Kuulemiset

 

 

HE 85/2008 käräjäoikeuksien kokoonpanoa koskevien säännösten uudistamiseksi

 

MUISTIO 23.9.2008

Käräjätuomari Mikko Saleva

Tuomariliitto kannattaa esitystä. Tiukat kehysbudjetit ovat vaarantaneet tuomioistuinten mahdollisuudet toimia. Tuottavuusohjelman täytäntöönpano uhkaa muuttaa tilanteen hyvin vaikeaksi.

Esityksen toteutuminen joustavoittaa oikeudenkäyntiä, parantaa tuomarintyön sujuvuutta ja tuottavuutta. Istuntojen järjestäminen on esityksen toteutuessa nykyistä joustavampaa. Yhdessä suunnitellun käräjäoikeuksien koon kasvattamisen kanssa uudistuksella on mahdollista pitkällä aikavälillä nostaa tuomioistuinten tuottavuutta.

Uudistuksen taloudellista vaikutusta on vaikea ennustaa etukäteen. Tästä syystä lakivaliokunnan olisi syytä painottaa, että kaikki kertyneet säästöt tulee nimenomaisesti ns. korvamerkittyinä käyttää käräjäoikeuksien kehittämiseen. Välttämätön kolmen ammattituomarin kokoonpano rikosasioissa ei pääse toteutumaan, jos sitä varten ei perusteta riittävää määrää tuomarinvirkoja. Uudistuksen hylkääminen tai sen vesittäminen johtaa puolestaan siihen, että kehysbudjettiin on välttämätöntä varata tuntuvaa lisärahoitusta tuomioistuinlaitokselle.

Kokoonpanovaihtoehtoja on syytä monipuolistaa. Lautamiehet osallistuvat nyt sellaisten asioiden käsittelyyn, jossa asianosaiset ovat kaikissa oleellisissa kysymyksissä yhtä mieltä asian ratkaisun lopputuloksesta. Jos taas pohdintaan tulee oikeuskysymys, lautamiehet ovat viime kädessä virkatuomarin ammattitaidon varassa. Lautamiesten osallistuminen tällaisiin istuntoihin ei ole tarkoituksenmukaista.

Tuomariliitto yhtyy myös perusteluihin ammattituomareista koostuvan kokoonpanon käyttöönottamisessa. Lautamiehet osallistuvat esimerkiksi talousrikosasioissa sellaisten asioiden käsittelyyn, joissa on ratkaistava oikeudellisesti vaikeita ja aineistoltaan vaikeasti hallittavia kokonaisuuksia. Syyttäjät ja asianajajat ovat tuoneet esiin toiveita käyttää niissä ammattituomareista muodostuvaa kokoonpanoa. Tämä palvelisi vaikean ja hankalan asian käsittelyä, edesauttaisi materiaalisesti oikeaan lopputulokseen päätymistä ja parantaisi oikeusturvaa. Oikeudenkäynnin painopiste voisi siten siirtyä käräjäoikeuskäsittelyyn.

Tuomariliiton käsityksen mukaan ehdotuksessa jäisivät monet tosiseikoiltaan yksinkertaiset talousrikokset täysilukuisen käräjäoikeuden käyttöalan piiriin. Esimerkiksi osa tullirikosasioista on aineistoltaan varsin suppeita eikä niihin liity vaikeita oikeuskysymyksiä. Esitetty sääntely saattaa aiheuttaa turhaa kolmen tuomarin kokoonpanon käyttämistä tilanteissa, joissa lautakunnan käyttäminen ei toisi lisäapua päätöksentekoon. Niitä ovat esimerkiksi tilanteet, joissa kysymys on esimerkiksi vain tavoitellun hyödyn tai aiheutetun vahingon määrän vaikutuksesta tunnusmerkistön täyttymiseen.

On selvää, että merkittävät ja laajat jutut valikoituisivat kolmen ammattituomarin kokoonpanoon tästä yhden tuomarin käyttöalan laajennuksesta huolimatta. Tämä laajennus ei vaikuttaisi lautakuntakokoonpanon käyttöalaan, vaan vaikuttaisi valinnassa yhden tuomarin kokoonpanon ja kolmen ammattituomarin kokoonpanon välillä.

Tuomariliitto kannattaa ehdotusta. Riita- ja hakemusasioissa ei ole lautamiehiä juuri käytetty, koska lautamiesten osallistuminen istuntoon ei ole lisännyt oikeudellista asiantuntemusta jutun ratkaisemisessa.

Tuomariliitto kannattaa ehdotettua säätelyä. Tuomioistuimelle tulee jättää harkintavalta siitä, millaisessa kokoonpanossa rikosasia ratkaistaan. Tulevassa laissa ei ole tarpeen säädellä asiaa ehdotettua tarkemmin. Tarkempi säätely johtaisi joustavuushyötyjen menettämiseen. Kokoonpanosäännöksistä tulisi vain uusi knoppologia. Kokoonpanojen jäykkä säätely pidentäisi merkittävästi käsittelyaikoja. Jos asianosaisille säädettäisiin mahdollisuus vaikuttaa käräjäoikeuden kokoonpanoon, siitä tulisi uusi kveruloinnin väline.

Hallituksen esitys on onnistunut siltäkin osin ammattituomarin toimivaltaa ei ole rajattu tuomittavan rangaistuksen osalta. Esitystä kritisoivien huoli on aiheeton. Säätelyn väljyys on hyväksi silloin, kun käsitellään tosiseikoiltaan selkeitä omaisuus- tai talousrikoksia. Niissä käsitellään usein suhteellisen yksinkertaisia näyttökysymyksiä. Lisäksi samalle vastaajalle tulee usein haasteaikana lisää juttuja, jolloin tiukasti rajattu tuomittavan rangaistuksen enimmäismäärä johtaisi joko pääkäsittelyn peruuttamiseen, hätäiseen kokoonpanon vahvistamiseen tai teennäiseen juttujen pilkkomiseen. Rangaistuksen ennakointi ennen pääkäsittelyä ennen kaikkien asianosaisten kuulemista ei sovellu oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. On selvää, että riittävän laajat ja monimutkaiset asiat ohjautuvat esitetyn sääntelynkin voimassa ollessa joko lautakunta- tai tuomarikokoonpanoon.

