Lausunto oikeudenkäynnin kokonaiskestoa koskevasta työryhmämietinnöstä

 

Oikeusministeriölle

 

Asia:

 

Lausunto työryhmämietinnöstä 2007:2 (Oikeudenkäynnin kokonaiskeston lyhentäminen).

 

Suomen Tuomariliitto – Finlands Domareförbund ry esittää lausuntonaan työryhmän mietinnöstä seuraavaa:

 

 

Käräjäoikeusverkon kehittäminen

 

Asiaa selvittämään on asetettu työryhmä, jonka työn on määrä olla valmis jo kuukauden päästä. Siitä syystä ei ole tässä yhteydessä syytä ottaa hankkeeseen kantaa laajasti. Tuomariliitto haluaa kuitenkin tässä vaiheessa ottaa esiin hankkeen vaikutuksen henkilöstön etuuksiin, koska sitä ei myöhemmin mainituin tavoin ole otettu lainkaan tarkastelun kohteeksi, vaikka sillä on huomattava vaikutus henkilöstön asemaan ja sitä kautta motivaatioon myötävaikuttaa ja sitoutua uudistuksen toteuttamiseen.

 

Suomessa oli ennen vuoden 1993 alioikeusuudistusta 97 tuomioistuinta. Tällä hetkellä meillä on 54 käräjäoikeutta ja suunnitelmissa on tavoitteena 25 – 30. Muutosta on vuosien 2003-2008 osalta talousarvioissa toteutettu niin, että 15 kappaletta T15 palkkaluokan laamannin virkaa (loppupalkka 5.647,13) ja yksi T17 laamannin virka (6.605,46) on muutettu kaikkiaan 16 käräjätuomarin viraksi, joista seitsemän on sijoitettu palkkaluokkaan T11 (4.582,98) ja yhdeksän palkkaluokkaan T13 (5.087,2 l). Muutokset ovat heikentäneet merkittävästi tuomareiden mahdollisuuksia edetä urallaan ja alentaneet tuomareiden kokonaispalkkatasoa.

 

Myös hovioikeuksien ja hallinto-oikeuksien osalta on voitu havaita, että oikeusministeriö on pyrkinyt torjumaan kehysbudjettien niukkuudesta johtuvaa rahoitusvajetta sijoittamalla virkarakenteen kehittämisen yhteydessä perustettavia tuomarinvirkoja painotetusti alempiin palkkaluokkiin, vaikka virkaehtosopimuksessa on kirjattu tavoitteeksi ylemmän palkkaluokan osalta 60 %:n osuus ja alemman palkkausluokan osalta 40 %:n osuus. Asia on esillä riitaisena kysymyksenä virkaehtosopimusneuvotteluissa.

Edellä kuvattu tuomarien palkkauksen kehityksen suunta on erittäin huolestuttava kahdesta syystä. Valtion työmarkkinalaitoksen laatimien selvitysten mukaan korkeasti koulutettujen henkilöiden palkkataso on valtiolla selvästi (enimmillään 30 %) alempi kuin yksityisellä sektorilla. Lakimiesliiton jäsenkuntansa osalta tekemän tutkimuksen mukaan tuomareiden osalta jälkeenjääneisyys on saamaa luokkaa huolimatta palkkauksen korjaamiseksi sovituista toimenpiteistä. Toisaalta valtion työmarkkinalaitoksen selvitysten mukaan toimintojaan voimakkaasti uudistaneella valtiolla on käytetty viime vuosina palkkaliukumia suunnilleen saman verran kuin yksityisellä sektorilla. Edellä sanotusta johtuu, että tuomarien palkkaus on virkaehtosopimusjärjestelmään sidottuna jäänyt voimakkaasti jälkeen yksityisen sektorin palkkauksesta. Tämän lisäksi meitä uhkaa edellä mainitun virkarakenteen kehittämisen myötä muun valtiosektorin positiivisten palkkaliukumien sijasta negatiivinen palkkaliukuma. Tällaisen kehityksen myötä tuomarien rekrytointi kiristyvässä kilpailussa osaavasta työvoimasta tulee olemaan vaikeaa.

