Lausunto tuomioistuinharjoittelua koskevasta työryhmän mietinnöstä 2009:5

 

OIKEUSMINISTERIÖLLE

 

Viite: Oikeusministeriön lausuntopyyntö 7.5.2009/OM 22/31/2007

 

 

Asia: Lausunto tuomioistuinharjoittelua koskevasta työryhmän mietinnöstä 2009:5

 

 

Pyydettynä lausuntona Suomen Tuomariliitto – Finlands Domareförbund ry esittää seuraavaa:

 

 

 

Työryhmän mietinnössä ehdotetaan tuomioistuinharjoittelun laajentamista käräjäoikeuksista hovioikeuksiin tai hallinto-oikeuksiin. Työryhmän mukaan harjoittelu tapahtuisi kuuden kuukauden harjoitteluna käräjäoikeudessa, minkä lisäksi notaari suorittaisi toisen puolen vuoden jakson joko käräjäoikeudessa, hovioikeudessa tai hallinto-oikeudessa. Suomen tuomariliitto ry pitää tuomioistuinharjoittelun kehittämistä välttämättömänä ja työryhmän esiin tuomia näkökohtia kehittämisestä sinänsä perusteltuina. Yleisten tuomioistuinten osalta Tuomariliitto suhtautuu kriittisesti tuomioistuinharjoittelun laajentamiseen hovioikeuksiin, mutta hallinto-oikeuksien osalta toteaa, että työryhmän ehdotuksessa on positiivisia ja oikeansuuntaisia ehdotuksia. Sen toteuttaminen esitetyssä muodossa ei ole kuitenkaan käräjäoikeuksien voimavarat huomioon ottaen realistista.

 

Tuomariliitto pitää välttämättömänä sitä, että esityksen toteuttamisen ehdoksi asetetaan sen edellyttämän rahoituksen saanti. Esityksen mukaan toteuttaminen vaatii 2,7 miljoonan euron lisärahoituksen välittömiin kustannuksiin. Lisäksi kustannuspaineita aiheutuu siitä, että notaarien työpanos käräjäoikeuksissa vähentyy ja heidän ohjauksensa vie osan vakituisen tuomarihenkilökunnan työajasta.

 

Tuomioistuinten käytössä tullee olemaan vuosi vuodelta vähenevät resurssit. Jos esitys toteutetaan ilman budjettikehyksen ja tuottavuusohjelman muuttamista, se aiheuttaa resurssien siirtymistä pois perustehtävistä. Tällaiseen kehitykseen tuomioistuimilla ei ole enää varaa. Juuri vastaavanlaiset koordinoimattomat tehtävien lisäykset ovat olleet osasyynä tämänhetkisiin tuomioistuinten ongelmiin. Tuomariliitto katsoo, että ehdotusta ei tule nykyisessä muodossaan viedä eteenpäin, mikäli rahoitusta ei ole saatavilla.

 

Näistä syistä johtuen Tuomariliitto on lausunnossaan pyrkinyt myös hahmottamaan kevyemmin toteutettavissa olevia toimintamalleja. Todettakoon myös, että työryhmän esittämä varsin raskas hallintomalli johtuu siitä, että tuomioistuimen keskushallintoa ei ole järjestetty asianmukaisella tavalla. Erillinen hallinto varsin kapealle toimintasektorille on aina kallis ratkaisu.

 

Vielä Tuomariliitto haluaa kiinnittää huomiota siihen, että tuomioistuinlaitoksessa on tulossa tai valmisteilla useita merkittäviä uudistuksia ja kehittämishankkeita. Vuonna 2010 toteutetaan käräjäoikeuksien rakennemuutos ja kiinteistöjen kirjaamisasiat siirtyvät maanmittauslaitokselle. Muutoksenhakua hovioikeuteen on ehdotettu muutettavaksi ja oikeudenkäyntiasiamiehen ja -avustajan kelpoisuusvaatimuksia selvittävä työryhmä antaa esityksen tämän vuoden lopussa. Muun muassa näillä uudistuksilla tulee käytännössä olemaan vaikutusta tuomioistuinharjoittelun sisältöön ja toteuttamiseen ja mahdollisesti myös tavoitteisiin. Tästä syystä tulisikin huolellisesti harkita, onko tässä vaiheessa edes mahdollista arvioida, miten harjoittelua olisi kehitettävä.