Eduskunnan lakivaliokunnalle 14.10.2009

Hallituksen esitys HE 123/2009 vp Eduskunnalle laeiksi oikeudenkäymiskaaren ja oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain muuttamisesta

Esitän kunnioittaen lausuntona seuraavaa:

Tuomariliitto pitää lakiesityksen tavoitteita ja niiden saavuttamiseksi ehdotettuja keinoja kannatettavina. Uudet joustavat menettelytavat helpottavat asioiden käsittelyä.

Esityksessä on arvioitu ehdotusten tuomaksi kokonaissäästöksi noin 20 haastemieshenkilötyövuotta. Tuomariliitto suhtautuu arvioon epäillen. Puhelinhaastaminen on uudistuksessa ainoa asia, jossa säästöä voidaan saavuttaa. Puhelinhaastamiseen liittyy kuitenkin seuraavia ongelmia. Haastettavien puhelinnumerot eivät ole helposti saatavissa, koska heillä on prepaid liittymiä johtuen luottotietojen menettämisestä. Haastettavat eivät vastaa viranomaisnumeroista tuleviin puheluihin. Vastaamattomuus saattaa jopa lisääntyä, kun tieto mahdollisuudesta haastaa puhelimitse leviää. Resurssisäästöä arvioitaessa vaikeuttaa asiaa myös se, että yksittäisen käräjäoikeuden säästö voi olla esimerkiksi 0,3 henkilötyövuotta ja silloin virkoja ei voi välttämättä vähentää. Joka tapauksessa on tärkeää, että uudistuksen aidosti toteutuneet henkilöstövaikutukset selvitetään ennen henkilöstöjärjestelyjen tekemistä.

Prosessiosoite säännöksessä pitäisi ottaa käyttöön "oletettu prosessiosoite" käsite. Sillä helpotettaisiin mahdollista uutta yhteydenottoa vastaajaan. Sen vuoksi haastetodistukseen on lisättävä kohta, jossa on todettu vastaajan oletettu prosessiosoite. Haastetodistukseen on kirjattava, että oletettua prosessiosoitetta pidetään vastaajan prosessiosoitteena, jollei vastaaja ilmoita muuta prosessiosoitetta. Vaihtoehtoisesti haasteeseen on lisättävä kohta, jossa on todettu vastaajan oletettu prosessiosoite. Haasteeseen on kirjattava, että oletettua prosessiosoitetta pidetään vastaajan prosessiosoitteena, jollei vastaaja ilmoita muuta prosessiosoitetta. Asia saataisiin säänneltyä siten, että oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 10 § :ään lisättäisiin asiasta uusi momentti, joka voisi olla suunnilleen seuraavan sisältöinen: "Haasteeseen tai haastetodistukseen merkittyä vastaajan osoitetta pidetään hänen prosessiosoitteenaan, jollei vastaaja ilmoita prosessiosoitteekseen muuta osoitetta."

Uudistuksen toteuttamisessa on kiinnitettävä suurta huomiota asianosaisille lähetettävien asiakirjapohjien selkeyteen. Tällä hetkellä asiakirjapohjat eivät ole kaikilta osiltaan onnistuneita. Summaarisissa asioissa olisi syytä korostaa vastaajalle, että asiaan ei tarvitse vastata muuta kuin siinä tilanteessa, että vastaajalla on aito oikeudellinen väite asiassa. Nykyinen haastepohja rohkaisee kehotuksellaan vastaajaa lähettämään vastauksen, vaikka hänellä ei olekaan asiassa mitään asiaan vaikuttavaa lausuttavaa. Aiheettomien vastauksien selvittely teettää lisätyötä.

Tuomariliitto esittää säädöstekstiin sellaista muutosta, että suunnitellusta oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 3 b §:n 2 momentista olisi poistettava virke "Puhelintiedoksianto edellyttää vastaanottajan suostumusta, paitsi jos tiedoksianto toimitetaan asiassa siinä tuomioistuimessa puhevaltaa käyttäneelle asianosaiselle." Suostumus on merkityksetön, koska puhelintiedoksiannolla on muutenkin tiukat edellytykset. Suostumus ei muutenkaan sovi siihen, että tuomioistuimella pitää olla itsenäinen oikeus päättää haastamisen kaltaisesta menettelytavasta.

Jukka Jaakkola

käräjätuomari

Suomen Tuomariliitto ry:n valtuuttamana

Eduskunnan lakivaliokunnalle 24.9.2009

Pyydettynä asiantuntijalausuntona koskien hallituksen esitystä Eduskunnalle korkeimmasta oikeudesta annetun lain 13 §:n muuttamisesta HE 132/2009 vp Korkeimpien oikeuksien virkamiehet ry lausuu seuraavaa:

1. Esitetyille muutoksille, jotka tähtäävät korkeimman oikeuden esittelijöiden määräaikaisten virkojen olennaiseen lisäämiseen ja vastaavasti vakinaisten virkojen lakkauttamiseen, ei ole perusteita. Korkeimman oikeuden esittelijöiden virkojen määräaikaistaminen on ollut esillä vain muutama vuosi sitten, jolloin lakivaliokunnan kannanottojen vuoksi korkeimmasta oikeudesta annetun lain 13 § sai nykyisen sisältönsä. Lakivaliokunta on tuolloin lausunnossaan (LaVM 6/2005 vp) lisäksi pitänyt tarpeellisena, että oikeusministeriö tarkoin seuraa uuden sääntelyn soveltamista.

2. Hallituksen esityksestä 132/2009 ei ilmene, millä tavoin oikeusministeriö olisi seurannut sääntelyn soveltamista. Meidän tiedossamme ei ole, että seurantaa olisi tehty millään tavoin. On erikoista, että lainsäädäntöä esitetään muutettavaksi ilman, että asiassa olisi tehty selvityksiä, joita lakivaliokunta on nimenomaisesti edellyttänyt.

