Todettakoon alkuun, että Suomessa oikeuslaitokseen ei olla oikein koskaan erityisesti panostettu eikä sitä ole mitenkään erityisesti arvostettu (muutoin kuin juhlapuheissa). Edellinen hallitus sentään allokoi merkittävää määräaikaista rahoitusta mikä oli tietysti tervetullutta, mutta sekään ei ole ihan paras keino (tästä myöhemmin). Suomi on Euroopan häntäpäässä oikeuslaitoksen rahoituksessa sekä yleisesti että suhteutettuna väestöön ja bruttokansantuotteeseen [1]. Palkat ovat vertailumaita heikommat ja verrattuna maan palkkatasoon ollaan reilusti EU:n keskiarvon alapuolella. [2] Erityisen suuri ero on nimenomaisesti muun henkilöstön kuin tuomareiden määrässä [2]. Tämä on tärkeä nosto siksi, että pelkästään tuomareiden määrää vertailemalla ei voida saada kokonaiskuvaa tuomioistuinlaitoksen tilanteesta. Lisäksi jokainen tuomioistuimessa työskennellyt tietää miten valtava merkitys tuomioistuimen toiminnan kannalta on kansliahenkilöstöllä, joka meillä Suomessa tekee valtavasti työtä palkalla, joka on sanalla sanoen surkea suhteessa työn vaativuuteen.

Kehysriihessä todettiin, että on pidettävä huolta, että leikkaukset eivät osu oikeudenhoidon suorittavaan henkilöstöön. Tämä on luonnollisesti vain lause, jolla vastuu negatiivisista vaikutuksista voidaan sysätä jonkun muun kontolle. Tuomioistuinlaitoksessa on aika vähän ylimääräistä mistä puristaa. Meillä ei juurikaan matkusteta minnekään, ei ole juurikaan mitään kummallisia henkilöstöetuja tai suurta hallintoa. Koulutustarjonta on ollut jo jonkin aikaa liian vähäistä. Tuomioistuinlaissa (9 luku 4 §) on tuomareille asetettu velvollisuus kehittää ammattitaitoaan ja tuomioistuinlaitokselle yleinen velvollisuus huolehtia, että koulutusta on riittävästi ja siihen on oltava mahdollisuus osallistua. Voidaan perustellusti kysyä, että miten tämä lain vaatimus jatkossa täyttyy, mikäli taloudelliset edellytykset edelleen heikkenevät. Lainsäädäntöä tulee lisää siihen tahtiin, että koulutuksen tarve ei tulevaisuudessa tule ainakaan vähenemään.

Edelleen asia, joka kannattaa huomioida, kun mietitään tuomioistuinlaitoksen tilannetta, on se, että tuomioistuinviraston viime syksynä (ja myös aiempina vuosina) suorittaman työajan seurannan mukaan tuomioistuimissa tehdään varsin yleisesti töitä reilusti enemmän, kuin normaali työaika. Tuomarit tekivät seurannan mukaan noin 10 % enemmän työtunteja, kuin mikä on oletustyöaika. Siten nykytilanteessa tuomioistuinlaitoksen toiminnan tilannekuva on liian ruusuinen. Tavoitetilanteen tulee olla kuitenkin se, että työajattomuudesta huolimatta keskimääräisesti työajan tulee olla tasattavissa oletustuntimäärään.

Kun edellä lausuttu sovitetaan yhteen sen kanssa, että rahoitus vähenee, se tarkoittaa sitä, että tuomioistuinten käsittelyajat tulevat pitenemään. Tämä on oikeusvaltion näkökulmasta huolestuttavaa seuraavista näkökulmista:

1. Rikosasioiden pitenevät käsittelyajat ovat ensinnäkin kohtuuttomia sekä rikosasioiden vastaajille, että asianomistajille, mutta myös yleisesti saattaa johtaa yhä useammin siihen, että rikosten rankaisemattomuus lisääntyy. Viime vuosina on ja tulevaisuudessa ollaan edelleen säätämässä poliisille lisää toimivaltuuksia ja rikoslakia on kiristetty. Tämä tarkoittaa edelleen lisää sisääntulevia juttuja. Kyllä vakavat rikokset jatkossakin käsitellään mutta pelkään pahoin, että lievemmät rikokset tulevat jatkossa aiempaa useammin ns. vanhenemaan käsiin. Mikäli taas ”pienemmät” rikokset jäävät useammin rankaisematta, tämä ei varmasti tee hyvää yleiselle lainkuuliaisuudelle ja yhteiskunnan toiminnalle.
2. Sekä yritysten, että yksityishenkilöiden kaupassa ja yleisessä yhteistoiminnassa on tärkeää, että mahdolliset riidat saadaan ratkottua tehokkaasti. Tämä on erityisen merkittävää pienille ja keskisuurille yrittäjille sekä yksityishenkilöille, joiden kohdalla vaikka 10.000 euron riidalla voi olla todella suuri merkitys. Näitä ei ratkota välimiesmenettelyssä ja mikäli luotto siihen, että mahdolliset riidat saadaan ratkottua ja velat perittyä murenee, vaikuttaa se melko varmasti myös rohkeuteen ryhtyä liiketoimiin tai tehdä kauppaa. Asiaa on tutkittu ja toimivan ja tehokkaan oikeusjärjestelmän ja talouden kasvun välillä on yhteys.[4]
3. Suomessa on kautta aikain ollut ongelmia oikeudenkäyntien viivästymisten kanssa. Kun Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta tuli riittävästi pyyhkeitä tästä, säädettiin laki oikeudenkäyntien viivästymisen hyvittämisestä. Maksettujen korvausten määrä on ollut jatkuvassa kasvussa. [3] Nämä eivät tule ainakaan vähenemään jatkossa, mikäli suunnitellut leikkaukset toteutetaan. Lokakuuhun mennessä vuonna 2024 hyvityksiä oli maksettu lähes 350 000 euroa. Määrät ovat olleet mainitun jutun jälkeen edelleen nousussa ja Valtiokonttorilta saatujen tilastojen perusteella vuonna 2025 viivästyshyvityksiä määrättiin tuomioistuimissa 158 asiassa kun vuonna 2024 vastaava luku oli 109. Kasvua näissä on siten tapahtunut noin 45 % yhden vuoden aikana. Kun otetaan huomioon vielä kohdissa 1 ja 2 mainitut seikat niin tuomioistuimista leikkaaminen ei vaikuta varsinaisesti säästämiseltä.

Tässä kolme nopeasti mieleen tullutta skenaariota. Lisääkin varmasti voisi keksiä pidemmällä pohdinnalla. Ja nämä keskittyvät luonnollisesti yleisten tuomioistuinten näkökulmaan. Tuomioistuinlaitoksessa kokonaisuudessaan käsitellään hyvin monenlaisia asioita ja vaikutukset esimerkiksi hallintopuolella erilaisten lupaprosessien viivästyessä eivät myöskään varmasti tee hyvää sen enempää yksityishenkilöille kuin yrityksillekään.

Purkaminen on aina nopeampaa kuin rakentaminen. Alussa viittasin erilaisiin ruuhkanpurkurahoituksiin mutta tämä on huomattavasti tehottomampaa kuin riittävän perusrahoituksen turvaaminen. Jos kohta taas huomataan, että tarttis tehdä jotain, vaikka rahoitusta taas myöhemmin lisättäisiin, ei ensinnäkään ole valmista reserviä koulutettua henkilöstöä. Uuden henkilöstön rekrytoiminen ja perehdyttäminen vie aikaa ja vaatii taas paljon enemmän resursseja tämän tilanteen ennaltaehkäisyyn verrattuna.

Tämä asettaa väistämättä rajat tehostamiselle sillä kerrallaan yksi ihminen voi käsitellä yhtä juttua.

Henkilöstön näkökulmasta myös tulevaisuus tuomioistuinlaitoksessa näyttäytyy epävarmemmalta. Riippumatta oman työpaikan varmuudesta, tulevaisuuden työtilanne taloustilanteen heikentyessä huolestuttaa varmasti jokaista. Riippumatta erilaisista tekeillä olevista lakimuutoksista ja erilaisesta tehostamisesta jota tuomioistuimissakin voidaan tehdä, valtaosaan jutuista tarvitaan jatkossakin sekä istuntosali että tuomari. Useimmiten myös muita toimijoita. Tämä asettaa väistämättä rajat tehostamiselle sillä kerrallaan yksi ihminen voi käsitellä yhtä juttua. Vaikka kysymyksessä olisi ”vähäisempiä” juttuja, on jutut yksittäisten ihmisten elämän kannalta merkittäviä. Kaikkien osapuolten kannalta toivottavaa lienee, että jutun istuu ja ratkaisee pätevä juristi, jolla on mahdollisuus perehtyä kulloinkin käsiteltävänä olevaan asiaan.