 

 

 

Mietinnössä esitetään tuomioistuinharjoittelun järjestämistä kokonaiskestoltaan yhden vuoden pituiseksi. Tuomariliitto ei tältä osin pidä esitystä kannatettavana, sillä ehdotettu puolen vuoden jakso käräjäoikeudessa ei ole riittävä aika opin saamiseksi. Puolen vuoden aikana harjoitteluaan suorittavat notaarit eivät ehdi saada kokonaiskuvaa käräjäoikeuden toiminnasta ja siellä käsiteltävien asioiden ratkaisemisesta. Keskimääräinen käsittelyaika käräjäoikeuksissa esimerkiksi velkajärjestelyasioissa on 5,3 kuukautta, konkurssiasioissa 5,8 kuukautta ja laajoissa riita-asioissa 8,4 kuukautta. Puolen vuoden aikana harjoittelija ei ehdi juurikaan seurata näiden asioiden käsittelyä niiden koko elinkaarena ajalta, minkä vuoksi oppiminen perusasioissakin voi jää pintapuoliseksi. Tuomariliitto pitää tärkeänä, että harjoittelija pystyy osallistumaan laajojen riita-asioiden valmisteluun ja avustamaan tuomaria ratkaisun laatimisessa sekä toimimaan jäsenenä kolmen tuomarin kokoonpanossa. Ainoastaan näin hänellä on mahdollisuus kehittää mietinnössäkin harjoittelun tarkoitukseksi asetettuja analyyttistä ajattelua, oikeudellista argumentaatiota ja oikeudellisen ongelmakentän hahmottamista. Puolen vuoden pituisella tuomioistuinharjoittelulla käräjäoikeudessa sen tärkein tavoite eli harjoittelua suorittavan henkilön oikeudellisen ajattelukyvyn kehittäminen jää saavuttamatta. Tässä tilanteessa esitetty tuomioistuinharjoittelu ei vastaisi tarkoitustaan.

 

Harjoittelun tarkoituksenmukaista pituutta arvioitaessa on myös huomattava, että notaarilla on lomaoikeus, mikä vielä entisestään lyhentäisi kuuden kuukauden harjoitteluaikaa. Lisäksi tuomioistuinharjoittelun aloituksen ajankohta muodostuu ratkaisevaksi, sillä sen osuessa tuomioistuinlaitoksessa perinteisesti lomakuukausina pidettyjen huhtikuun tai heinä-elokuun tietämille vaikeuttaa notaarin toiminnan järjestämistä.

 

 

Tuomioistuinharjoitteluaan suorittavat notaarit ovat tärkeä voimavara käräjäoikeuksille. Oikeusministeriö on käräjäoikeuksien laskennallista henkilöstötarvetta vuodelle 2010 arvioidessaan katsonut, että notaarit muun muassa ratkaisisivat käräjäoikeuksiin saapuneista rikosasioista 20 prosenttia, summaarisista asioista 10 prosenttia sekä varsinaisista hakemus- ja avioeroasioista 38 prosenttia. Rikosasioissa luku käsittää asian ratkaisemista sekä kirjallisessa menettelyssä että yhden tuomarin kokoonpanossa ja lautamieskokoonpanossa. Notaarit ratkaisevat paljon myös yksinkertaisia velkajärjestelyasioita ja monessa käräjäoikeudessa konkurssiasiat lähes kokonaan. Notaarien ratkaistaviksi tulevat summaariset asiat ovat yleensä riitaisia. Viimeksi mainittujen asioiden samoin kuin velkajärjestelyasioiden ja konkurssiasioiden määrät ovat käräjäoikeuksissa viime aikoina huomattavasti kasvaneet. Jos notaarin harjoittelua lyhennettäisiin ehdotetulla tavalla, käräjäoikeuksien tehtäväksi jäisi lähinnä notaarin opettaminen ilman, että harjoittelusta olisi käräjäoikeudelle vastaavaa hyötyä. Käräjäoikeuksien resurssien väheneminen edellyttää lisähenkilöstöä.