3. Hallituksen esitys on erityisen raakilemainen sikäli, että siinä ei ole asiallisesti lainkaan otettu kantaa niihin vakaviin periaatteellisiin huomautuksiin, joita Suomen Lakimiesliitto ry, Suomen tuomariliitto ry ja Korkeimpien oikeuksien virkamiehet ry ovat oikeusministeriölle lausunnossaan tehneet. Ehdotus vaarantaa esittelijän riippumattoman aseman, on vastoin pyrkimystä vähentää julkisyhteisön määräaikaisia virka- ja työsuhteita sekä vielä seurannaisvaikutuksena lisäisi määräaikaisen työn tekemistä muissa tuomioistuimissa ja virastoissa.

4. Esitetty määräaikaistaminen on tarpeetonta, koska korkeimman oikeuden esittelijäjärjestelmää voidaan kehittää muilla keinoilla nykyisen lainsäädännön puitteissa. Soveltuvia kehittämiskeinoja ovat henkilöstöjohtamisen, rekrytoinnin, virkamiesvaihdon ja sijaistamisen kehittäminen.

5. Lisäksi on kiinnitettävä huomiota siihen, että entinen oikeuskansleri Paavo Nikula on esitelmässään Tuomaripäivällä 13.10.2006 nimenomaisesti ilmaissut huolensa korkeimman oikeuden esittelijöiden virkojen määräaikaistamisen vaikutuksesta tuomioistuimen riippumattomuuteen. Nikula esitelmässään katsoi, että jos puheena olevan kaltainen lainmuutos esitetään eduskunnan hyväksyttäväksi, sen tarkastaa myös perustuslakivaliokunta. Yhdistyksemme yhtyy Nikulan näkemykseen ja katsoo, että asiassa tulee pyytää perustuslakivaliokunnan lausunto.

Oikeuskansleri Paavo Nikulan kannanotto esittelijöiden virkojen määräaikaistamisen osalta on tämän lausuman liitteenä. Yhdistyksemme yhtyy Nikulan näkemykseen muutoinkin.

Oikeuskansleri Paavo Nikulan lausuma on kokonaisuudessaan kirjallisessa muodossa Suomen tuomariliiton verkkosivuilla.

6. Vielä on kiinnitettävä huomiota siihen, että hallituksen esityksessä esitetään korkeimman oikeuden esittelijöiden virkanimikkeiden pitämistä ennallaan eli että vanhemman oikeussihteerin virkanimikettä ei muutettaisi esittelijäneuvokseksi. Kuitenkin lakivaliokunta on käsitellessään korkeimman hallinto-oikeuden esittelijöiden virkanimikkeiden muuttamista (LaVM 7/2008 vp) viitannut oikeusministeriön työryhmämietintöön, jossa oli hahmoteltu samanlaista virkarakennetta ja samanlaisia virkanimikkeitä molempien ylempien tuomioistuinten esittelijöille. Lakivaliokunta piti tärkeänä, että myös korkeimpien oikeuksien esittelijöitä koskeva uudistus saadaan valmiiksi mahdollisimman pian. Lakivaliokunnan mukaan korkeimman hallinto-oikeuden virkanimike kuitenkin voitiin toteuttaa itsenäisenä muutoksena. Yhdistys esittää, että kun korkeimman oikeuden esittelijöitä koskeva lakiesitys on nyt lakivaliokunnan käsiteltävänä, lakivaliokunta esittää korkeimman oikeuden esittelijöiden virkanimikkeitä muutettavaksi siten, että vanhemman oikeussihteerin viran nimike muutetaan esittelijäneuvokseksi ja niin, että määräaikaistaminen ei lainkaan koske näitä virkoja. Tämän sisältöisen lainmuutoksen jälkeen korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden virkanimikkeet vastaisivat toisiaan.

7. Yhteenvetona toteamme, että korkeimmasta oikeudesta annetun lain 13 §:n 1 momenttia tulisi muuttaa edellä kohdassa 6 mainitulla tavalla. Muutoin lakia ei tule muuttaa eikä siis määräaikaisten virkojen lukumäärää lisätä nykyisestä kolmesta. Joka tapauksessa asiassa on hankittava perustuslakivaliokunnan lausunto. Lisäksi Suomen Lakimiesliitto ry ja Tuomariliitto ry on kutsuttava Eduskunnan kuultavaksi.

Korkeimpien oikeuksien virkamiehet ry

Marja-Liisa Judström Reima Jussila

Puheenjohtaja Hallituksen jäsen

Liitteet:

1. Oikeuskansleri Paavo Nikulan kannanotto Tuomaripäivällä 13.10.2006

2. Korkeimpien oikeuksien virkamiehet ry:n muistio 10.8.2009

Tuomioistuinten riippumattomuus yksittäistä oikeudenkäyntiasiaa käsiteltäessä ja ratkaistaessa on meillä niin itsestäänselvyys, että tätä loukkaamattomuutta ei juuri tarvitse periaatteessa eikä käytännössä pohtia. Sen sijaan viimeistään Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja oman perustuslakimme vaatimus oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä siten, että oikeudenkäynnin on paitsi oltava oikeudenmukainen myös vakuutettava ulkopuoliset siitä, että näin todella aina ja joka tapauksessa on asianlaita, on tuonut uuden ulottuvuuden riippuvuuspohdinnalle. Tämä voidaan ilmaista näin: Valtiovallan muut lohkot ja niiden toimielimet, erityisesti toimeenpanovallan alaan kuuluvat hallintoviranomaiset eivät saa hallinnollisilla päätöksillä tai järjestelyillä horjuttaa tuomioistuinten riippumatonta asemaa tosiasiallisesti eikä yleisön silmissä. Hallintoviranomaisten ohella tämä vaatimus on syytä muistaa myös eduskunnan lainsäädäntö- ja budjettivallan käytössä.

. . .

