Lausunto Käräjäoikeusverkoston kehittämistyöryhmän mietinnöstä

 

Työryhmän on tullut laatia ehdotus uudesta käräjäoikeusverkostosta maakuntapohjaisena ja siten, että käräjäoikeuden asukaspohja on vähintään noin 100.000 ja että suomen- ja ruotsinkielisen väestön mahdollisuudet saada palveluja omalla kielellään turvataan. Tavoitteena on edelleen ollut, että kussakin käräjäoikeudessa olisi vähintään 10 tuomarinvirkaa. Työryhmä on toimeksiantonsa rajaamissa puitteissa päätynyt ehdotukseen, jonka mukaan Suomessa tulevaisuudessa olisi 25 itsenäistä käräjäoikeutta ja pääkansliaa, 5 pysyvää sivukansliaa ja 30 istuntopaikkaa. Käräjäoikeuksien tuomiopiirit noudattelisivat pääosin maakuntajakoa. Itsenäisten käräjäoikeuksien määrä putoaisi alle puoleen nykyisestä.

 

 

Käräjäoikeusverkoston kehittäminen on osa käräjäoikeuksien rakenneuudistusta – ja samalla yhteiskunnan rakennemuutosta. Käräjäoikeuksien lukumäärän vähentämisellä ja yksikkökoon suurentamisella pyritään niiden toimintaedellytysten parantamiseen, tuomareiden erikoistumiseen ja käräjäoikeuksien tehokkuuden ja tuottavuuden lisäämiseen. Pyrkimys on muodostaa henkilöstörakenteeltaan toimintakykyisiä tuomioistuimia, joissa erikoistuminen on mahdollista, ja vähentää toiminnallista haavoittuvuutta, jota voi esiintyä erityisesti pienissä käräjäoikeuksissa. Edelleen tavoitteena on lainkäytön painopisteen siirtyminen käräjäoikeuksiin.

 

Tuomariliitto on jo aikaisemmin antamissaan lausunnoissa hyväksynyt ehdotetunkaltaisen suuntauksen käräjäoikeuksien toiminnan kehittämisessä osana muuta yhteiskunnallista kehitystä. Sinänsä myös Tuomariliitto arvioi ison käräjäoikeusyksikön tarjoavan vastaisuudessa paremmat puitteet laadultaan korkeatasoiseen ja monipuoliseen lainkäyttötoimintaan kuin hyvin pienen yksikön. Väärinkäsitysten välttämiseksi on kuitenkin tässäkin yhteydessä yksiselitteisesti todettava, ettei ole mitään viitettä siitä, että nykyisten, tulevaisuudessa mahdollisesti lakkautettavien pienten yksiköiden työ olisi laadullisesti huonompaa kuin isojen yksiköiden. Tällaista johtopäätöstä uudistuksesta tai sen perusteluista ei ole vedettävä.

 

 

Tuomariliitto on valitettavasti joutunut havaitsemaan, että tällä hetkellä on epäselvää, voiko henkilöstö osallistua hankkeen valmisteluun valtionhallinnossa yleisesti noudatetulla tavalla. Valmistelussa ei ole tähän mennessä otettu huomioon lainkaan uudistuksesta aiheutuvia haittoja kompensoivaa ja muutoksiin kannustavaa palkkapolitiikkaa, joka on edellytys hankkeen läpiviemiselle ja henkilöstön sitoutumiselle siihen. On nähtävissä, ettei hanke vuoteen 2011 mennessä tuota tuottavuusohjelman mukaisia henkilöstövähennyksiä. Etenkin toimitilavaatimuksista johtuen ja kustannusten kasvamisen vuoksi se ei myöskään vaikuta alentavasti tuomioistuinten kustannuksiin vuoteen 2012 ulottuvalla kehyskaudella. Edelleen ehdotus käräjäoikeusverkostoksi on lähtökohdiltaan pääkaupunkikeskeinen eikä sellaisenaan suoraan toteuttamiskelpoinen vaan edellyttää maantieteellisten olosuhteiden ja alueellisten erityispiirteiden huomioon ottamista.