 

Perustettaessa työryhmää valmistelemaan käräjäoikeusverkkoa oikeusministeriö lupasi asettaa sen rinnalle henkilöstötyöryhmän, johon nimettiin heti pyydetyin tavoin henkilöstöjärjestöjen edustajat. Tällaista työryhmää ei ole perustettu, vaikka ensiksi mainittu työryhmä luovuttanee mietintönsä jo noin kuukauden päästä. Virkaehtosopimuksen mukaisissa palkkausrakenteen kehittämisneuvotteluissa Tuomariunioinin edustajat ovat halunneet ottaa esiin palkkauskysymyksen. Oikeusministeriön edustajat eivät ole ottaneet asiaan mitään kantaa.

 

Käräjäoikeusverkon muutoksen toteuttaminen suurena organisaatiomuutoksena edellyttää onnistuakseen henkilöstön sitoutumista uudistukseen. Se myös vaatii henkilöstöltä paljon. Moni jopa joutuu muutamaan työskentelypaikkakuntaa. Muutosten onnistunut läpivienti ja tavoitteena oleva tehokkaampi, osaavampi ja laadukkaampi toiminta vaatii motivoitunutta henkilöstöä. Jos henkilöstön motivaatio pilataan kokonaisuuden kannalta vähäisillä palkkasäästöillä, ei ole realistista odottaa oikeudenkäytön painopisteen siirtyvän suunnitelluin tavoin yhä enemmän käräjäoikeuksiin. Tulevaisuudessa kiristyvässä kilpailussa osaavasta työvoimasta ei ole varaa tinkiä edeltä ilmenevin tavoin yhtä aikaa palkoista ja etenemismahdollisuuksista. Menestyminen tässä kilpailussa edellyttää hyvää henkilöstöpolitiikkaa sekä sitoutumista yhteistyöhön henkilöstön ja sen edustajien kanssa.

 

Tuomariliitto edellyttää, että käräjäoikeuksien virkarakenteen muuttumisen takia väistämättä säästyvien palkkarahojen uudelleenkohdentamisesta sovitaan. Jos organisaatiouudistuksella ja sen toteutumista tukevilla henkilöstöä kannustavilla toiminnalla saadaan aikaan toiminnan tehostumista, sen tulisi erikseen sovittavalla tavalla vaikuttaa henkilöstön palkkaukseen.

 

Useiden valtiosääntöasiantuntijoiden mukaan virkaehtosopimusjärjestelmään perustuva tuomareiden palkkausjärjestelmä ei ole sopusoinnussa tuomareiden perustuslain mukaan riippumattoman aseman kanssa. Muille virkamiehille toteutettu ns. UPJ-järjestelmä olisi selkeästi ristiriidassa tuomarin riippumattomuuden kanssa. Tässä tilanteessa nykyinen T-palkkajärjestelmä saattaa muodostaa vaikeasti hallittavan osan virkaehtosopimusjärjestelmää. Näistä syistä olisi vahvat perusteet selvittää tuomareiden palkkauksen järjestäminen lainsäädäntöteitse. Tällaisen uudistuksen toteuttaminen olisi merkittävä kädenojennus henkilöstölle, jonka asemaa muutetaan voimakkaasti.

 

Lautamiesten asema

 

Päätös lautamiesten osallistumisesta oikeudenhoitoon on aina viime kädessä poliittisella tasolla tehtävä ratkaisu. On ratkaistava, missä määrin tuomiovaltaa käyttävät toisaalta ammattituomarit ja toisaalta luottamushenkilöt.