[1] Eurostat https://ec.europa.eu/eurostat/databrowser/view/sdg_16_30/default/table?lang=en CEPEJ: https://public.tableau.com/app/profile/cepej/viz/BudgetEN/GDPBudget

[2] CEPEJ raportti https://commission.europa.eu/system/files/2022-05/part_2_-_eu_scoreboard_-_country_fiches_-_deliverable_0.pdf s. 458

[3] Esim. https://yle.fi/a/74-20121861

[4] Timely Justice as a Determinant of Economic Growth https://www.fmg.ac.uk/sites/default/files/2024-12/DP917.pdf ; Judicial efficiency and economic growth: Evidence based on European Union data https://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/sjpe.12357

Artikkeli Oikeusvaltio minne menet julkaistiin ensimmäisen kerran Suomen Tuomariliitto ry.

Kuva Nattanan Kanchanaprat Pixabaystä

Tuomariliitto on osallistunut yhdessä Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO:n kanssa tuomareiden palkkausjärjestelmäuudistukseen. Tavoitteena on luopua kahden palkkaluokan järjestelmästä ja lisätä palkkauksen kannustavuutta. Ensisijaisena keinona on selvitetty työn vaativuuteen perustuvaa palkkausjärjestelmää. Työryhmän työsuunnitelmassa on jo tunnistettu tämän tavoitteen haastavuus ja todettu, että työryhmän tulee joka tapauksessa pystyä kehittämään sellainen palkkausjärjestelmän rakenne ja sen eri elementit, jolla voidaan varmistaa, että tuomareiden palkkataso seuraa yleistä ansiokehitystä ja palkkatasoa tarkistetaan työtehtävien muuttuessa vaativammiksi. Lainkäyttötehtävien poikkeuksellinen vaativuus ja tuomarien riippumattomuus asettavat vaatimuksia, jotka tekevät järjestelmän kehittämisen vaikeammaksi kuin muiden alojen palkkausjärjestelmien.

Tämän hankkeen rinnalla on edennyt palkkaluokkien yhtenäistämismenettely, jossa vapautuvia alemman palkkaluokkien virkoja on muutettu Tuomioistuinviraston johtokunnan toimesta ylemmiksi viroiksi. Muutettuja virkoja on jo yli 200, mutta työ on edelleen kesken. Tällä hetkellä osassa virastoista lähes kaikki vakituiset virat ovat jo ylemmässä palkkaluokassa, kun toisaalla muuntaminen on ollut hitaampaa. Virkojen muuntamisen loppuun saattamisen taloudelliset vaikutukset jäävät vähäisiksi, koska palkkaero palkkaluokkien välillä on peruspalkassa monilta osin alle 100 euroa. Kyse ei siten voi olla enää rahasta tai sen riittävyydestä.

Pohjoismaisessa vertailussa Suomen tuomareiden palkat ovat merkittävästi muita alhaisemmat. Käsittääkseni Norjassa tuomarin aloituspalkka on korkeampi kuin Suomessa T13 kaikilla ikälisillä. Kun oikeuslaitoksen rahoitusta verrataan bruttokansantuotteeseen, on Suomessa rahoitukseen käytetty osuus (0,2 %) Euroopan neuvoston jäsenmaiden mediaania (0,28 % vuonna 2022) alhaisempi. Tuomioistuinviraston ylijohtaja Kumpula onkin todennut, että Suomessa tuotetaan korkeatasoista oikeusturvaa varsin halvalla.

Euroopan tuomarijärjestö (EAJ) on taannoisessa palkkaussuosituksessaan todennut, että [tuomareiden] taloudellinen riippumattomuus on keskeinen osa tuomioistuinten riippumattomuutta. Tuomareiden palkkausjärjestelmän on oltava vertailukelpoinen lainsäädäntö- ja toimeenpanovallan palkkausjärjestelmiin verrattuna ja oikeassa suhteessa heidän kantamaansa vastuuseen.

Uudelle palkkausjärjestelmälle on asetettu muun ohella vuoden 2020 työryhmän mietinnössä seuraavanlaisia tavoitteita:

1. Uudessa palkkausjärjestelmässä tulee olla keinot, joilla varmistetaan yleinen ansiokehitys ansiokehitystä ja palkkatasoa tarkistetaan työtehtävien muuttuessa vaativammiksi.
2. Palkkauksella edistetään tuomarinuran houkuttelevuutta. Jotta tuomioistuinlaitoksen palvelukseen saadaan rekrytoitua osaavimmat ja motivoituneimmat henkilöt, palkkatasoa tulisi nostaa.
3. Palkkausjärjestelmän tavoitteena on vahvistaa entisestään tuomioistuinten ja tuomareiden riippumattomuutta ja oikeusvaltioperiaatetta. Tuomareiden riippumattomuus estää henkilökohtaisten työsuoritusten arvioinnin palkkausperusteena lainkäyttötyössä.
4. Eri oikeusasteiden välisiä palkkaeroja on lähtökohtaisesti pidetty hyväksyttävinä, koska ne mahdollistavat urakehityksen tuomioistuinlaitoksen sisällä, ja koska työskentelyolosuhteet eri oikeusasteissa ovat erilaisia. Palkkauksen tulisi edistää virkakiertoa eri oikeusasteista.
5. Hyvien esimiesten saaminen edellyttää riittävän suurta, työn vastuullisuutta ja vaativuutta vastaavaa kompensaatiota tehdystä työstä (johtamisen palkitseminen).
6. Muista tehtävistä kuin lainkäyttötehtävistä tulisi harkita erillisen korvauksen tai muun kompensaation aikaisempaa laajempaa käyttöä.

Nämä tavoitteet vastaavat myös Tuomariliiton kantoja. Ilahduttavaa on myös huomata, että Tuomioistuinviraston kestävyys- ja vastuullisuusraportissa on nostettu esille palkkauksen kilpailukykyisyyden merkitys.

Samat periaatteet ovat nähtävissä myös Euroopan neuvoston tuomareita koskevassa suosituksessa sekä Venetsian komission lausunnoissa/raportissa. Myös useassa Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisussa on otettu kantaa tuomareiden palkkauksen riittävyyteen. Tuomioistuimen mukaan palkkauksen määrittäminen ei saa olla mielivaltaista, vaan sen on perustuttava laissa säädettyihin objektiivisiin, ennakoitaviin, vakaisiin ja läpinäkyviin sääntöihin, joilla voidaan varmistaa tuomareille palkka, joka on oikeassa suhteessa heidän hoitamiensa tehtävien merkittävyyteen.

On selvää, että riittävä palkka suojaa myös korruptiolta. Tuomioistuinten riippumattomuus edellyttää lisäksi sitä, ettei palkan määrään puututa epäasiallisin perustein. Tällä hetkellä tuomarit kuuluvat korkeimpien oikeuksien jäseniä ja presidenttejä lukuun ottamatta virkaehtosopimusjärjestelmän piiriin. Tuomariliitto on pitkään ajanut lakipalkkatavoitettaan. Sen osalta on kuitenkin muistettava, ettei lakipalkkakaan yksin suojaa epäasialliselta vaikuttamiselta. Uuden palkkausjärjestelmän tulisikin perustua sääntöihin, jotka ovat lopulta tuomioistuinpainotteisen valvonnan kohteena.

Mitä tässä valtiontaloudellisessa tilanteessa voidaan sitten tehdä palkkauksen riittävyyden varmistamiseksi? Kysymys on vaikea. Voi olla, että valtiontalouden tilanteen vuoksi joudumme neuvottelemaan myös siitä, että palkkauksen kehittämistä jatketaan nyt sovittavilla uusilla elementeillä pidemmän jakson aikana eikä valmista tule hetkessä.

Jos palkkausuudistukseen ei saada valtiolta lisärahoitusta, uudistus saattaa pahimmillaan jäädyttää tuomareiden palkkakehityksen.

Tuomariliiton kanta on selvä. Aito palkkausjärjestelmän kehittäminen edellyttää lisärahoitusta. Palkkausjärjestelmän kehittäminen ei saa johtaa siihen, että suuri osa tuomareista jää takuupalkalle.

Millaisia ajatuksia tuomareiden palkkauksen kilpailukykyisyydestä sinulla on? Osallistu keskusteluun kommenttiosiossa.

Tuomariliitto järjestää vielä maaliskuun aikana lainkäyttöhenkilöstölle avoimen keskustelutilaisuuden palkkauksen mahdollisista rakenteista. Tästä tiedotamme erikseen.

Tampereella 5.3..2026

Artikkeli Tuomareiden palkkauksen uudistamisesta julkaistiin ensimmäisen kerran Suomen Tuomariliitto ry.

Hanne Salonen / Eduskunta

Alkanut vuosi on nykymuotoisen tuomariliiton juhlavuosi, jonka teemaksi sopii hyvin Tuomarina oikeusvaltiossa.