 

 

Ehdotus on monin paikoin varsin luontevan ja toteuttamiskelpoisen oloinen sinällään. Työryhmälle annetut reunaehdot ovat kuitenkin olleet varsin tiukat. Ehdotusta voikin perustellusti arvostella siitä paistavasta pääkaupunki- tai ainakin Ruuhka-Suomi -keskeisyydestä. Sen yksityiskohdista on nähtävissä, ettei vaatimus 100.000 asukkaan väestöpohjasta tai 10 tuomarinvirasta ole kaikin osin realistinen. Samoin ehdotuksen sitominen maakuntarajoihin johtaa joissakin osissa maata todennäköisesti huonosti toimiviin ratkaisuihin. Maakuntarajat eivät saa olla este sille, että käräjäoikeusverkosto muodostetaan tuomioistuinten toiminnalliset ja alueelliset vaatimukset huomioon ottaen mahdollisimman tarkoituksenmukaiseksi. Asetetut edellytykset eivät myöskään ole välttämättömiä uudistuksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Työryhmä onkin liian pitkälle sitoutunut sille annettuihin reunaehtoihin. Hankkeen toteutuksessa olisi ehdotuksesta poiketen myös syytä ottaa paremmin huomioon jo suunnitteilla olevat kuntaliitokset ja maakuntarajojen muutoshankkeet.

 

Tuomariliitto korostaa sitä, että jatkovalmistelussa on ehdottoman tarpeellista ottaa paremmin huomioon paikalliset olosuhteet ja erityispiirteet. Yksiköitä ja henkilöstöä sekä näitä edustavia järjestöjä tulee jatkovalmistelussa huolellisesti kuulla ja kuunnella. Valmistelun tähänastiset vaiheet antavat valitettavasti aiheen epäillä vakavasti sitä, onko suoritetuille muodollisille kuulemisille ollut aikomustakaan panna todellista painoa.

 

Ehdotetun suunnitelman toteuttaminen merkitsee siirtymäajan jälkeen monin paikoin sitä, että tuomioistuimen henkilökunta joko joutuu muuttamaan työpaikkansa perässä toiselle paikkakunnalle tai matkustamaan päivittäin töihin kohtuuttoman pitkiä matkoja. Samoin monilla paikkakunnilla matkat kansliapaikkakunnalta istuntopaikkakunnalle ovat huomattavan pitkiä. Tuomariliitto edellyttää ehdottomasti, että vähintäänkin henkilökunnan muuttokustannukset ja lisääntyvät työmatkakulut korvataan täysimääräisesti. Lisäksi tuomareiden ja muun henkilökunnan virka-ajan ulkopuolella tapahtuva lisääntyvä matkustaminen kotoa työpaikalle taikka kansliapaikkakunnalta istuntopaikkakunnalle sekä siellä oleskelu vapaa-aikana on kompensoitava.

 

Käräjäoikeuksien kehittäminen on merkinnyt ja merkitsee myös päällikkötuomarien tehtävien huomattavaa vähennystä – 1990-luvun yli 90:stä 25:een alioikeuden päällikkötuomarin virkaan. Oikeusministeriö on tähän asti yksipuolisilla työnantajaratkaisuilla virkaehtosopimuksen voimassaoloaikana muuttanut laamannin virat ilman kompensaatiota käräjätuomarin viroiksi. Samalla kuitenkin koko ajan aivan perustellusti edellytetään johtamisen parantamista. Tämä on käytännössä toteutettavissa suurentuvissa virastoissa vain siirtämällä johtamistehtäviä osastonjohtajina toimiville käräjätuomareille, mikä merkitsee aikaisemmin paremmin palkatun johtamistyön siirtämistä alemmin palkatulle henkilöstölle. Tuomariliiton alustavan laskelman mukaan tämä voi merkitä lyhyen siirtymäkauden jälkeen vuositasolla jopa 0,5 miljoonan euron palkanalennusta tuomareiden palkkapotissa (vertailuvuodet 2003 ja 2010). Muualla valtionhallinnossa on ymmärretty, että muutoksia läpivievän avainhenkilöstön palkkauksen tulee olla kannustavaa. Tähän asti toteutetuin tavoin etenemällä vireillä oleva hanke sitävastoin muodostuu vain epätoivoiseksi säästö- vaan ei kehittämishankkeeksi. Tällä on suora heikentävä vaikutus myös tuomareiden etenemismahdollisuuksiin, mikä puolestaan heikentää tuomarinuran houkuttelevuutta.