 

Lautamiesten toiminnasta aiheutuu kuitenkin huomattavat kustannukset. Istuntojen järjestäminen ilman lautamiehiä on tuomioistuimen toiminnan organisoinnin kannalta tuntuvasti joustavampaa ja toiminta sen vuoksi tehokkaampaa. Kun valtiovalta on päättänyt kehysbudjetoinnissa antaa oikeudenhoitoon vuosi vuodelta vähemmän rahaa, ei myöskään lautamiesten mukana ollessa tapahtuvaa oikeudenhoitoa voida jättää muutosten ulkopuolelle. Jos näin menetellään, lautamiesten mukanaoloa vaativan toiminnan suhteellinen osuus tuomioistuinlaitoksen niukkenevista resursseista kasvaa ja vaatii muista toiminnoista vielä suurempia vaikeasti toteutettavissa olevia säästöjä.

 

Lautamiesten osallistumista oikeudenhoitoon tulee voida tarkastella myös arkipäivän realiteetit huomioon ottavana tarkoituksenmukaisuuskysymyksenä. Huolimatta kirjallisen rikosprosessin voimaantulosta lautamiehet osallistuvat edelleen varsin usein sellaisten asioiden käsittelyyn, jossa asianosaiset ovat kaikissa oleellisissa kysymyksissä yhtä mieltä asian ratkaisun lopputuloksesta ja asia ratkaistaan soveltaen hyvin vakiintuneita oikeusperiaatteita ja -käytäntöjä. Niissä ei näin ollen ratkaista harkinnanvaraista kysymyksiä. Lautamiesten osallistuminen tällaisiin istuntoihin ei ole tarkoituksenmukaista.

 

Lautamiehet osallistuvat toisaalta esimerkiksi talousrikosasioissa sellaisten asioiden käsittelyyn, joissa on ratkaistava oikeudellisesti vaikeita ja usein myös aineistoltaan vaikeasti hallittavia kokonaisuuksia. Esimerkiksi syyttäjät ja asianajajat ovat tuoneet niiden osalta useassa yhteydessä esiin toiveen käyttää ammattituomareista muodostuvaa kokoonpanoa.

 

Lautamiesten mukanaoloa on perusteltu usein vanhalla perinteenä. Ei voida kuitenkaan unohtaa, että vuoteen 1993 saakka oikeudenkäynneistä suuri osa käytiin raastuvanoikeuksissa, joissa ei ollut lautamiehiä. Usein mainitaan lautamiesten osallistumisen perusteeksi paikallistuntemus. Yhteiskuntarakenne on kuitenkin viimeisinä vuosikymmeninä muuttunut voimakkaasti. Poliisipiirien suurentuminen ja esitutkinnan keskittyminen sen takia sekä muutokset rikosprosessissa ovat tehneet pienimmät sivuistuntopaikat käytännössä toimintakelvottomiksi. Viimeistään maakunnallisten käräjäoikeuksien syntyminen vie pohjan pois paikallistuntemuksen hyödyntämiseltä.

 

Edellä mainitut seikat antavat poliittisille päättäjille aiheen tarkastella lautamiesjärjestelmää uudelleen. Jos tarkastelussa päädytään siihen, ettei aihetta muutoksiin ole, on pakko samalla väljentää vastaavasti tuomioistuinten budjettikehyksiä. Muussa tapauksessa vaarannetaan tuomioistuinten toimintaedellytykset. Tuomariliitto pitää näistä syistä tärkeänä, että aikanaan annettava esitys annetaan ns. budjettilakina, jonka hyväksyminen vaikuttaa suoraan budjetin sisältöön.

 

Käräjäoikeuden kokoonpano rikosasioissa

 

Tuomariliitto yhtyy työryhmän näkemykseen siitä, että nykyisten kokoonpanovaihtoehtojen perusteella käräjäoikeuksien resurssit eivät kohdennu tarkoituksenmukaisesti, minkä vuoksi kokoonpanovaihtoehtoja on syytä monipuolistaa. Yhden tuomarin kokoonpanon käyttöalan laajentaminen vastaamaan kirjallisen menettelyn käyttöalaa rikosasioissa on perusteltua työryhmän esittämillä perusteilla samoin kuin ammattituomareista koostuvan kokoonpanon käyttöönotto.

