Lausunto vakuutusoikeuden toiminnan kehittämistä koskevasta työryhmämietinnöstä 2009:10

 

 

Pyydettynä lausuntona Suomen Tuomariliitto – Finlands Domareförbund ry esittää seuraavaa:

 

 

Vakuutusoikeuden toiminnan kehittämistyöryhmälle annetussa tehtävänannossa on pyydetty kannanottoa muun muassa mahdollisuuteen rajata lisäselvityksen toimittamista, ratkaisukokoonpanoihin eri asiaryhmissä, asiantuntijajäsenten tarpeeseen ja esteettömyyteen, hallinto- ja täysistunnon toimivaltuuksiin ja kokoonpanoihin sekä esittelijöiden ja valmistelijoiden kelpoisuusvaatimuksiin ja tehtäviin. Vakuutusoikeuden toiminnan kehittämishanke on toteutettu tilanteessa, jossa vakuutusoikeuden käsittelyajat ovat olleet liian pitkiä prosessuaaliset perus- ja ihmisoikeusvelvoitteet huomioon ottaen. Lisäksi vakuutusoikeuden ratkaisuissa on havaittu ongelmia kuulemisperiaatteen toteutumisen (KHO 2008:44 ja KHO 2008:45) ja päätösten perustelujen osalta (KKO 2008:104). Näin ollen voidaan sanoa, että vakuutusoikeuden toiminnan kehittämiseen on ollut tarvetta.

 

Työryhmän tehtävänanto on ollut verraten suppea sikäli, että käsittelyn joutuisuutta olisi voitu tarkastella muitakin keinoja käyttämällä. Käsittelyn joutuisuutta on pyritty esimerkiksi hovioikeuksissa turvaamaan sillä, että valmistelua on muutettu tuomaripainotteisemmaksi. Käytännössä muutos on koskenut sitä, että asialle nimetään valmistelusta vastaava tuomari (OK 26:1b). Työryhmämietinnössä olisi voinut pohtia myös vakuutusoikeuden kannalta erilaisia vaihtoehtoja nykyiselle menettelylle, jossa esittelijä valmistelee asian istuntoon.

 

 

Työryhmä esittää vakuutusoikeuden lääkärijäsenten nimitysmenettelyn uudistamista, mitä voidaan pitää perusteltuna kannanottona. Lisäksi on esitetty, että vakuutusoikeudessa ryhdyttäisiin pyytämään aiempaa olennaisesti useammin ulkopuolisen asiantuntijan lausuntoa. Tavoitteeksi on asetettu noin 600 lausuntoa vuodessa. Ulkopuolisen lausunnon pyytämistä voidaan pitää perusteltuna silloin, kun kysymys on tavanomaista hankalammasta lääketieteellisestä kysymyksestä tai siitä, että kukaan vakuutusoikeuden lääkärijäsenistä ei ole kyseessä olevan lääketieteellisen erikoisalan asiantuntija. Sen sijaan tietyn tavoitetason määritteleminen on tarpeetonta, sillä kaikissa tilanteissa ulkopuolisen asiantuntijan lausunnosta ei ole merkittävää hyötyä ratkaisutoiminnalle ja lisäksi 600 lausunnon hankkimisesta aiheutuu huomattavasti lisäkustannuksia ja -työtä. Lausuntomenettely lisää työtä ja pitkittää käsittelyaikaa vakuutusoikeudessa ja lisäksi lausunnon antamiseen suostuvia asiantuntijoita voi olla vaikea löytää. Realistinen tavoite olisi siten hankkia noin sadassa asiassa ulkopuolinen lausunto, joka oikein kohdennettuna toisi riittävää erityisasiantuntemusta vakuutusoikeuden ratkaisutoimintaan. Oikeudenkäynnin joutuisuuden kannalta työryhmämietinnössä tarkoitukseen osoitettu 250.000 euron määrä voidaan käyttää huomattavasti tarkoituksenmukaisemminkin.