Tuomioistuinviraston alkuvuoden (13.1.2026) tiedotustilaisuus vuoden 2027 talousnäkymistä veti kuitenkin hiljaiseksi. Viesti oli lyhykäisyydessään se, ettei edes tälle vuodelle luvatut resurssit pelasta meitä säästöiltä. Samaan aikaan tuomioistuinten ruuhkat ja käsittelyaikojen valtakunnalliset erot ovat olleet vahvasti esillä. Paineet käsittelyaikojen yhtenäistämiseen ovat suuret.

Oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin on perusoikeus. Asiamäärät eri tuomioistuimissa vaihtelevat viraston sijainnin ja tuomioistuinlinjan mukaan. Yleisesti voidaan sanoa, että jutturuuhkat pääkaupunkiseudun tuomioistuimissa ovat muuta maata merkittävästi suuremmat. Tuomioistuinten ratkaisujen laatu ja oikeudenkäyntien kesto ovat osa oikeusvarmuutta ja oikeusvaltion perustavanlaatuisia elementtejä. Ne eivät saa olla kiinni asuinpaikasta.

Keinoja oikeudenkäyntien keston lyhentämiseen on etsitty toistuvasti. Nytkin on vireillä lukuisia prosessien sujuvoittamista tavoittelevia hankkeita. Osa ehdotuksista tarjoaa aidosti keinoja käsittelyaikojen lyhentämiseen, osa ehdotuksista toimii ennemminkin laastarina avohaavaan. Jos sujuvoittaminen toteutetaan vain säästöjen saavuttamiseksi kohdistamatta säästyneitä resursseja ruuhkien purkuun, hyvätkään uudistukset eivät tule saavuttamaan tavoitteitaan.

Vuodelle 2027 kiristyvät talousnäkymät muodostavat lisähaasteita tuomioistuinten tehokkaan toiminnan järjestämiselle. Yksittäinen tuomari ei voi jatkossakaan määräänsä enempää jauhaa ratkaisuja. Nopeat ratkaisut ja lukumäärältään suuret ratkaisutilastot eivät ole oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ainoa mittari. Ratkaisujen laadukkuus ja ammattitaitoisen tuomarikunnan kantokyky on varmistettava myös kiristyvässä taloustilanteessa.

Tuomareiden ja Tuomariliiton vaihtoehdot tilanteessa ovat rajalliset. Pelkkä muutosten vastustaminen ei mielestäni ole toimivin keino. Valtiovalta tulee tekemään omasta näkökulmastaan talouden ja tehokkuuden vaatimat muutokset riippumatta siitä, kuinka voimakkaasti niitä vastustamme.

Tärkeintä olisi olla mukana muutosten suunnittelussa ja osoittaa päättäjille huonoista vaihtoehdoista se vähiten huonoin. Me tuomarit tunnemme parhaiten tuomioistuinsektorin toimintaedellytykset ja sen sudenkuopat.

Osallistumalla aktiivisesti toimintaedellytyksiin liittyvään keskusteluun ja uudistustyöhön turvaamme parhaiten tuomarin aseman oikeusvaltiossa.

Oikeusvaltion huoltovarmuuden näkökulmasta tuomareiden ja asioiden keskittäminen ruuhkasuomeen on kestämätöntä. Tuomioistuinten sijoittuminen maantieteellisesti ympäri Suomea on myös sisäisen turvallisuuden kysymys. Kestämättömiä ovat myös nykyiset käsittelyaikojen maantieteelliset erot. Kaikkien näkökulmasta vaikuttaisi ilmeiseltä ratkaisulta jakaa taakkaa valtakunnallisesti niin, että voimme jatkossakin turvata tuomioistuinverkoston säilymisen myös pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Toisaalta kurjuuden jakaminen eri virastojen välillä on tehtävä hallitusti ja harkitusti.

Mielestäni asioiden siirtäminen on ensisijainen keino tuomareiden tai tuomarinvirkojen siirtämiseen verrattuna. Asioiden siirtäminen tai valtakunnalliset työjonot on suunniteltava siten, että tuomarin työtehtävät ovat jatkossa hallittavissa. Ruuhkien purkamisen tulee tarkoittaa valtakunnallisen keskimääräisen käsittelyajan asteittaista lyhentymistä, mutta samalla se johtaa maakunnissa käsittelyaikojen pidentymiseen, ei tuomareiden loppuunpalamiseen.

Resurssileikkaukset eivät pura ruuhkia. Ruuhkat purkautuvat vain panostamalla niiden purkamiseen.

Tampereella 14.1.2026

Edit 16.1.2026

Artikkeli Tuomarina oikeusvaltiossa julkaistiin ensimmäisen kerran Suomen Tuomariliitto ry.