 

Sen sijaan Tuomariliitto esittää epäilyksensä siitä, onko pelkästään rikosnimikkeistöön perustuva jaottelu perusteltu sen määrittämiseksi, millaisia syytteitä voidaan käsitellä kolmen tuomarin kokoonpanossa. Monesti yleensä vaikeita ja monimutkaisia oikeuskysymyksiä sisältävä talousrikos- tai muu kysymykseen tuleva rikosasia saattaa olla olennaisilta osin siten riidaton, ettei sen ratkaisemiseen ole tarkoituksenmukaista käyttää kolmen tuomarin kokoonpanoa. Mietinnössä esiintuodut epäkohdat johtuvat nimenomaan siitä, että kokoonpanot määräytyvät hyvin muodollisia perustein eivätkä käsiteltävän asian tosiasiallisen laadun ja laajuuden perusteella. On olemassa riski, että uusi joustamaton kokoonpanojen sääntelytapa ei ole aikaisempaa parempi, vaan jopa resurssien tarkoituksenmukaisen kohdentamisen kannalta huonompi.

 

Tuomariliiton mielestä olisikin syytä säätää kokoonpanoista niin, että tuomioistuimella itsellään olisi mahdollisuus tapauksesta ja sen erityispiirteistä riippuen valita siihen parhaiten sopiva ratkaisukokoonpano: yhden tuomarin kokoonpano laissa säädetyissä rajoissa, lautakuntakokoonpano tai kolmen tuomarin kokoonpano. Tällöin tuomioistuin pystyisi tältä osin itse suuntaamaan käytettävissään olevat resurssit tarkoituksenmukaisella tavalla.

 

Työryhmän mukaan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimus edellyttää sellaista ratkaisukokoonpanon ennakoitavuutta, ettei sitä voida jättää yksin käräjäoikeuden harkintaan. Ongelma voitaisiin ratkaista säätämällä nykyistä monipuolisemmin eri asiatyyppeihin ns. peruskokoonpano, josta poikkeaminen edellyttää asianosaisten kuulemista tai ehkä jopa heidän suostumustaan. Tuomariliiton mielestä asiaa olisi syytä selvittää perusteellisemmin ja tehdä kansainvälisiä vertailuja. Tuomariliiton käsityksen mukaan toiminnan tehostaminen tätä kautta edellyttää tuomioistuimen harkintavallan olennaista lisäämistä.

 

Käräjäoikeuden kokoonpano riita- ja hakemusasioissa

 

Tuomariliitto yhtyy työryhmän näkemykseen siitä, ettei riita- ja hakemusasioiden ratkaisukokoonpanoihin ole tarvetta tehdä lainsäädännöllisiä muutoksia. Ongelmaksi koetun riita-asioiden kolmen tuomarin ratkaisukokoonpanon vähäisen käytön osalta saattaa suunnitteilla oleva käräjäoikeusverkoston kehittäminen ja yksikkökokojen suurentaminen tuoda luonnollista tietä parannusta asiaan. Kolmen tuomarin kokoonpanon vähäinen käyttö ei myöskään johdu pelkästään tuomioistuimesta vaan myös asianosaisten tai heidän asiamiestensä asenteista. Käytännössä on voitu havaita, että muutoksenhakukynnyksen ollessa alhainen riita-asia halutaan käsitellä joustavasti yhden tuomarin kokoonpanossa käräjäoikeudessa ja saattaa sen jälkeen hovioikeuden kollegion ratkaistavaksi. Toisaalta käräjäoikeuden kolmen tuomarin kokoonpanolla ei liene havaitun muutoksenhakukynnystä olennaisesti nostavaa vaikutusta. Kysymys lienee tuomioistuinkentässä laajemmin vaikuttavista asenteista, joihin voitaneen parhaiten vaikuttaa koulutuksella. Luonnollisesti on myös huolehdittava siitä, että käräjäoikeuksilla on riittävät resurssit käyttää laajennettuja kokoonpanoja niin riita- kuin rikosasioissa.