Määräaikaisuus

Monet muistanevat 1970-luvun alkupuolella julkistetun oikeuslaitostoimikunnan mietinnön. Siinä mm. esitettiin tuomarinvirkojen muuttamista kauttaaltaan määräaikaisiksi. Valtava metelihän tästä nousi ja vähitellen ehdotus hautautui. Sittemmin on koko joukko valtionhallinnon virkoja, lähinnä ylemmästä päästä, muutettu määräaikaisiksi, joskin muutosta toiseenkin suuntaan on, viimeksi ymmärtääkseni lainsäädäntöneuvosten virat on muutettu toistaiseksi täytettäviksi. Kollegani Jaakko Jonkka teki esityksen määräaikaisuuden poistamisesta työtuomioistuimen presidentin ja työtuomioistuinneuvoksen viroilta. Tämä toteutettiin kuluvana vuonna annetulla lainmuutoksella.

Korkeimpien oikeuksien esittelijöillä on vanhastaan ollut sama virassapysymisoikeus kuin tuomareilla. Tämä ei ole estänyt sitä, että pienehkö osa esittelijänviroista on täytetty määräaikaisesti. Asia on jälleen esillä kun korkeinta oikeutta koskevaa lakia (vastaavan KHO-lain ohella) ollaan muuttamassa. Saamani tiedon mukaan KKO on esittänyt, että vähitellen, virkojen vapautumisen myötä kaikki esittelijän virat muutetaan määräaikaisiksi.

Olisiko tällä vaikutusta tuomioistuimen riippumattomuuteen, onko kyseessä sellainen lainsäädäntöratkaisu, joka vaikuttaa ulkopuolisten käsityksiin siitä, miten puolueettomasti tuomioistuin toimii ? Totta on, että määräaikaisia tuomareitakin on aina ollut ja varmaan tulee vastaisuudessakin olemaan, mutta tämä perustuu satunnaisiin viran täyttövaiheisiin tai virkavapauksiin taikka määräaikaiseen lisätyövoiman tarpeeseen. Nyt luotaisiin vähitellen ylimmän tuomioistuimen ratkaisutoimintaan läheisesti ja monipuolisesti vaikuttavalle virkakunnalle kauttaaltaan asema, jossa työpaikka on määräajoin ansaittava uudelleen, mikäli mielii siinä jatkaa.

Mielestäni huoli riippumattomuuskuvan vaurioitumisesta ei ole aivan aiheeton (sen lisäksi, että uudistuksesta aiheutuu varmaankin monenlaista käytännön ongelmaa sekä asianomaisille että niille muille tuomioistuimille, joista mahdollisesti hakeuduttaisiin määräajaksi KKO:n esittelijäksi ja pidettäisiin taustavirka, jos se vain sallittaisiin; jos taas sitä ei sallittaisi voi kysyä minkätasoisia esittelijöitä ylimpään asteeseen saataisiin). Jos verenvaihto on todella tarpeen, eikö sitten sitä pitäisi miettiä ratkaisijatasolla eikä esittelijäkunnassa. Euroopan ihmisoikeussopimus ei torju määräaikaisuutta, mutta sillä on oma vaikutuksensa riippumattomuusarvion lopputulokseen. Mielestäni on hyvin perusteltua, että jos puheena olevan kaltainen lainmuutos esitetään eduskunnan hyväksyttäväksi, sen tarkastaa myös perustuslakivaliokunta.

Korkeimpien oikeuksien virkamiehet ry LIITE 2

MUISTIO 10.8.2009

Asia: korkeimman oikeuden oikeusministeriölle toimittama, korkeimman oikeuden esittelijöiden virkarakenteen kehittämistä koskeva muistio

Korkeimman oikeuden muistiossa esitetty tavoite niveltää korkeimman oikeuden esittelijän tehtävä osaksi tuomarin ja muuta oikeudellista uraa sekä pyrkiä huolehtimaan siitä, että esittelijäkunta on mahdollisimman korkeatasoista, on kannatettava. Muistiossa viitatulla "virkarakenteen kehittämisellä" pyritään kuitenkin tosiasiassa esittelijänvirkojen määräaikaistamiseen, mitä ei voida hyväksyä. Määräaikaisia esittelijänvirkoja ei tule eikä ole myöskään tarpeen lisätä nykyisestä. Korkeimman oikeuden esittelijän työ on luonteeltaan pysyvää ja edellyttää siksi pysyviin virkasuhteisiin perustuvaa järjestelmää. Korkeimman oikeuden tehtävät huomioon ottaen myös eri alojen asiantuntemuksen tarve on pysyvää ja kohdistuu yhtä hyvin jäseniin kuin esittelijöihinkin. Tilapäistä jonkin alan eritysasiantuntemuksen tarvetta ei juurikaan ole.

Muuallakaan valtionhallinnossa tai tuomioistuinlaitoksessa ei ole käytössä esitetyn kaltaisista, määräaikaisiin virkoihin perustuvaa järjestelmää, vaikka muillakin tuomioistuimilla ja viranomaisilla on samanlaisia tarpeita säilyttää virkamieskunta mahdollisimman korkeatasoisena. Valtio on työnantajana päinvastoin korostanut tarvetta päästä eroon määräaikaisista virkasuhteista. Pysyvät virkasuhteet on keskeinen keino kilpailtaessa pätevästä työvoimasta. Esitys on siten vastoin valtion keskeisiä henkilöstöpolitiikan tavoitteita (ks. HE 63/2007, valtiovarainministeriön ohjeet 14.10.2003 ja 4.12.2007; HaVM 5/1994).

Esitys on monessa suhteessa ristiriitainen. Ensinnäkin sen, että korkeimman oikeuden esittelijään ja esittelijän virkaan sovelletaan korkeimmasta oikeudesta annetun lain 14 §:n mukaan, mitä perustuslain 103 §:ssä säädetään tuomareiden virassapysymisoikeudesta ja tuomarin virasta, ei ole katsottu estävän esittelijänvirkojen huomattavaa määräaikaistamista. Toisaalta on todettu, että suurin osa esittelijöistä olisi kuitenkin myös jatkossa nimitetty vakinaisesti. Tämä ei kuitenkaan koskisi T 13 palkkausluokassa olevia esittelijäneuvoksen virkoja, joista esityksen mukaan kuusi olisi pysyvää ja 10 määräaikaista.

