Lausunto oikaisuvaatimusjärjestelmästä

SUOMEN TUOMARILIITTO – FINLANDS DOMAREFÖRBUND RY

 

19.1.2009

 

OIKEUSMINISTERIÖLLE

 

 

Oikaisuvaatimustoimikunta on jo välimietinnössään ( OMKM 2007:1)tarkastellut ansiokkaasti oikaisuvaatimus-järjestelmän taustaa, kehitystä janykytilaa ja esittänyt tämän selvityksen pohjalta eri kehittämisvaihtoehtoja.Tähän tarkasteluun pohjautuen toimikunta on nyt mietinnössään tarkastellut oikaisuvaatimusjärjestelmää kokonaisuutena sen käyttöalan laajentamisen ja menettelyn kehittämisen tarkoituksessa. Valitusta edeltävän oikaisuvaatimus-järjestelmän kehittäminen on merkittävää hallintotuomioistuinten toiminnalle.

 

Tuomariliitto kannattaa toimikunnan näkemystä siitä, että tässä vaiheessa toteuttamiskelpoisin vaihtoehto on laajentaa järjestelmää hallinnonala- ja asiaryhmäkohtaisesti. Oikaisuvaatimusjärjestelmän kehittäminen yleiseksi

varsinaisen muutoksenhaun pakolliseksi esivaiheeksi ei tuomariliiton käsityksen mukaan ole perusteltua. Asian kiireellisyys ja sisältö eivät aina salli tällaista välivaihetta, esimerkkinä hallintopakkoasiat ja tahdonvastaista

mielisairaalahoitoon ottamista koskevat asiat. Se ei myöskään sovellu asioihin, joissa on monia asianosaisia ja keskenään kilpailevia intressejä kuten maankäyttö- ja rakennuslain mukaisiin kaava-asioihin tai lupa-asioihin.

 

Tuomariliitto pitää hyvänä sitä, että oikaisuvaatimusjärjestelmän rinnalle kaavaillusta, sitä täydentävästä oikaisukeinosta on mietinnössä luovuttu.

 

Tuomariliitto yhtyy toimikunnan näkemykseen, että asiavirheen korjaamisen osalta on perusteltua lisätä hallintolain 50 §:ssä mainittuihin asiavirheen korjaamista koskeviin edellytyksiin sellainen tilanne, jossa asiaan on tullut uutta selvitystä. Laajennuksella pyritään tehostamaan hallintopäätösten itseoikaisua tilanteissa, joissa olisi ollut dellytykset toisenlaisen päätöksen tekemiseen kuin aikaisemmin. Hakemusasioissa hakija voi jo nykyäänkin tehdä aina uuden hakemuksen, jos hänellä on käytettävissään uutta selvitystä. Tarvetta korjaamisen laajentamiseen olisi etenkin ulkomaalaisasioissa.

 

Toimikunta esittää, että oikaisuvaatimuksen käsittelyssä noudatettavan menettelyn keskeisistä vaatimuksista säädetään yhtenäisesti ja yleisesti ja että tämä sääntely sisällytetään hallintolakiin omaksi 7 a luvukseen. Tuomariliitto yhtyy toimikunnan näkemykseen siitä, että tämä selkeyttää oikaisuvaatimusmenettelyn asemaa hallinnon oikeussuojajärjestelmässä ja parantaa yksilön oikeusturvaa.

 

Tuomariliitto kiinnittää huomiota siihen, että ehdotetun 49 c §:n mukaan yleinen määräaika oikaisuvaatimuksen tekemiselle olisi 30 päivää. Säännöksessä mainittu määräaika saattaa aiheuttaa sekaannusta erityissäännöksiin perustuvan lyhyemmän määräajan, yleensä 14 päivää, kanssa. Useilla kunnilla on käytössään yhdistetyt oikaisuvaatimus- ja valitusosoitukset, joista on jo nyt aiheutunut sekaannuksia. Jos niissä vielä mainitaan useampia

oikaisumääräaikoja, sekaannukset saattavat vain lisääntyä. Oikaisuvaatimuksen luonne huomioon ottaen yleinen 30 päivän aika on muutoinkin liian pitkä, kun otetaan huomioon, että tiedoksianto tavallista kirjettä käytettäessä lisää

aikaa tosiasiassa vielä muutamilla päivillä.

 

Lakiehdotuksen 49 g §:n mukaan oikaisuvaatimuspäätöksessä on annettava perusteltu ratkaisu oikaisuvaatimuksessa esitettyihin vaatimuksiin. Tämän vaatimuksen kirjaaminen lakiin on kannatettava uudistus erityisesti oikaisu- vaatimuksen tekijän kannalta. Käytännössä osa oikaisuvaatimuksiin annetuistapäätöksistä on perustelemattomia. Perusteluja on yleensä esitetty vasta hallinto-oikeudelle annettavissa lausunnoissa.