 

Hovioikeuden ratkaisukokoonpano

 

Hovioikeusmenettelyn uudistaminen on valmisteltavana erillisessä työryhmässä. Siten asiaan ei ole tarkoituksenmukaista tässä vaiheessa ottaa laajasti kantaa. Koska tämän työryhmän kannanotto kahden tuomarin kokoonpanosta kuitenkin vaikuttaa voimakkaasti hovioikeuslain 9 §:n (HOL 9 §) asemaan, on syytä jo tässä vaiheessa ottaa se esille. Mainitulla kokoonpanolla on ollut hyvin suuri merkitys sille, että hovioikeudet ovat seulontamenettelyyn liittyvistä ongelmista ja merkittävästi lisääntyvistä pääkäsittelyistä huolimatta pystyneet selviytymään työtaakastaan. Siitä luopuminen edellyttää tuomarien määrän huomattavaa lisäämistä.

 

Arvioitaessa kokoonpanomuutosten tarvetta hovioikeuksissa tulee ottaa huomioon kokoonpanon kevennyksen tuoman työvoiman säästön lisäksi muutosten tosiasialliset vaikutukset. Noin kolmannes asioista ratkaistaan HOL 9 §:n mukaisessa kokoonpanossa esittelijän toimiessa mukana ratkaisukokoonpanossa ja asian valmistelevana jäsenenä huolehtien kaikista jutun ratkaisukuntoon saamisen edellyttämistä toimista. Mietinnössä ei ole käsitelty niitä vaikutuksia, jotka ns. kevennetystä kokoonpanosta luopuminen aiheuttaisi sekä esittelijöiden että jäsenten työhön.

 

HOL 9 §:n mukaisesta kokoonpanosta luopumisen tosiasiallinen vaikutus jäsenten työhön ja työmäärään olisi varsin suuri. Muutos merkitsisi valmistelusta vastaavien jäsenten työmäärän lisääntymistä, ellei esittelijää oteta mukaan. Kaikkien hovioikeuteen saapuneiden juttujen jakaminen suoraan esittelijöille ensin seulontaedellytysten harkitsemiseksi taas ei ole tarkoituksenmukaista valmistelusta vastaavan jäsenen työmäärän vähentämiseksi. Koska esimerkiksi seulontaratkaisut pääsääntöisesti tehdään

ilman esittelijää, menettely aiheuttaisi kaksinkertaista päällekkäistä työtä jäsenen tutkiessa juttua seulontaedellytysten toteamiseksi. Vaihtoehto tarkoittaisi paluuta vanhaan eikä tukisi työn tehostamista. HOL 9 §:n mukaisessa kokoonpanossa ratkaistavat ns. yksinkertaisemmat jutut aiheuttavat työtä, jonka tähän saakka on tehnyt esittelijä ja joka mandollisesti sanotun kokoonpanon poistuessa siirtyisi jäsenten tehtäväksi. Vuositasolla työmäärä on varsin runsas. On myös pidettävä mielessä se, että vaikka pääosa HOL 9 §:n mukaisessa kokoonpanossa käsiteltävistä asioista on yksinkertaisia ja nopeita ratkaista, joukossa on myös työtä aiheuttavia hankalampia juttuja. Myös tämä lisäisi jäsenten työmärää. Lisäksi on arvioitavissa, että HOL 9 §:n mukaisen kokoonpanon poistuminen ruuhkauttaisi jo valmiiksi ruuhkaisia suurimpia hovioikeuksia, koska jäsenet eivät ehtisi keskittymään ratkaisutoimintaan joutuessaan huolehtimaan myös valmistelevista toimista.

