Hanne Salonen / Eduskunta
Alkanut vuosi on nykymuotoisen tuomariliiton juhlavuosi, jonka teemaksi sopii hyvin Tuomarina oikeusvaltiossa.
Tuomioistuinviraston alkuvuoden (13.1.2026) tiedotustilaisuus vuoden 2027 talousnäkymistä veti kuitenkin hiljaiseksi. Viesti oli lyhykäisyydessään se, ettei edes tälle vuodelle luvatut resurssit pelasta meitä säästöiltä. Samaan aikaan tuomioistuinten ruuhkat ja käsittelyaikojen valtakunnalliset erot ovat olleet vahvasti esillä. Paineet käsittelyaikojen yhtenäistämiseen ovat suuret.
Oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin on perusoikeus. Asiamäärät eri tuomioistuimissa vaihtelevat viraston sijainnin ja tuomioistuinlinjan mukaan. Yleisesti voidaan sanoa, että jutturuuhkat pääkaupunkiseudun tuomioistuimissa ovat muuta maata merkittävästi suuremmat. Tuomioistuinten ratkaisujen laatu ja oikeudenkäyntien kesto ovat osa oikeusvarmuutta ja oikeusvaltion perustavanlaatuisia elementtejä. Ne eivät saa olla kiinni asuinpaikasta.
Keinoja oikeudenkäyntien keston lyhentämiseen on etsitty toistuvasti. Nytkin on vireillä lukuisia prosessien sujuvoittamista tavoittelevia hankkeita. Osa ehdotuksista tarjoaa aidosti keinoja käsittelyaikojen lyhentämiseen, osa ehdotuksista toimii ennemminkin laastarina avohaavaan. Jos sujuvoittaminen toteutetaan vain säästöjen saavuttamiseksi kohdistamatta säästyneitä resursseja ruuhkien purkuun, hyvätkään uudistukset eivät tule saavuttamaan tavoitteitaan.
Vuodelle 2027 kiristyvät talousnäkymät muodostavat lisähaasteita tuomioistuinten tehokkaan toiminnan järjestämiselle. Yksittäinen tuomari ei voi jatkossakaan määräänsä enempää jauhaa ratkaisuja. Nopeat ratkaisut ja lukumäärältään suuret ratkaisutilastot eivät ole oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ainoa mittari. Ratkaisujen laadukkuus ja ammattitaitoisen tuomarikunnan kantokyky on varmistettava myös kiristyvässä taloustilanteessa.
Tuomareiden ja Tuomariliiton vaihtoehdot tilanteessa ovat rajalliset. Pelkkä muutosten vastustaminen ei mielestäni ole toimivin keino. Valtiovalta tulee tekemään omasta näkökulmastaan talouden ja tehokkuuden vaatimat muutokset riippumatta siitä, kuinka voimakkaasti niitä vastustamme.
Tärkeintä olisi olla mukana muutosten suunnittelussa ja osoittaa päättäjille huonoista vaihtoehdoista se vähiten huonoin. Me tuomarit tunnemme parhaiten tuomioistuinsektorin toimintaedellytykset ja sen sudenkuopat.
Osallistumalla aktiivisesti toimintaedellytyksiin liittyvään keskusteluun ja uudistustyöhön turvaamme parhaiten tuomarin aseman oikeusvaltiossa.
Oikeusvaltion huoltovarmuuden näkökulmasta tuomareiden ja asioiden keskittäminen ruuhkasuomeen on kestämätöntä. Tuomioistuinten sijoittuminen maantieteellisesti ympäri Suomea on myös sisäisen turvallisuuden kysymys. Kestämättömiä ovat myös nykyiset käsittelyaikojen maantieteelliset erot. Kaikkien näkökulmasta vaikuttaisi ilmeiseltä ratkaisulta jakaa taakkaa valtakunnallisesti niin, että voimme jatkossakin turvata tuomioistuinverkoston säilymisen myös pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Toisaalta kurjuuden jakaminen eri virastojen välillä on tehtävä hallitusti ja harkitusti.
Mielestäni asioiden siirtäminen on ensisijainen keino tuomareiden tai tuomarinvirkojen siirtämiseen verrattuna. Asioiden siirtäminen tai valtakunnalliset työjonot on suunniteltava siten, että tuomarin työtehtävät ovat jatkossa hallittavissa. Ruuhkien purkamisen tulee tarkoittaa valtakunnallisen keskimääräisen käsittelyajan asteittaista lyhentymistä, mutta samalla se johtaa maakunnissa käsittelyaikojen pidentymiseen, ei tuomareiden loppuunpalamiseen.
Resurssileikkaukset eivät pura ruuhkia. Ruuhkat purkautuvat vain panostamalla niiden purkamiseen.
Tampereella 14.1.2026
Edit 16.1.2026
0 kommenttia