 

Vieläkään ei – jo keväällä 2007 sovituin tavoin ja Tuomariliiton useista muistutuksista huolimatta – ole asetettu henkilöstön asemaa pohtivaa työryhmää. Käräjäoikeustuomarit ry:n tekemä jäsenkysely osoittaa, että hankkeen totetuttamiseen liittyy useita vaikeita kysymyksiä, joiden ratkaisemiseksi on välttämätöntä sopia pelisäännöistä. Muussa tapauksessa uudistuksen toimeenpano tulee epäonnistumaan.

 

Muualla valtionhallinnossa on noudatettu periaatetta, että henkilöstöjärjestöt ovat mukana uudistuksen suunnittelussa ja toimeenpanossa. Edellä lausutut seikat ja alustava toimeenpanosuunnitelma viittaavat siihen, että mahdollisesti näin ei ole tarkoitus menetellä tässä tapauksessa. Muihin hankkeisiin on myös liitetty kannustava palkka- ja henkilöstöpolitiikka. Nyt esiintuodut puutteet tulevat johtamaan siihen, ettei ole edellytyksiä saada henkilöstöä sitoutumaan hankkeeseen.

 

Suomi on pinta-alaltaan laaja valtio, joka suurelta osin on harvaan asuttu. Tästä syystä ja myös esimerkiksi alueita jakavien vesistöjen vuoksi välimatkat ovat pitkiä. Varsinkin poikittaissuuntainen julkinen liikenne voi olla vähäistä. Vaikka henkilökohtaisen asioinnin tarve käräjäoikeudessa todennäköisesti vähenee, käräjäoikeusverkoston rakenteessa on huomioitava maantieteelliset olosuhteet.

 

Liian suuresta yksikkökoostakin voi olla haittaa käräjäoikeuden toiminnalle. Sen vuoksi asukaspohjaltaan Suomen oloissa huomattavan suurten yksikköjen keinotekoisesta perustamisesta tulisi pidättäytyä alueilla, joilla se ei ole väestötiheydestä johtuen välttämätöntä. Ehdotuksesta käräjäoikeuksista saadun palautteen perusteella tuomarit pitävätkin sopivana vähimmäiskokona jo selvästi alle 10 tuomarin yksikköä. Myöskään tuomareiden erikoistuminen ei välttämättä riipu niinkään yksikön koosta ja tuomareiden lukumäärästä kuin siitä, miten erikoistuminen muutoin on järjestetty. Olennaisempaa kuin sitoutuminen ennalta määrättyyn teoreettiseen vähimmäiskokoon onkin toiminnallisten seikkojen huomioon ottaminen.

 

Käräjäoikeuksista saatu palaute osoittaa, etteivät nykyiset sivukansliat toimi sellaisella tavalla kuin niitä perustettaessa on ajateltu. Ongelma näyttää kulminoituvan siihen, että ne mielletään pääkanslian kanssa tasavertaisiksi ”täyden palvelun” käräjäoikeusyksiköiksi mutta tosiasiassa niiden henkilökunta kokee sivukanslian jäävän arvoltaan ja asemaltaan pääkansliaan nähden toissijaiseksi. Tuomariliiton kannan mukaan ehdotettujen pysyvien sivukanslioiden sijasta tulisi säilyttää itsenäinen käräjäoikeus niillä paikkakunnilla, joille mietinnössä ehdotetaan pysyvää sivukansliaa. Samalla voi olla tarpeen arvioida uudelleen näiden yksiköiden tuomiopiiriä.