 

 

Mietinnössä ehdotettu notaarien lukumäärä on riittämätön käräjäoikeuksien osalta. Mietinnössä esitetään, että harjoittelun suorittaisi 160 harjoittelijaa vuodessa. Ehdotuksen mukaan 120 henkilötyövuotta säilyisi käräjäoikeuksissa ja 20 henkilötyövuotta tulisi hovioikeuksiin ja 20 henkilötyövuotta hallinto-oikeuksiin. Käräjäoikeuksien osalta ehdotus tarkoittaa sitä, että käräjäoikeudessa olisi vuoden notaareja 80 henkilötyövuotta ja puolen vuoden notaareja 40 henkilötyövuotta. Ehdotus merkitsee tosiasiassa resurssien vähenemistä käräjäoikeuksissa.

 

Käräjäoikeusverkoston kehittämistyöryhmä arvioi jo vuonna 2007, että notaaritarve on 125 henkilötyövuotta sen jälkeen, kun kiinteistöjen kirjaamisasiat on siirretty pois käräjäoikeuksista. Mainittu luku piti sisällään 10 prosentin harjoittelun koulutuksellisen luonteen vuoksi tehdyn lisäyksen, mutta työryhmä ei ennakoinut koulutusjärjestelmässä tehtäviä muutoksia ja siitä aiheutuvia muutoksia notaaritarpeeseen.

 

Oikeusministeriön omienkin laskennallisten lukujen valossa mietinnössä ehdotetaan käräjäoikeuteen todellista henkilöstötarvetta vähemmän notaareja. Tänä vuonna vakinaisia notaarin virkoja on 155 ja määräaikaisia virkoja 1, joista kirjaamisasioihin sitoutumattomien henkilötyövuosien osuus on 131. Tulosneuvotteluissa on kaavailtu, että vuonna 2010 notaareja olisi käräjäoikeuksissa 130, koska kirjaamisasiat siirtyvät vuonna 2010 maanmittauslaitokselle. Tästä huolimatta työryhmä on esittänyt käräjäoikeuksille vain 120 henkilötyövuotta.

 

Mikäli harjoittelun koulutuksellista luonnetta halutaan aidosti lisätä, tämä on otettava laskelmissa ja siten notaarien lukumäärässä huomioon. Oikeusministeriön henkilöstölaskelmiin sisältyvä 10 prosentin lisäys harjoittelun koulutuksellisen luonteen vuoksi on selvästi riittämätön. Lisäksi on selvää, että puolen vuoden harjoittelijan työpanos on heikompi kuin vuoden harjoittelijan, vaikka koulutus ja ohjaus sinänsä saattaakin lisätä jonkin verran tehokkuutta. Notaarien työpanoksen tarvetta ja merkitystä lisää myös notaarien ratkaisemien juttujen lukumäärän nousu edellä selostetuin tavoin. Tuomariliitto kiinnittää huomiota vielä siihen, että oikeusministeriö ei ota laskelmissaan vähennyksenä huomioon todellisia keskimääräisiä sairas- ym. poissaololukuja.

 

Edellä esitettyjen näkökohtien perusteella Tuomariliitto arvioi, että notaarien lukumäärää on lisättävä vähintään 20-30 prosenttia.

 

Käräjäoikeuksissa ei ole ylimääräisiä lakimiesresursseja. Mikäli ehdotettua harjoittelijoiden lukumäärää ei esitetyin tavoin nosteta käräjäoikeudessa, vaarana on, että pienemmällä harjoittelijamäärällä teetetään samat työt tai käsittelyajat pidentyvät. Tuomioistuinharjoittelun kehittäminen kustannusneutraalisti ei ole mahdollista nyt tehdyn esityksen pohjalta.

 

 

Hovioikeudessa käsitellään käytännöllisesti katsoen samoja asioita kuin käräjäoikeuksissa. Oikeudenkäyntimenettelyn perusperiaatteet ovat samat. Lyhyen harjoittelujaksolla ei siten ole saatavissa merkittäviä lisähyötyjä harjoittelusta hovioikeudessa. Tuomariliitto suhtautuu varauksin harjoittelun ulottamiseen hovioikeuksiin.