 

Kokoonpanon kevennyksen vaikutusta esittelijöiden asemaan ei myöskään ole syytä unohtaa. Kokoonpanot, joissa jutut ratkaistaan ilman esittelijää, merkitsisivät käytännössä esittelijöiden tarpeen vähenemistä. Ottaen huomioon HOL 9 §:n mukaisten juttujen suuri lukumäärä tämä johtaisi esittelijöiden määrän vähentämistarpeiden voimistumiseen varsin nopealla aikataululla. Esittelijän toiminta HOL 9 §:n mukaisissa kokoonpanoissa on esittelijöiden keskuudessa koettu motivoivaksi ja kannustavaksi järjestelmäksi, joka lisää työssä viihtyvyyttä ja sen vastuullisuutta. Ratkaisutoimintaan jäseneen rinnastuvana tekijänä osallistumisen koulutuksellista merkitystä ei myöskään ole syytä väheksyä.

 

Toimivallan avaaminen

 

Työryhmän esittää, että tarvittaessa tuomari voitasiin määrätä käsittelemään asioita myös muussa tuomioistuimessa kuin mihin hänet on nimitetty tuomariksi. Tällainen järjestely saattaisi sinänsä olla tarkoituksenmukainen erityistapauksissa. Käytännössä näin on jo nyt menetelty muodostettaessa kolmen tuomarin kokoonpanoja pienimpiin käräjäoikeuksiin.

 

Tuomarin kannalta tähän liittyy kuitenkin se vaara, että hän saattaa vastoin tahtoaan joutua työskentelemään laajastikin toisella paikkakunnalla. Jos etäisyydet ovat pitkiä, matkustaminen voi edellyttää lähtöä kotoa paljon ennen virka-ajan alkamista ja paluuta yömyöhään tai yöpymistä toisella paikkakunnalla. Tällöin tuomari joutuisi käyttämään omaa vapaa-aikaansa. Hoviokeuksien osalta on syntynyt tilanne, että kaksi hovioikeutta (Rovaniemi ja Vaasa) pitävät pääkäsittelyistään enemmistön useiden satojen kilometrien päässä kansliapaikunnalta, jossa työskentelemään useimmat tuomarit on aikanaan nimitetty. Nämä hovioikeudet ovat siten tosiasiassa siirtäneet merkittävän osan toiminnastaan tapahtumaan aivan muualla. Tästä huolimatta valtiotyönantaja ei ole suostunut edes käymään keskusteluja menetetyn vaapaa-ajan korvaamisesta tuomareilea ja esittelijöille.

 

Ennen merkittävää toimivallan avaamista tulee käydä neuvottelut siitä aiheutuvan virkaehtojen muuttumisen vaikutuksista.

 

Oikeudenkäyntimenettelyn kehittäminen

 

Yksinkertaiset rikosasiat

 

Työryhmä suosittaa yksinkertaisten rikosasioiden käsittelyn jouduttamiseksi ns. syyttäjähaasteen käytön huomattavaa lisäämistä. Tuomariliiton käsityksen mukaan ainakin pienissä, hyvin ja joustavasti yhteistyössä syyttäjän kanssa toimivissa käräjäoikeusissa syyttäjähaasteen käytön laajentamisella ei ole olennaista vaikutusta käsittelyn joutuisuuteen. Joka tapauksessa menettelytapojen yhdenmukaisuuden vuoksi asiasta olisi syytä niin haluttaessa säätää lailla.

 

Asiakirjatuotannon keventäminen

 

Tuomariliiton mielestä on syytä pääsääntöisesti luopua tuomion perusteluiden saattamisesta kirjalliseen muotoon, jos ratkaisuun ei ilmoiteta tyytymättömyyttä. Työnsäästöä olisi saatavissa erityisesti esimerkiksi tunnustetuissa rikosasioissa, joissa ei haeta muutosta, siten ettei niistä laadittaisi lainkaan perusteluja, ellei siihen ole rangaistuksen mittaamisen vuoksi tai muusta syystä erityistä tarvetta. Tuomiolauselmasta ilmenisi tuolloin lopputulos ja syyte rajaisi tuomion oikeusvoiman. Näin meneteltäessä tuomari voisi perinteistä tuomion julistamisen tapaa vapaammin ja paremmin suulliseen oikeudenkäyntiin soveltuvalla tavalla esittää tuomion perustelut. Nykyisin käytännöt vaihtelevat huomattavasti ja muutos olisi omiaan tukemaan oikeudenkäynnin suullista luonnetta sekä vähentämään tuomioiden antamista kansliassa.