 

Pohjois-Suomen olosuhteet edellyttävät sen tarpeet erityisesti huomioon ottavaa räätälöityä ratkaisua. Jo ennestään pitkiä välimatkoja ei tule keinotekoisesti pidentää, minkä vuoksi Tuomariliitto pitää perusteltuna, että Kemi-Tornio säilyy itsenäisenä. Ylipäätäänkin Pohjois-Suomesta päätettäessä ratkaiseva merkitys tulisi antaa alueen erityisolosuhteet omakohtaisesti tuntevien mielipiteille. Iisalmen osalta niin ikään välimatkat mutta myös väestöpohja ja käsiteltävien asioiden määrä puoltavat yksikön säilyttämistä itsenäisenä. Kotkassa säilyttämistä puoltavat väestöpohjan ja asiamäärien lisäksi itärajan erityisolosuhteet.

 

Käräjäoikeusverkostoa koskeva uudistus on luonnollisesti toteutettava niin, että ruotsinkielisen väestönosan mahdollisuudet asioida äidinkielellään tuomioistuimessa aidosti turvataan. Tämä puoltaa ehdotetun Tammisaaren sivukanslian sijasta itsenäistä käräjäoikeutta. Tässä suhteessa Tuomariliitto haluaa lisäksi kiinnittää huomiota Kokkolan seudun asemaan. Ehdotetun Ylivieskan käräjäoikeuden tuomiopiiri näyttäisi muodostuvan alueeltaan ja väestöpohjaltaan varsin suureksi, minkä lisäksi ehdotus myös merkitsisi Kokkolan huomattavan ruotsinkielisen vähemmistön liittämistä aiemmin yksinomaan suomenkieliseen tuomioistuimeen. On vaarana, että yksiköstä tulee vaikeasti hallittava. Lisäksi Ylivieskan käräjäoikeus kuuluu nykyään Rovaniemen hovioikeuden tuomiopiiriin, eikä liene tarkoituksenmukaista, että Kokkolan ruotsinkieliset jutut siirtyvät sinne käsiteltäväksi. Siten myös kielikysymys puoltaa Kokkolan käräjäoikeuden säilymistä itsenäisenä, jolloin sen tuomiopiirin rajoja suhteessa Vaasan käräjäoikeuteen voidaan joutua tarkistamaan.

 

Eräillä alueilla tuomiopiirit muodostuvat niin laajoiksi, että pitkistä välimatkoista voi arvioida syntyvän vakavia ongelmia sen jälkeen, kun ehdotuksen mukaan väliaikaisina sivukanslioina jatkavat käräjäoikeudet lopettavat toimintansa. Tällaisia ovat esimerkiksi Savonlinna, Varkaus, Nurmes, Raahe ja Kuusamo, joihin mietinnössä ehdotetaan vain istuntopaikan jättämistä. Kuten edellä on todettu, Tuomariliitto ei pidä onnistuneena ratkaisuna pysyvän sivukanslian perustamista, eikä ainakaan kaikkien tällaisten alueiden juttumäärä ja -rakenne myöskään todennäköisesti puolla yksikön säilyttämistä itsenäisenä.

 