Lisäksi on otettava huomioon, että korkeimmasta oikeudesta annetun lain 13 §:n 2 momentin mukaan esittelijöiden kelpoisuusvaatimuksista, nimittämisperusteista ja nimittämisestä määräajaksi on voimassa, mitä tuomareiden nimittämisestä annetussa laissa säädetään. Korkeimmasta oikeudesta annetun lain 9 §:n 1 momentin mukaan korkeimman oikeuden istunnossa asiat ratkaistaan esittelystä, ja esittelijä on perustuslain 118 §:n 2 momentin mukaan oikeudellisesti vastuussa siitä, mitä hänen esittelystään on päätetty, jollei hän ole jättänyt päätökseen eriävää mielipidettään. Tuomareiden nimittämisestä annetun lain 15 §:n 2 momentin mukaan tuomioistuimeen voidaan nimittää tuomari määräajaksi myös, milloin se on käsiteltävien asioiden lukumäärän tai laadun vuoksi taikka muusta erityisestä syystä tarpeen. Vakiintuneiden laintulkintaperiaatteiden mukaisesti erityistä syytä on tulkittava suppeasti.

Korkeimman oikeuden esitys tähtää vakinaisten tuomarin virkaan rinnastuvien esittelijäneuvoksen virkojen muuttamiseen pysyvästi määräaikaisiksi. Tämä on ristiriidassa edellä mainittujen, pohjimmiltaan perustuslaillisten säännösten kanssa. Vaikuttaa siltä, että esityksessä ei ole otettu vakavasti esittelijän asemaa koskevia säännöksiä. Tuskin kukaan tosissaan esittäisi käräjätuomarin tai muiden tuomarin virkojen muuttamista pysyvästi määräaikaisiksi.

Korkeimman oikeuden esittelijän tuomariin rinnastuva asema perustuu alun perin 1.10.1918 voimaan tulleeseen korkeimmasta oikeudesta annetun lain 10 §:ään. Siinä säädettiin, että kaikille tuomareille perustuslaissa vakuutettu oikeus, ettei heitä saa ilman laillista tutkimusta ja tuomiota virasta erottaa, olkoon voimassa myös korkeimman oikeuden presidenttiin ja jäseniin sekä esittelijöihin nähden. Tämän jälkeen korkeimman oikeuden esittelijän tuomarin asema on hyväksytty tuoreen lainsäädäntöprosessin tuloksena, kun 1.3.2000 voimaan tulleessa valtion virkamieslain 48 §:ssä säädetään, että mitä tässä laissa säädetään tuomarin virasta ja tuomarista, koskee myös korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden esittelijän virkaa ja esittelijää (ks. HE 109/1999 s. 47 ja LaVM 1/2000). Tässä yhteydessä on hallituksen esityksessä 109/1999 (s. 47) todettu seuraavasti:

Ehdotuksen mukaan korkeimpien oikeuksien esittelijöiden virkamiesoikeudellista asemaa ei muutettaisi muuten kuin nimittämisen ja valintaperusteiden osalta. Tällaiseen ehdotukseen on päädytty ensinnäkin sen vuoksi, että esittelijöillä on uuden perustuslain 118 §:n 2 momentissa säädetty vastuu esittelemistään ratkaisuista. Korkeimmissa oikeuksissa, joissa tehdään lopullisia ratkaisuja, esittelijän vastuu edellyttää, että esittelijä on mielipiteenmuodostuksessaan samalla tavalla riippumaton kuin tuomari. Mielipiteenvapauden keskeinen elementti on tuomarin erottamattomuus.

Korkeimmasta oikeudesta vuonna 2005 annetun, voimassa olevan lain 14 §:ssä on viittaus voimassa olevan Suomen perustuslain (731/1999) 103 §:ään seuraavasti: mitä perustuslain 103 §:ssä säädetään tuomarin virassapysymisoikeudesta ja tuomarin virasta, sovelletaan myös korkeimman oikeuden esittelijään ja esittelijän virkaan.

Korkeimmasta oikeudesta vuonna 1918 säädetty laki on annettu ennen vuoden 1919 Hallitusmuotoa. Tällöin olivat voimassa vuoden 1772 Hallitusmuoto ja vuoden 1789 Yhdistys- ja vakuutuskirja, jotka takasivat kaikille vakinaisille virkamiehille erottamattomuuden. Näin ollen voidaan katsoa, että korkeimman oikeuden esittelijälle kuuluva tuomarin erottamattomuuden suoja voidaan johtaa Ruotsin vallan aikaisista perustuslaeista, mikä periaate on edelleen sellaisenaan voimassa.

Vaikka tuomarin virkaan määräajaksi nimitetty nauttii erottamattomuuden suojaa sen määräajan, joksi hänet on tehtävään nimitetty, on kuitenkin lainkäytön riippumattomuuden katsottu vaativan, että tuomari nimitetään pysyvään virkasuhteeseen (ks. LaVL 9/1998). Tästä voidaan poiketa vain poikkeuksellisesti silloin, kun tilapäinen tuomarintarve tai muu tähän rinnastuva erityinen syy edellyttää määräaikaista tuomaria. Tällaisesta syystä ei esityksessä ole kysymys, vaan se lähtee siitä, että osa esittelijänviroista täytetään aina määräajaksi. Näistä syistä voidaan kyseenalaistaa esityksen mukaisen lainsäädännön perustuslainmukaisuus.

Eroa ei voida esitetyllä tavalla tehdä myöskään esittelijänviran nimikkeen perusteella. Kaikkia esittelijänvirkoja koskevat samat kelpoisuusehdot ja muut säännökset. Myöskään käytännössä esittelijäneuvosten ja muiden esittelijöiden työssä ei ole eroja. Juttujen jako esittelijälle riippuu täysin muista tekijöistä kuin siitä, minkä nimikkeisessä ja missä palkkausluokassa olevassa virassa esittelijä on. Kokonaisuuden kannalta on tärkeää, että myös T 11 ja T 12 palkkaluokan sihteeri-loppuisessa esittelijänvirassa olevien esittelijöiden työmotivaatioista huolehditaan. Keskeinen työmotivaatiota edistävä tekijä on mahdollisuus edetä uralla. Esityksen mukaan suurin osa T 13 esittelijäneuvoksen viroista on ikään kuin varattu "ulkopuolisille". Kuitenkin jo tällä hetkellä myös T 11 ja T 12 palkkausluokan esittelijän virkoihin ja määräaikaisiin tehtäviin on otettu runsaasti esittelijöitä eri tuomioistuimista ja oikeudenhoidon yksiköistä sekä yliopistolta taikka asianajolaitoksesta. Virkakiertoa ja pätevöitymistä on tapahtunut näidenkin virkojen puitteissa, vaikka nämä virat ovat pysyviä. Esityksen tavoitteet voidaan hyvin saavuttaa ja on jo käytännössä saavutettukin pysyviin virkoihin perustuvassa järjestelmässä.