 

Oikaisuvaatimusjärjestelmän toimivuuden ja kansalaisten luottamuksen kannalta on merkitystä sillä, kenelle tai mille toimielimelle oikaisuvaatimus tehdään. Myös mietinnössä on nostettu esille kysymys siitä, mikä tulisi olla oikaisuvaatimuksen ratkaiseva taho. Mietinnössä ei kuitenkaan ole ehdotettu tältä osin uutta sääntelyä vaan siinä on pidetty perusteltuna harkita oikaisutietä aina erikseen asianomaisen erityislainsäädännön yhteydessä. Tarvetta

oikaisuvaatimustietä koskevaan yleissääntelyyn ei ole katsottu olevan. Tuomariliitto kiinnittää tässä yhteydessä kuitenkin huomiota tilanteeseen, jossa päätöksen tehneen yksittäisen viranhaltijan päätöksestä tehdään

oikaisuvaatimus monijäseniselle toimielimelle. Käytännössä päätöksen tehnyt viranhaltija tekee usein toimielimelle myös uuden päätösesityksen. Kysymys hänen esteellisyydestään eli ns toisen asteen jääviydestä on jatkuvasti ollut

tulkinnanvarainen. Viimeaikainen oikeuskäytäntö on jonkin verran selventänyt asiaa siihen suuntaan, että esteellisyyttä ei yleensä ole. Valituksissa jatkuvasti esille tulevat esteellisyyttä koskevat väitteet osoittavat kuitenkin, että asia on kansalaisille vähintäänkin epäselvä ja jossain määrin ehkä myös heidän oikeustajunsa vastainen. Ottamatta kantaa siihen, mihin suuntaan toisen asteen jääviyttä koskeva asia tulisi ratkaista, tulisi tilannetta Tuomariliiton käsityksen mukaan tässä yhteydessä selventää ottamalla lakiin nimenomainen asiaa

koskeva säännös.

 

Oikeusministeriö on toimeksiannossaan edellyttänyt, että toimikunnan tulee ottaa huomioon myös oikeusministeriön hallinnonalan tuottavuusohjelman tavoitteet. Tuottavuusohjelmassa todetaan muun muassa, että tuottavuus-

hankkeissa hallinnonalalla jo saatujen kokemusten perusteella voidaan todeta että tuottavuushyödyt ovat pääosin realisoitavissa vähentyvän henkilötyön kautta. Hallinnonalan rakenteesta johtuen tuottavuushyötyjen realisointi

on käytännössä kuitenkin ollut erittäin vaikeaa.

 

Toimikunta on todennut mietinnössään, että oikaisuvaatimusmenettelyä koskevan sääntelyn kirjaaminen hallintolakiin omaksi luvukseen korostaa oikaisuvaatimusjärjestelmän luonnetta oikeusturvakeinona ja selkeyttää samalla järjestelmän paikkaa hallinnossa ja hallinnon oikeussuojakentässä. Siten tarkentavan menettelysääntelyn arvioidaan tehostavan oikaisuvaatimusten käsittelyä ja johtavan paremmin perusteltuihin oikaisuvaatimuspäätöksiin. Tätä kautta sääntelyn arvioidaan tuottavan hallinnolle kustannussäästöjä ja vähentävän oikaisuvaatimuspäätöksistä tehtävien valitusten määrää. Toimikunta on kuitenkin todennut, että kustannussäästöjen ja valitusten määrän vähentymistä on hallinnonalan monimuotoisuuden vuoksi vaikea arvioida etukäteen.

 

Myös tuomariliiton käsityksen mukaan lakiuudistuksen vaikutuksia on tässä vaiheessa mahdotonta ennakoida. Lakiuudistus toteutuessaan kohdistuu vasta tulevaisuudessa sääntelyn jälkeen tehtäviin hallintopäätöksiin ja tulee näin ollen voimaan viiveellä. Uudistuksen vaikutuksia ja soveltamiskäytäntöä tulisikin seurata eri hallinnonaloilla ja eri asiaryhmissä tapahtuvassa jatkopäätöksenteossa, jotta uudistuksella tosiasiassa pystyttäisiin toteuttamaan sille 

asetetut tavoitteet.

 

 

 

Lausunnon valmistelusta on vastannut hallinto-oikeustuomari Maija-Liisa Marttila ja sitä on käsitelty Tuomariliiton oikeuspoliittisessa valiokunnassa ja hallituksessa 19.1.2009.

 

Maija-Liisa Marttila Katja Sorsimo