinta iskua eteenpäin. Se on kuitenkin vain avohaavaan laitettava laastari, saatesanoin ”ongelma on siirretty tulevaisuuden hoidettavaksi”. Vuoteen 2030 ulottuva säästövelvoite pysyy nimittäin ennallaan tai jopa kasvaa. Tuomioistuinten on vähennettävä kehyskauden loppuun mennessä noin 400 henkilötyövuotta – eli yli kymmenen prosenttia henkilöstöstään.
Koska tuomioistuinten kulut koostuvat lähes täysin kiinteistä menoista ja seinistä, säästöt voidaan kasata vain yhdestä paikasta: henkilöstöstä. Päättäjien hartaat toiveet siitä, että leikkaukset eivät osuisi ”ydintehtäviin” eli tuomareihin, ovat tässä mittakaavassa täysin epärealistisia. Säästöjä ei synny, jos korkeasti koulutettu lainkäyttöhenkilöstö tuomareineen joutuu käyttämään suuren osan työajasta sihteeritason työtehtäviin kuten kutsujen laatimiseen. Tämä ruuhkauttaa tuomioistuimet entisestään ja heikentää tehtävien ratkaisujen laatua. Tekoälyä on turha tarjota ratkaisuksi sen kalleuden, tietojärjestelmien kehittämisen hitauden ja tekoälyagenttien nyt jo ilmeiseksi käyneiden tietoturvariskien vuoksi.
Joka seitsemäs syyttäjä kortistoon – kalenterit valmiiksi solmussa
Samaan aikaan Syyttäjälaitoksessa tilanne on jo kriisiytynyt. Säästöt tarkoittavat käytännössä sitä, että joka seitsemäs syyttäjä joutuu lopettamaan työnsä. Se on loistava uutinen rikollisille, joilla on nyt erinomainen sauma laajentaa toimintaansa ainakin sesonkiluonteisesti. Samalla varhainen puuttuminen nuorten rikoskierteisiin voidaan unohtaa ja moni ehtii kehittyä ammattilaiseksi ennen ensimmäistä oikeudenkäyntiään.
Isku kohdistuu erityisen rajusti nuoriin, määräaikaisiin syyttäjiin, joiden sopimuksia ei vuodenvaihteen jälkeen jatketa. Etelä-Suomen syyttäjäalueella työskentelevä Ronja Flink kuvaili Helsingin Sanomissa 15.10.2026 uutista valtavaksi shokiksi. Nuoret syyttäjät kantavat valtavan vastuun perusrikosten ratkaisemisesta: yksi määräaikainen syyttäjä saattaa ratkaista noin 200 rikosasiaa vuodessa ja hoitaa sata oikeudenkäyntiä.
Kun nämä tehopakkaukset pakotetaan lähtemään, heidän juttunsa siirtyvät pinon alimmaisiksi. Heidän kalenterinsa vuodelle 2027 ovat jo täynnä sovittuja oikeudenkäyntejä. Nämä jutut kaatuvat suoraan taloon jäävien, jo valmiiksi iltaisin ja viikonloppuisin työskentelevien kollegoiden pöydille. Työuupumuksesta on tulossa viraston uusi virkaetu ja suuri osa sovituista istuinnoista joudutaan lopulta peruuttamaan. Tämä tarkoittaa käsittelyaikojen moninkertaistumista.
Jatkossa ahkerimmin tilaisuuteen tarttuvat rikostentekijät saavat entistäkin enemmän etua asioidensa viipymisestä viranomaisista johtuvista syistä kansan syvien rivien rakastamien ”paljousalennusten” ja viipymisen perusteella alennettavien rangaistusten muodossa. Oikeudenkäynnin viivästyskorvaukset ovat vuosia oikeudenkäyntiään odottaneille asianomistajille laiha lohtu ja kuittaavat pois osan tavoitelluista säästöistä.
Mitä tämä tarkoittaa tavallisille kansalaisille?
Oikeuslaitoksen kurjistaminen ei ole vain virastojen sisäinen ongelma. Se osuu suoraan yhteiskuntarauhaan, turvallisuuden tunteeseen ja talouteen
Inhimillisesti kestämättömät odotusajat: Jo nyt syyteharkintaan päätyy asioita, jotka ovat tapahtuneet vuosina 2021 tai 2022. Kun syyttäjät ja tuomarit vähenevät, käsittelyajat venyvät entisestään. Rikoksen uhrille vuosia kestävä odotus on kuin hidas rangaistus siitä, että joutui rikoksen kohteeksi. Lisämausteena asianomistaja saa jännittää, ehtiikö oma rikos vanhentua ennen vastaajan haastamista käräjille.
Tuomareiden ja syyttäjien kutsumuksella ammattiin on rajansa. Kun nyt korkeasti koulutettua työvoimaa pelotellaan työttömyydellä, monet pakkaavat laukkunsa eivätkä katso taakseen. Nuoret juristit eivät kaipaa elämäänsä 2–4 kuukauden välein toistuvaa jännitysnäytelmää nimeltä: ”tuleeko seuraava määräaikaisuus vai potkut”. Asioitamme jatkossa hoitaa ne nuoret, jotka eivät ole onnistuneet työpaikkaa hakiessaan heti työllistymään mihinkään muualle ja hekin vain sen hetken, kunnes vakaampi työpaikka löytyy.
Oikeusturva ei ole säästökohde
Valmisteilla olevat lainsäädäntömuutokset saattavat sujuvoittaa tuomioistuinten työtä tulevaisuudessa, mutta niiden vaikutukset näkyvät aikaisintaan vuosina 2029–2030. Siihen mennessä tuomioistuinten ja syyttäjien ruuhkat ehtivät kasvaa ja kerrostua niin että niistä voisi kirjoittaa historiallisen romaanisarjan.
Toimiva oikeudenhoito ei ole valtion luksustuote, josta voidaan tinkiä tiukan talouden aikana. Se on perustuslaissa turvattu oikeus ja keskeinen tekijä yhteiskunnan luottamuksen rakentumisessa.
Jos kansalaiset eivät voi enää luottaa saavansa oikeutta kohtuullisessa ajassa, käsissämme on huomattavasti suurempi ja kalliimpi kriisi kuin muutama saavutettu säästömiljoona valtion budjetissa. Viimeinen tuomari sammuttaa oikeustalon valot.
Katso myös
0 kommenttia