Lisäksi on syytä painottaa, että voimassa olevan korkeimmasta oikeudesta annetun lain 13 §:ään sisältyvän erityissäännöksen mukaan "[e]sittelijäneuvokseksi voidaan nimittää määräajaksi virkasuhteeseen myös, jos se on tärkeää lainkäytön monipuolisen tuntemuksen edistämiseksi tuomioistuin- tai syyttäjälaitoksessa tai korkeimman oikeuden käsiteltävinä olevissa asioissa tarvittavan esittelijöiden asiantuntemuksen monipuolisuuden turvaamiseksi. Määräajaksi virkasuhteeseen nimitettyinä voi samanaikaisesti olla kuitenkin enintään kolmasosa esittelijäneuvoksista, jollei tuomareiden nimittämisestä annetun lain 15 §:n 1 momentista muuta johdu." Oikeusministeriön ehdotuksessa hallinnonalan talousarvioksi vuonna 2010 esitetään esittelijäneuvoksen virkojen perustamista ja vanhemman oikeussihteerin virkojen vastaavaa lakkauttamista. Edellä mainittuun säännökseen sisältyvän "automatiikan" vuoksi tämä merkitsee määräajaksi nimitettävien esittelijäneuvosten määrän lisääntymistä jo voimassa olevan lainsäädännön nojalla.

Korkeimman oikeuden muistion mukainen esitys on ristiriitainen myös sen vuoksi, että siinä oletetaan, että määräaikaistamalla virkoja voidaan "selkeyttää" esittelijöiden asemaa verrattuna nykyiseen tilanteeseen, jossa virkavapauksista syntyvien ketjujen vuoksi suurin osa esittelijöistä on viransijaisuusketjujen takia tosiasiassa nimitetty määräaikaiseen virkasuhteeseen. Esityksen perusteella jää epäselväksi, mitä tällä tarkoitetaan. Päinvastoin mitä esityksessä oletetaan, virkojen määräaikaistamisella ei voida päästä esitettyyn tavoitteiseen, vaan se lisäisi määräaikaisia tehtäviä, ja näin vaikuttaisi esittelijäkunnan asemaan. Esityksen mukaan määräaikaiseen esittelijäneuvoksen virkaan voitaisiin nimittää enintään viideksi vuodeksi kerrallaan. Tällainen sääntely mahdollistaisi lyhyemmänkin kuin viiden vuoden määräaikaisen nimityksen, ja sitä voitaisiin jatkaa uudella määräyksellä. On vaara, että peräkkäisillä toisiaan seuraavilla määräaikaisilla virkasuhteilla tosiasiassa korvataan pysyvät virkasuhteet. Kuten edellä on todettu, korkeimman oikeuden kohdalla erityisasiantuntemuksen tarve on jatkuva ja pysyvä. Lisäksi on pelättävissä, että esityksessä tarkoitettuja, määräaikaiseen esittelijäneuvoksen virkaan soveltuvia henkilöitä ei ole yksinkertaisesti saatavissa riittävää määrää, jotta järjestelmä toimisi tarkoitetulla tavalla. Tämä seikka lisäisi painetta siihen, että määräaikaisia virkasuhteita ruvettaisiin ketjuttamaan tai niitä olisi jopa pakko ketjuttaa. Jo nyt edellä mainitun voimassa olevan erityissäännöksen nojalla on sama henkilö nimitetty ensimmäisen määräaikaisen virkasuhteen päätyttyä välittömästi alkaneeseen uuteen määräaikaiseen esittelijänneuvoksen virkasuhteeseen. Tehtävän määräaikaisuus aiheuttaa helposti myös sen, että jo hyvissä ajoin ennen määräaikaisen virkasuhteen päättymistä siinä oleva henkilö pyrkii hakeutumaan muihin, pysyviin tehtäviin, eikä näin välttämättä ole virkasuhteessa koko sitä aikaa, joksi hänet on siihen nimitetty.

On korostettava, että jatkuva esittelijöiden vaihtuvuus - mitä esitys toteutuessaan olisi omiaan lisäämään - heikentää korkeimman oikeuden työn tuottavuutta, minkä korkein oikeus on itsekin todennut tulostavoiteasiakirjassaan vuonna 2008 ja 2009.

Korkeimman oikeuden esittelijää koskeva virkamiesoikeudellinen sääntely ei voi liiaksi erota myöskään korkeimman hallinto-oikeuden esittelijän asemasta. Molemmat tuomioistuimet ovat hierarkkisesti samankaltaisia, ja molempien tuomioistuimien esittelijöitä koskevat samanlaiset säännökset tuomarin asemasta ja kelpoisuudesta sekä vastuusta. Myös korkeimman hallinto-oikeuden ja korkeimman oikeuden esittelijän työ on käytännössä pitkälti samankaltaista. Se, että korkein oikeus on korostetusti prejudikaattituomioistuin, ei ole tässä suhteessa ratkaisevaa. Molemmat tuomioistuimet ovat ylimpiä tuomioistuimia, joiden toiminnan asianmukaisuudesta myös esittelijät ovat omalta osaltaan vastuussa. Myös korkein hallinto-oikeus antaa prejudikaatteja ja toisaalta korkein oikeus myös muita ratkaisuja kuin ennakkopäätöksiä.