 

Hovioikeusmenettelyä ollaan uudistamassa jatkokäsittelylupajärjestelmän avulla hallituksen esityksessä HE 105/2009 vp esitetyllä tavalla. Vasta sen jälkeen, kun uudesta menettelystä on saatu riittävästi kokemuksia voidaan realistisesti arvioida hovioikeuksien henkilöstörakennetta ja -tarvetta kokonaisuudessaan ja liittää tarkasteluun myös notaarien mahdollinen sijoittuminen tähän kokonaisuuteen. Tämän vuoksi Tuomariliitto katsoo, että työryhmän ehdottamaa tuomioistuinharjoittelun laajentamista hovioikeuksiin ei tule toteuttaa ennen kuin jatkokäsittelylupajärjestelmän todelliset vaikutukset on selvitetty.

 

Resursseja tarkasteltaessa on otettava huomioon, että notaarilta ei hovioikeudessa voida edellyttää esittelijän toimenkuvaan kuuluvien vaativien lainkäyttötehtävien hoitamista. Notaarin toimenkuvaksi tuntuisi luontevimmin muodostuvan yksinkertaisten asioiden esitteleminen sekä jäsenten ja esittelijöiden avustaminen juridisissa selvittelyissä ja asioiden käytännön järjestelyissä. Näin ollen notaarin työpanosta hovioikeudessa ei tule rinnastaa esittelijän työpanokseen. Tuomioistuinharjoittelun laajentamisella hovioikeuksiin ei siten tule vähentää hovioikeuksien esittelijöiden eikä muunkaan henkilökunnan määrää.

 

Perusoppi oikeudenkäyntimenettelystä saadaan käräjäoikeuksissa. Sen vuoksi tuomioistuinharjoittelun pääpainon tulee olla käräjäoikeustyöskentelyssä. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna ehdotettu 6 + 6 kuukauden malli ei ole tarkoituksenmukainen. Kuuden kuukauden aika tulisi olennaisilta osin kulumaan koulutukseen eikä auskultantin osaamisesta ehdittäisi saada hyötyä. Sen vuoksi Tuomariliitto pitää yleisten tuomioistuinten osalta tarkoituksenmukaisimpana, että tuomioistuinharjoittelu suoritetaan käräjäoikeuksissa ja että koulutusohjelmaan sisällytetään hovioikeusprosessin osalta esimerkiksi viikon mittainen perehdyttämisjakso.

 

Tuomioistuinharjoitteluaika on notaarille taloudellisesti raskas ajanjakso. Taloudellista ja muutakin rasitusta voi lisätä osaltaan myös se, että notaari voi joutua järjestämään matkansa ja asumisensa erikseen käräjäoikeuspaikkakunnalla ja hovioikeuspaikkakunnalla. Tuomariliitto ei pidä syntyvää tilannetta tarkoituksenmukaisena ja kiinnittää huomiota siihen, että nyt ollaan kehittämässä yleisvalmiuksia antavaa tuomioistuinharjoittelujärjestelmää eikä luomassa tuomarikoulutusjärjestelmää, jolloin tällaisia rasituksia olisi tarkasteltava eri näkökulmasta.

 

Tuomioistuinharjoittelun käytännön järjestelyt edellyttävät tuomioistuimen henkilökunnalta merkittävää lisäpanostusta, mikä on otettava huomioon työmäärässä. Hovioikeuksien lainkäyttöhenkilökunnan työmäärien määräytymisperusteisiin nähden on ennustettavissa, että työmäärän lisäystä ei käytännössä tulla ainakaan täysimääräisesti kompensoimaan. Koulutuksen järjestämisestä tulisi tässä tilanteessa suorittaa asianmukainen rahallinen korvaus. Joka tapauksessa koulutustehtävän aiheuttama lisätyö tulee ottaa huomioon hovioikeuksien tulostavoitteita asetettaessa.

 

 

Tuomariliitto toteaa, että hallinto-oikeuksissa toimintatavat ja asioiden luonne ovat erilaiset kuin yleisissä tuomioistuimissa. Tätä taustaa vasten myös auskultoinnin ulottamista hallinto-oikeuksiin on syytä arvioida eri lähtökohdista. Siksi työryhmän ehdotusta hallinto-oikeuksien kannalta tarkasteltuna voidaan pitää perusteltuna.