 

Riita-asioiden osalta vastaavaa säästöä tuskin on saatavissa yksinkertaisten velkomusasioiden ym. tuomioiden ollessa muutoinkin vakiomuotoisia ja pitkälle tulostettavissa Tuomas-järjestelmästä.

 

Puheenjohtajana toimiminen

 

Tuomariliiton näkemyksen mukaan päätäntävalta kolmen tuomarin kokoonpanon puheenjohtajan määräämisestä samoin kuin muusta työnjaosta päättämisestä tulisi antaa kokoonpanolle, jolloin se pystyisi järjestäytymään käsiteltävän asian erityispiirteet huomioon ottaen tarkoituksenmukaisimmalla ja tehokkaimmalla tavalla.

 

Prosessia turvaavien pakkokeinojen käyttäminen

 

Tuomioistuimen mahdollisuudet prosessia turvaavien pakkokeinojen käyttöön ovat rajalliset. Alueen laajuudesta tai poliisin omaksumista työtavoista taikka rajallisista resursseista johtuen poisjääneen määrääminen tuotavaksi toimii varsinkin suuremmilla paikkakunnilla verraten tehottomasti eikä pienilläkään paikkakunnilla toivotulla tavalla silloin, kun poliisi vasta istuntopäivän aamuna pyrkii tavoittamaan tuotavaa. Myös viideksi vuorokaudeksi pidennetty säilöönottoaika voi osoittautua riittämättömäksi asiakkaiden pakoilusta, pitkistä matkoista ja puutteellisista yhteyksistä johtuen. Tuomariliitto esittää harkittavaksi sääntelyä, jonka perusteella tuomioistuin voi antaa poliisia sitovan määräyksen säilöönottoon ryhtymisestä riittävän ajoissa ennen istuntoa. Niin ikään tulisi arvioida sitä, voidaanko säilöönotettujen vapaudenmenetyksen enimmäisaika pidentää esimerkiksi yhteen viikkoon, jos tuomioistuin katsoo sen tarpeelliseksi asian laadun tai tuotavan käyttäytymisestä saadun selvityksen perusteella.

 

Pakkokeinolain 1 luvun 10 §:n mukaan tuomioistuin ei voi omasta aloitteestaan määrätä rikosasian vastaajaa vangittavaksi. Säännös koskee myös tapausta, jossa vastaaja pakoilee oikeudenkäyntiä, mikä on osoittautunut puutteeksi. Käytännössä syyttäjät eivät juuri koskaan esitä vangitsemisvaatimusta ilman puheenjohtajan ohjausta, mikä on ristiriidassa voimassa olevan lain kanssa ja johtaa kiusallisiin tilanteisiin istunnossa erityisesti, jos syyttäjä ei oivalla vangitsemisen tarvetta. Pakkokeinolakia olisi Tuomariliiton mielestä muutettava siten, että tuomioistuin voi omasta aloitteestaan määrätä vangittavaksi pakoilevan vastaajan. Tämän tulisi olla mahdollista myös niissä tapauksissa, joissa vastaajaa ei ole lainkaan kyetty tavoittamaan haastamista varten. Näissä tapauksissa tuomioistuin voisi esimerkiksi haastemiestä kuultuaan päättää vastaajan vangitsemisesta, kun olosuhteista olisi pääteltävissä, että hän pakoilee oikeudenkäyntiä. Paitsi tehokkuuden myös tuomioistuimen arvovallan kannalta olisi perusteltua, että tuomioistuin ylipäänsä entistä voimakkaammin voisi omasta aloitteestaan käyttää prosessia turvaavia pakkokeinoja sen sujumisen ja joutuisuuden varmistamiseksi ja antaa virka-apupyynnöin poliisia velvoittavia määräyksiä näiden toteuttamiseksi.