Tällä hetkellä korkeimmassa oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa on käytössä oikeussihteeri-nimike (palkkaluokka T 11). Sen sijaan vain korkeimmassa oikeudessa on käytössä vanhempi oikeussihteeri -nimike (palkkaluokka T 12), jota vastaava virka on korkeimmassa hallinto-oikeudessa esittelijäneuvos (palkkaluokka T 12). Tällä hetkellä siis sekä korkeimmassa oikeudessa että korkeimmassa hallinto-oikeudessa on oikeussihteeri, mutta vain korkeimmassa oikeudessa vanhempi oikeussihteeri. Esityksen mukaan tämä ero säilyisi. Tämä on vastoin sitä, mitä lakivaliokunta on mietinnössään (LaVM 7/2008) edellyttänyt. Hierarkkisesti rinnakkaisen, samassa palkkaluokassa olevan ja tehtäviltään samankaltaisen viran nimike tulisi olla myös sama. Virkanimike heijastaa ulospäin tehtävien laatua ja vaativuutta, minkä vuoksi ei ole perustetta eikä tasapuolista säilyttää korkeimman oikeuden osalta vanhemman oikeussihteerin nimikettä, vaan tämän tulisi olla korkeimmassa hallinto-oikeudessa toteutetuin tavoin esittelijäneuvos.

Selvää on, että korkeimman oikeuden esittelijän virkamiesoikeudellinen asema ei voi tätä virkaa koskevat säännöksetkin huomioon ottaen olla myöskään heikompi kuin muiden virkamiesten eikä esittelijän viran määräaikaisuudesta voida säännellä kevyemmin perustein kuin mitä muiden virkamiesten osalta on säädetty. Esityksessä ei ole lainkaan arvioitu asiaa "tavallisia" valtion virkamiehiä koskevan sääntelyn kannalta, kuten valtion virkamieslain 9 §:n ja 56 §:n näkökulmasta. Korkeimman oikeuden esittelijää koskeva virkamiesoikeudellinen sääntely on osa valtion virkamiehiä koskevaa sääntelyä, jonka tulee olla kokonaisuutena koherenttia.

Esitetystä virkojen määräaikaistamisesta aiheutuisi merkittävää haittaa korkeimman oikeuden ulkopuolelle niihin tuomioistuimiin ja muihin oikeudenhoidon yksiköihin, joista määräaikaiset esittelijät rekrytoitaisiin. Esitys toteutuessaan lisäisi merkittävästi määräaikaista tuomarien ja muiden virkojen tehtävien hoitamista. Voidaan varovaisestikin arvioida, että yhden määräaikaisen esittelijäneuvoksen viran (T 13) hoito aiheuttaisi ainakin kolmen muun viran määräaikaisen hoidon tarpeen. Käytännössä saattaisi muodostua pitkiäkin viransijaisuusketjuja, joiden loppupäässä työtä tehdään lyhyissä sijaisuuksissa, mistä tieto voi tulla asianosaiselle aivan viime hetkellä, sekä paljon hallinnollista työtä. Jo yksin näiden heijastusvaikutusten vuoksi esitetty virkojen määräaikaistaminen ei tule kysymykseen.

Korkeimman oikeuden esittelijöiden virkarakennetta ei voida kehittää muistion pohjalta. Joka tapauksessa esitys vaatii huomattavaa jatkovalmistelua, jossa myös korkeimpien oikeuksien esittelijöitä edustavan yhdistyksen tulisi olla mukana. Ainakin valtion työmarkkinalaitosta ja valtiosääntöasiantuntijoita olisi kuultava. Korkeimman oikeuden esittelijöiden virkamiesoikeudellinen asema liittyy tuomioistuimien esittelijöiden tehtäviin ja asemaan yleensä, mikä on tällä hetkellä pohdittavana, eikä myöskään korkeimman oikeuden esittelijöiden asemaa voida tarkastella tästä kokonaisuutena erillisenä. Tämä koskee niin tehtävän nimikettä kuin viran määräaikaisuuttakin.

Lakivaliokunta on mietinnössään 7/2005 todennut edellä mainitusta, korkeimmasta oikeudesta annetun lain 13 §:ään sisältyvästä erityissääntelystä, joka jo tällä hetkellä mahdollistaa osan esittelijäneuvosten viroista täyttämisen määräaikaisena, että koska kyseessä on uusi sääntely, johon liittyy myös periaatteellisia näkökohtia, oikeusministeriön tulee tarkoin seuraa sen soveltamista. Lakivaliokunnan edellyttämää selvitystä ei ole tehty. Ei ole perustetta lisätä määräaikaisten esittelijänvirkojen määrää, ennen kuin lakivaliokunnan edellyttämä selvitys on laadittu ja kokemuksia sen pohjalta voitu analysoida.

Eduskunnan lakivaliokunnalle 2.11.2009

Viite: Perustuslakivaliokunnan lausunto lakivaliokunnalle (PeVL 26/2009 vp) hallituksen esityksestä

HE 132/2009 vp (KKO:n esittelijän virat)

Asia: Korkeimpien oikeuksien virkamiehet ry:n lausunto

Yhdistys yhtyy perustuslakivaliokunnan kantaan, jonka mukaan esittelijöillä on merkittävä rooli korkeimmassa oikeudessa. Asiat ratkaistaan esittelystä, ja esittelijä vastaa ratkaisusta, jollei hän jätä eriävää mielipidettä. Kysymys on osaltaan tuomioistuimen riippumattomuudesta ja puolueettomuudesta.

Esitettyjen muutosten tarkoituksena on korkeimman oikeuden esittelijöiden määräaikaisten virkojen olennainen lisääminen ja vastaava vakinaisten virkojen lakkauttaminen. Yhdistyksemme ehdoton kanta on, että määräaikaisten virkojen lukumäärää ei tule lisätä nykyisestä. Lakiesitys esittelijöiden määräaikaisten virkojen lisäämisestä tulisi hylätä.

Esittelijän riippumaton asema ja työ ovat osa riippumatonta ja puolueetonta korkeinta oikeutta. Esittelijän virkojen määräaikaistaminen vaarantaa esittelijän riippumattomuuden ja sitä kautta heikentää koko tuomioistuimen riippumattomuutta ja puolueettomuutta ja siten lainkäytön asianmukaisuuden keskeisiä takeita.