 

Esityksen mukainen hallinto-oikeudessa suoritettava kuuden kuukauden pituinen harjoittelujakso antaa harjoittelijalle yleiskuvan hallintoprosessista. Kun otetaan huomioon auskultanttien tarvitseman ohjauksen tarve, lyhyt ajanjakso ja nopea vaihtuvuus, auskultoinnin laajentaminen hallinto-oikeuksiin tulee työllistämään hallinto-oikeuksien henkilökuntaa eikä sen voida odottaa lisäävän tuottavuutta. Tämän vuoksi hallinto-oikeuksiin perustettavat harjoitteluvirat tulee rahoittaa muulla tavoin kuin hallinto-oikeuksien nykyisiä henkilöstömenoja leikkaamalla. Notaarin työpanosta hallinto-oikeudessa ei tule rinnastaa esittelijän työpanokseen eikä auskultoinnin laajeneminen hallinto-oikeuksiin saa vaikuttaa nykyisten esittelijöiden määrään ja asemaan.

 

Esitetty kuuden kuukauden harjoittelujakso 6+6 mallissa on lyhyt aika missä tahansa tuomioistuimessa syvemmän oppimisen kannalta. Tämän vuoksi harjoittelijoiden ohjausta ja valvontaa tulee lisätä huomattavasti. Koko vuoden käräjäoikeudessa auskultoivilla on mahdollisuus saada paremmat perustiedot ja -taidot käräjätuomarin työstä sekä valmentautua itsenäiseen päätöksentekoon kuin kahdessa eri tuomioistuimessa auskultoivilla. Toisaalta harjoittelijat, jotka suorittavat tuomioistuinharjoittelunsa kahdessa tuomioistuimessa, saavat monipuolisemman kuvan tuomioistuintyöskentelystä ja oppivat harjoittelujakson aikana laaja-alaisemmin tuomarin työhön liittyviä asioita ja taitoja. Tällä voidaan edesauttaa tuomioistuinuralle hakeutumista ja kykyä hoitaa asioita eri tuomioistuimissa. Kun otetaan huomioon käräjäoikeuksien resursseista edellä lausuttu, Tuomariliitto ei kuitenkaan voi katsoa tehtyä esitystä sellaisenaan käytännössä 

toteuttamiskelpoiseksi.

 

 

Tuomariliitto esittää, että tuomioistuinharjoittelun nykyistä toteuttamista olisi mahdollista kehittää seuraavin tavoin:

 

 

Käräjäoikeuksissa tapahtuvasta vuoden pituisen harjoittelun sisällöstä, tavoitteista ja menettelytavoista monipuolisen harjoitteluajan saavuttamiseksi sen toteutuksesta tulisi laati kaikille käräjäoikeuksille yhteinen suositus. Suositus olisi mahdollista laatia yhteistyössä hovioikeuksien ja käräjäoikeuksien kanssa.

 

Harjoittelijoiden ulkopuolinen kouluttaminen on vuosittain tarpeen muun muassa prosessinjohdon ja tuomion perustelemisen osalta. Muutaman päivän koulutus olisi mahdollista ohjata ja järjestää kaksi kertaa vuodessa hovioikeuspiireittäin tai mahdollisesti siten, että hovioikeudet olisivat vuorovuosin vetovastuussa koulutuksen järjestämisestä kaikkien käräjäoikeuksien harjoittelijoille. Erillisen ohjausryhmän muodostaminen ei tällöin olisi enää tarpeen. Koulutuksen järjestämiseen olisi kuitenkin varattava riittävät varat.