 

 

Työryhmä ehdottaa vakuutusoikeuden sivutoimisten intressijäsenten säilyttämistä kokoonpanoissa ja ainoastaan vähentäisi osin sattumanvaraisilta vaikuttavin perustein asiatyyppejä, joissa intressijäseniä käytetään. Intressijäsenistä luopumista voidaan kuitenkin perustella sekä oikeudenkäynnin joutuisuuden että tuomioistuimen riippumattomuuden näkökulmasta. Jälkimmäistä on tarkasteltu työryhmän vähemmistön mietinnössä, johon voidaan perustellusti yhtyä. Intressijäsenistä luopumista voidaan perustella sillä, että heidän päätoimensa ammattijärjestöissä aiheuttaa helposti esteellisyystilanteita yksittäistapauksissa ja toisaalta aiheuttaa ongelmia vakuutusoikeuden riippumattomuuden kannalta.

 

Mikäli jotakin vakuutusoikeuden ratkaisutoiminnan tarvitsemaa erityisasiantuntemusta katsotaan tarvittavan jatkossa, tulisi sivutoimisten jäsenten rekrytointi ja nimittäminen suorittaa avoimella menettelyllä. Työryhmämietinnön ehdotukseen kaikkien vakuutusoikeuden sivutoimisten jäsenten sidonnaisuuksien ilmoittamisesta voidaan perustellusti yhtyä, koska menettelyllä turvataan tuomioistuimen puolueettomuutta ja mahdollistetaan esteellisyyden kontrolloimista.

 

 

Työryhmämietinnössä on ehdotettu ratkaisukokoonpanojen muuttamista siten, että nykyisten kolme- ja viisijäsenisten kokoonpanojen ohella käytössä olisi yhden tuomarin kokoonpano sekä kahden jäsenen kokoonpano, joista jälkimmäisen käyttö edellyttäisi jäsenten yksimielisyyttä ratkaisusta. Työryhmän ehdotukset ovat näiltä osin perusteltuja ja niiden puolesta voidaan argumentoida sillä, että vastaavia kokoonpanovaihtoehtoja on käytössä markkinaoikeudessa ja hallinto-oikeuksissa.

 

Työryhmän esitys täys- ja hallintoistunnon muuttamisesta on perusteltu.

 

Muodollisista istunnoista luopumisen kirjaaminen lakiin vahvistaa jo nykyisin osassa asioita noudatetun käytännön. Noudatettua käytäntöä voidaan pitää ongelmattomana oikeusturvanäkökohdista, koska yksimielisten asioiden käsittely istunnossa on ollut tähänkin saakka lähinnä muodollisuus.

 

Lisäselvityksen toimittamista koskeva rajoitusmahdollisuus on perusteltu, koska vakuutusoikeudessa käsiteltävien asioiden luonteesta johtuen tuomioistuimelle toimitetaan lisäselvitystä oikeudenkäynnin kuluessa. Lakiehdotuksen mukaan lisäselvityksen vastaanottamista voidaan rajoittaa, jos selvitys saapuu vakuutusoikeuteen ratkaisupäivänä tai sen jälkeen. Selvyyden vuoksi lakiin olisi voinut lisäksi ottaa maininnan siitä, että vakuutusoikeus voi jättää selvityksen huomioon ottamatta, jos se ei vaikuta asian ratkaisuun. Vakuutusoikeudessa ei käytännössä ole arvioitu sitä, onko selvitys relevanttia (vrt. OK 17:7), vaikka asiaan vaikuttamattoman selvityksen torjuminen voisi jouduttaa asian käsittelyä ja helpottaa selvittämisen oikeassa kohdentamisessa.