Esittelijän työ on korkeimman oikeuden toiminnan kannalta keskeistä. Käsiteltävien asioiden ja esittelyiden valmistelu on olennainen osa ratkaisutoimintaa. Esittelijä laatii myös päätösehdotuksen ja on mukana istunnossa asiaa ratkaistaessa. Hänen tulee ensimmäisenä esittää käsityksensä siitä, kuinka asia tulisi ratkaista. Esittelijä on korkeimman oikeuden ratkaisuun sidottu ja siitä virkavastuussa, jollei ilmoita eriävää mielipidettään. Lisäksi esittelijä jatkaa päätöksen laadintaa myös tapahtuneen esittelyn pohjalta ja hän myös allekirjoittaa päätökset. Esittelijä huolehtii korkeimman oikeuden käsiteltäviksi tulevista asioista koko niiden käsittelyprosessin ajan. Hän on keskeinen henkilö asianosaisten ja korkeimman oikeuden välisessä kommunikaatiossa.

Perustuslakivaliokunnan lausunnon perusteella on selvää, että nyt voimassa olevaa korkeimmasta oikeudesta

annetun lain 13 §:n 2 momenttia on muutettava niin, että määräaikaisen esittelijäneuvoksen virkasuhteen kesto on viisi vuotta, ellei esitetä erityisiä syitä lyhyemmälle määräaikaiselle nimitykselle. Erityinen syy tulee joka kerta perustella erikseen.

Yhdistys korostaa, että em. säännöksen nojalla tällä hetkellä voimassa olevan lainsäännön mukaan korkeimmassa oikeudessa on jo sen erityisiä tarpeita varten kolme (ja ensi vuonna ilmeisesti neljä) määräaikaista esittelijäneuvoksen virkaa. Tätä määrää ei ole tarpeen lisätä, varsinkaan kun ei ole lakivaliokunnan vuonna 2005 edellyttämällä tavalla seurattu näiden virkojen määräaikaisuuden vaikutuksia. Lakivaliokunta on tuolloin nimenomaan muuttanut hallituksen esitystä, jonka mukaan kaikki esittelijäneuvokset olisivat olleet määräaikaisia, sellaiseksi kuin se tällä hetkellä on korkeimmasta oikeudesta annetun lain 13 §:n 2 momentissa. Nyt esitetään vastaavaa muutosta, jonka lakivaliokunta on jo kerran torjunut.

Perustuslakivaliokunnan lausunnossa mainittua kouluttautumis- ja rekrytointitarvetta ei ole tarkemmin hallituksen esityksessä perusteltu. Tuomareiden kouluttautumista on tarkasteltava osana laajempaa kokonaisuutta eikä ainoastaan korkeimman oikeuden esittelijäntehtävän näkökulmasta. Yhdistys huomauttaa, että esittelijät ovat korkeimmassa oikeudessa kolmessa eri palkkaluokassa. Tämä osaltaan edistää ja mahdollistaa vaihtuvuuden tuomioistuinten välillä, ja turvaa niiden tavoitteiden toteutumisen, mihin hallituksen esityksellä pyritään.

Jatkuva esittelijöiden vaihtaminen heikentää ratkaisutoiminnan tehokkuutta sekä määrällisesti että laadullisesti.

Uuden henkilökunnan rekrytointi ja perehdyttäminen vie aina paljon aikaa, mikä sitoo esittelijöiden ja muunkin henkilökunnan voimavaroja. Samoin kokeneiden esittelijöiden poistuminen vie mukanaan ns. hiljaista tietoa.

Perustuslakivaliokunta ei ole tarkastellut niitä heijastusvaikutuksia, joita lakiesityksen hyväksymisestä

aiheutuisi tuomarin- ja muihin virkoihin. Esittelijöiden vaihtaminen aiheuttaa negatiivisia heijastusvaikutuksia

muihinkin tuomioistuimiin siten, että se lisää niissäkin määräajoiksi täytettäviä virkasuhteita. Määräaikaiset esittelijät olisi ehdotuksen mukaan nimenomaan tarkoitus rekrytoida pääasiassa vakinaisessa tuomarin- ja syyttäjänvirassa olevista. Varovaisestikin arvioiden 10 viran (lisä)määräaikaistamisesta aiheutuu noin 30 muun viran määräaikaisuuden tarve. Näistä suurin osa olisi tuomarin tai tuomioistuimen esittelijöiden virkoja taikka syyttäjän virkoja. Lisäksi tästä aiheutuu paljon hallinnollista työtä. Esittelijöiden vaihtaminen kuormittaisi resursseja vallitsevassa tilanteessa, jossa asioiden käsittelyä tulisi tehostaa ja käsittelyaikoja lyhentää. Lakiesityksestä aiheutuvat haitat ovat merkittävät.

Esitys on lisäksi vastoin pyrkimystä vähentää julkisyhteisön määräaikaisia virkasuhteita. Valtiovarainministeriötä

valtion henkilöstöpolitiikasta vastaavana ministeriönä ei ole kuultu.

Korkeimmassa oikeudessa on 32 esittelijänvirkaa palkkaluokissa T 11, T 12 ja T 13. Kaikki esittelijät tekevät samanlaista työtä. Kuitenkin korkeimmassa oikeudessa on neljä esittelijän virkanimikettä: esittelijäneuvos,

määräaikainen esittelijäneuvos, vanhempi oikeussihteeri ja oikeussihteeri. Näin monelle nimikkeelle ei ole tarvetta eikä perusteita.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on 37 esittelijän virkaa ja kaksi virkanimikettä: esittelijäneuvos (palkkaluokissa T 12 ja T 13) ja oikeussihteeri (palkkaluokassa T 11).

Korkeimmassa oikeudessa tulee toteuttaa virkanimikkeiden muutos muuttamalla vanhemman oikeussihteerin

(palkkaluokassa T 12) nimike esittelijäneuvokseksi (edelleen palkkaluokassa T 12) ja siten, ettei määräaikaisuus koske näitä virkoja.

Korkeimpien oikeuksien virkamiehet ry - Högsta domstolarnas tjänstemän rf

Marja-Liisa Judström Reima Jussila

Puheenjohtaja Hallituksen jäsen