 

Notaarien harjoittelu on pääasiassa työssä oppimista. Sen vuoksi heidän koulutuksensa on hoidettava järjestelmällisesti. Jokaiselle notaarille tulee laatia harjoittelusuunnitelma. Jokaiselle harjoittelijalle olisi osoitettava henkilökohtainen tutortuomari, joka osallistuisi aktiivisesti notaarin perehdyttämiseen ja tukemiseen koko harjoittelun ajan. Myös virkaiältään vanhin notaari on ensiarvoisen tärkeä nuoremman notaarin opastamisessa. Käräjäoikeuksissa toimivat vastuutuomarit olisi tarkoituksenmukaista ottaa mukaan notaarien kouluttamiseen. He voisivat esimerkiksi perehdyttää notaarit lyhyesti omaan erityisalaansa ja olla myös jatkossa alansa asioissa notaarin tukena.

 

Osana koulutusta tulisi huolehtia koko tuomioistuinharjoittelun ajan palautteen antamisesta notaarille.

 

 

Työryhmän mietinnössä esitetään notaarin toimivaltuuksien aikaistamisesta nykyiseen verrattuna. Tuomariliitto kannattaa ajatusta. Notaarin tehtäviä voitaisiin aikaistaa siten, että harjoittelijalla olisi ratkaisutoimivalta hakemusasioissa ja riidattomissa velkomusasioissa jo yhden kuukauden jälkeen (Käräjäoikeuslaki 17 § 1/1 k). Harjoittelun ensimmäisen kuukauden ajan notaarin olisi kuitenkin tarpeen keskittyä asioihin perehtymiseen. Tuomariliitto ehdottaa, että harjoittelijan nykyinen ns. neljän kuukauden kelpoisuusraja laskettaisiin kahteen kuukauteen eli harjoittelija saisi sen jälkeen toimia esimerkiksi jäsenenä laajennetussa kokoonpanossa ja ratkaista riitaisia asioita kirjallisessa menettelyssä ja tietyin edellytyksin toimia esimerkiksi rikosistunnossa puheenjohtajana (Käräjäoikeuslaki 17 §1/ 2 k ja 17 § 2).

 

Lisäksi Tuomariliitto katsoo, että notaarin toimivaltaa tulisi laajentaa siten, että notaari voisi yhden tuomarin kokoonpanossa käsitellä rikosasiaa, jossa mistään yksittäisestä rikoksesta ei ole säädetty ankarampaa rangaistusta kuin kaksi vuotta vankeutta. Tällä tavalla suuri määriä selviä rikosasioita, joista odotettavissa oleva rangaistus olisi sakkoa, saataisiin notaarien ratkaistavaksi ilman lautakuntakokoonpanoa.

 

 

Työryhmä ehdottaa varatuomarin arvonimen säilyttämistä ja sen myöntämistä laamannin lausunnon perusteella. Tuomariliitto pitää ehdotusta tältä osin kannatettavana. Tuomariliitto tähdentää laamannin lausunnon sisällön merkitystä; mikäli lausunto on laadittu kattavaksi, se vastaa myös yksityisellä puolella työnantajalta saatavaa työtodistusta.

 

 

Notaareiden tulisi voida aloittaa harjoittelunsa käräjäoikeudessa tasaisesti kalenterivuoden aikana. Ainoastaan näin taataan, että käräjäoikeuksissa olisi jatkuvasti erilaisiin tehtäviin kykeneviä, koulutuksen eri vaiheissa olevia harjoittelijoita. Tämä on ensiarvoisen tärkeää sekä käräjäoikeuksien työn järjestämisen että vanhemman notaarin suorittaman opettamistehtävän kannalta.

 

 

Suomen Tuomariliitto ry:n edellä esitetyin tavoin muutettu tuomioistuinharjoittelu olisi laadukas ja kustannuksiltaan edullinen. Siinä tulisi otettua huomioon sekä koulutuksellinen puoli että käräjäoikeuksien resurssitarpeet. Kaikkia käräjäoikeuksia koskevien yhteisten suositusten kautta taattaisiin, että harjoittelijan työvuodesta muodostuu monipuolinen ja kehittävä. Harjoittelu ei sisältäisi paljon kustannuksia aiheuttavia muutoksia, mutta selkeyttäisi ja jäsentäisi ratkaisevasti harjoittelun toteutusta.

 

Lausunto on käsitelty Suomen Tuomariliitto ry:n oikeuspoliittisessa valiokunnassa ja hallituksessa.

 

Tapani Vasama

Suomen Tuomariliitto ry:n puheenjohtaja