 

Laajojen asioiden ennakointi

 

Rikosasioissa käräjäoikeus voi etukäteen varautua poikkeuksellisen laajan rikosasian vireilletuloon, kun se saa syyttäjältä etukäteen tiedon mahdollisesti syytteeseen tulossa olevasta laajasta asiasta. Tällainen tuomioistuimen informointi, jota jo nyt varsin paljon epävirallisesti käytetään, ei Tuomariliiton mielestä loukkaa syyttömyysolettamaa. Sitä koskevien yhtenäisten menettelyjen käyttöönotto olisi tarpeellista, jotta käräjäoikeudet voisivat varautua tällaisten asioiden vireilletuloon.

 

Kiireellisyysjärjestys

 

Tuomariliitto yhtyy työryhmän käsitykseen siitä, että laeissa olevat kiireellisyyssäännökset ovat hajanaisia, niitä on määrällisesti liikaa ja että sääntely edellyttää uudistamista. Tuomariliitto suosittaa samalla myös tuomioistuimia velvoittavien eri määräaikojen kartoittamista sen selvittämiseksi, ovatko ne lainkaan tarpeellisia tai riittävän pitkiä tehtävän hoitamiseksi tarkoituksenmukaisella ja mahdollisimman kustannustehokkaalla tavalla.

 

Työryhmän ehdotusten jatkokäsittelystä

 

Osa ehdotetuista hankkeista on edelläkin todetuin tavoin jo valmisteltavana. Tämä työryhmästä riippumaton päällekkäisyys heijastaa osaltaan sitä, että hallinnonalalla ei ole täysin hallittua kokonaisnäkemystä ja pitkän tähtäimen suunnitelmaa siitä, mitä uudistuksia ja missä vaiheessa tulisi toteuttaa. Tällainen pirstaloituminen aiheuttaa osaltaan vaaran, että eri hankkeet etenevät sattumanvaraisesti tai voivat jäädä toteutumatta. Niiden vaikutus kokonaisuuten ei ole ennakoitavissa ja arvioitavissa. Tällaisessa toimintaympäristössä sekä henkilöstön että virastojen on vaikea tehdä omia suunnitelmiaan.

 

Osa ehdotetuista hankkeista (esimerkiksi asiakirjatuotannon keventäminen, puheenjohtajan määräytyminen, pakkokeinot ja kiireellisyysjärjestyksen sääntely) ovat lainsäädäntöteknisesti varsin helposti toteutettavaa. Niillä saattaisi olla jonkin verran nopeasti toteutuvia käytännön vaikutuksia. Niiden liikkeellelaittamista erillisinä tai liitettyinä johonkin suhteellisen pitkällä olevaan hankkeeseen tulisi harkita.

 

Tärkein ja tuomioistuinten rahoituspohjaan merkittävimmin vaikuttava uusi esitys on lautamiesjärjestelmän käytön selvittäminen sekä siitä johtuva käräjäoikeuksien kokoonpanojen tarkastelu. Sen valmistelu tulisi aloittaa kiireellisenä ja saada voimaan ennen kunnallisvaaleja. Muussa tapauksessa kunnat eivät tiedä, miten paljon lautamiehiä tulee valita. Valmisteluun tulee kuitenkin panostaa riittävästi resursseja, koska kysymys on vaikutuksiltaan laajasta asiasta.

 

Osa ehdoksista on sellaisia, että ne ovat käytännössä vain tuomioistuinten yhteistoiminnalla aikaansaatavissa. Tällaisen yhteistoiminnan puute on heijastuma siitä, että Suomessa ei ole erillistä tuomioistuinhallintoa, jossa olisi tuomarijohtoinen johtokunta ja jolla olisi tätä kautta luonteva mahdollisuus toimia tällaisessa asiassa tuomioistuinten apuna.

 

Lausunnon valmistelu

 

Lausunto on käsitelty Tuomariliiton oikeuspoliittisen valiokunnan kokouksessa ja liiton hallituksen kokouksessa 17.9.2007