 

Esittelijän kelpoisuus jäsenenä on kysymys, joka koskee muitakin tuomioistuimia kuin vakuutusoikeutta. Suomen Tuomariliitto ry katsoo, ettei vakuutusoikeuden esittelijöiden kelpoisuudesta oikeuden jäsenenä tulisi säätää erikseen, vaan esittelijöiden asema tulisi arvioida samassa yhteydessä kuin muidenkin tuomioistuinten esittelijöiden osalta. Oikeusministeriön asettama työryhmä (21.11.2008, OM 2/31/2008) valmistelee hovioikeuksien, käräjäoikeuksien ja hallinto-oikeuksien organisaatiosäädöksien sekä määräajaksi nimitettävien tuomareiden nimittämistä koskevien säädöksien kehittämistä. Työryhmän tehtävänä on ottaa kantaa myös esittelijäkokoonpanoon hovi- ja hallinto-oikeuksissa.

 

Vakuutusoikeuden kehittämistyöryhmän mietinnön osalta Suomen Tuomariliitto ry toteaa, että vakuutusoikeudessa esittelijä toimii suoraan tehtävänsä perusteella jäsenenä lainopillisissa asioissa, jotka ovat usein lääkeopillisia asioita vaativampia. Esittelijän asema voi olla ongelmallinen sikäli, että esittelijöiden osalta ei ole samanlaisia puolueettomuuden ja riippumattomuuden takeita kuin tuomareiden osalta. Käytännössä esittelijän toimiminen ratkaisukokoonpanon jäsenenä on lainkäytön tehokkuuden kannalta perusteltua. Menettelyn reunaehtoja tulee kuitenkin arvioida prosessuaaliset perus- ja ihmisoikeusvelvoitteet huomioon ottaen. Erityisen ongelmallisena Suomen Tuomariliitto ry pitää ehdotettua vakuutusoikeuslain 10 §:n 2 momenttia, jonka mukaan ylituomari voi määrätä esittelijän toimimaan lakimiesjäsenenä muissakin asioissa. Tästä on nykyään säädetty asetustasolla (valtioneuvoston asetus vakuutusoikeudesta 237/2003 5 §), mitä ei voida pitää perustuslain mukaisena. Kyseessä oleva mahdollisuus koskee käytännössä lääkeopillisia asioita, joissa esittelijä ei toimi jäsenenä suoraan tehtävänsä nojalla. Vaikka työryhmän ehdotus lakimuutokseksi ei merkitse muutosta nykytilaan, Suomen Tuomariliitto ry katsoo, että mahdollinen lakiesitys olisi syytä käsitellä eduskunnan perustuslakivaliokunnassa siltä osin kuin lakiesityksessä on kysymys esittelijän toimimisesta ratkaisukokoonpanon jäsenenä.

 

 

Työryhmän mietintö on perusteellinen ja seikkaperäinen ja sen johtopäätöksiin voidaan pääosin yhtyä edellä todetuin tavoin. Työryhmä olisi voinut kuitenkin arvioida laajemmin mahdollisuuksia vakuutusoikeuden kehittämiseen myös muista kuin oikeudenkäynnin joutuisuuden näkökulmasta. Tällaisia seikkoja olisivat olleet esimerkiksi lääkärijäsenten määrä ja tarvittava asiantuntemus, sillä vakuutusoikeudessa on huomattavan vähän sivutoimisia lääkärijäseniä asiamääriin verrattuna (9 / 6031 asiaa). Työryhmä olisi myös voinut arvioida, voisiko kokoonpanovaihtoehdoissa olla vahvennettu lääkeopillinen kokoonpano, johon kuuluisi kaksi lääkärijäsentä asiassa, jonka lääketieteelliset seikat kattavat useamman lääketieteen osa-alueen.

 

 

Lausunto on valmisteltu Suomen Erityistuomarit r.y.:n hallituksessa ja käsitelty Suomen Tuomariliitto ry:n oikeuspoliittisessa valiokunnassa ja hallituksessa.

 

Helsingissä 7.12.2009

 

Suomen Tuomariliitto ry:n puolesta

 

Andreas Nyberg

Suomen Tuomariliitto ry:n hallituksen jäsen