Tällaisissa yksiköissä siirtymäkauden jälkeen vielä olevan, todennäköisesti tuomioistuinlaitoksen henkilöstörakenteen huomioon ottaen piakkoin eläkkeelle siirtyvän henkilökunnan kannalta on kohtuutonta, että he joutuisivat muuttamaan viimeisiksi virkavuosikseen toiselle paikkakunnalle tai kulkemaan päivittäistä työmatkaa satoja kilometrejä. Tämän vuoksi olisi harkittava esimerkiksi sellaista siirtymäkauden ratkaisua, että tällaisille paikkakunnille perustettaisiin ”miehitettyjä” istuntopaikkoja käräjäoikeuden palvelupisteiksi, joihin istuntopaikan ja haastemiesten toimitilojen lisäksi jäisi työtilat paikkakunnalla pysyvästi asuville sellaisille tuomareille ja kansliahenkilökunnalle, joiden ei kohtuudella voi edellyttää muuttavan toisaalle tai joiden työmatka kotoa kansliapaikkakunnalle olisi kohtuuttoman pitkä. Ratkaisu olisi räätälöitävissä paikallisesti ja tarjoaisi myös mahdollisuuden sen perusteltuun arvioimiseen, olisiko tällaisella palvelupisteellä jossain tarvetta siirtymäkauden jälkeenkin. Se saattaisi samalla edesauttaa myös asianajopalvelujen säilymistä paikkakunnalla. Järjestelystä koituvat kustannukset tuskin kokonaisuus huomioon ottaen muodostuisivat ratkaisevan suuriksi.

 

Käräjäoikeusverkoston kehittämisellä isommiksi yksiköiksi saavutettaneen jonkin verran synergiaetua ja kustannussäästöä. Tilakysymyksistä johtuen pitkäksi muodostuvana siirtymäkautena uudistuksen toteuttaminen tulee kuitenkin syömään ylimääräisiä resursseja ja voimavaroja useana tulevana vuonna. Siirtymäkauden väliaikaisratkaisut pikemminkin tulevat haittaamaan tuomioistuinten toimintaa. Kysymyksessä oleva hanke on paljon suurempi kuin vireillä oleva kirjaamisasioiden siirtoprojekti, jonka toteuttaminen KIRSU-projektin loppuraportissa 15.10.2007 esitetyn arvion mukaan edellyttää yhteensä noin 50 henkilötyövuoden suuruista panostusta. Työryhmä ei ole yrittänyt arvioida tämän hankkeen läpiviemisen vaatimaa rahoitusta ja henkilötyövoiman tarvetta.

 

Uudistuksen totetuttaminen suunnitellulla tavalla vaatii huomattavan panostuksen toimitiloihin. Riittämätön rahoitus, rakennushankkeiden vaatima aika ja voimassa olevat pitkät vuokrasopimukset johtavat erittäin pitkään siirtymäaikaan. Tänä aikana hajallaan toimivat isommat tuomioistuimet eivät käytännössä ole tehokkaampia kuin itsenäiset pienemmät tuomioistuimet.

 

Tuomioistuinten vuokramenot ovat viime vuosina nousseet eikä niihin ole kehysbudjetin perusteissa myönnetty lisärahoitusta. Työryhmän esitys tulee vaikuttamaan merkittävästi kuluja nostavasti kolmesta syystä. Ensinnäkin tarvittavat rakennuskustannukset maksetaan usein pääomitettuina vuokrissa. Toiseksi toiminta siirtyy isommille paikkakunnille, joissa on korkeampi vuokrataso. Kolmanneksi toimintojen siirrot tuovat muutenkin valtion toimintoja vaille jääville paikkakunnille tyhjää tilaa, joista on maksettava vuokraa. Tämä kehitys tulee mahdollisesti yhdessä muiden seikkojen (esimerkiksi palvelukeskushankkeesta johtuvat päällekkäiset rakenteet) kanssa johtamaan hallinnonalan rahoituskriisiin.

 

Työryhmän arvion mukaan saavutettava henkilöstövähennys olisi 94 henkilötyövuotta. Edellä mainittu hankkeen pitkä siitymäaika, toimeenpanon vaatima työmäärä ja lisääntyvät tilakustannukset johtavat siihen, että hanke vaikuttaa vain viipeellä tuomioistuinten henkilöstömäärään ja rahoitustarpeeseen.

 

Käräjäoikeusverkoston kehittämisellä ehdotetulla tavalla ei vielä yksinään ja automaattisesti saavuteta mitään sille asetetuista tavoitteista. Päinvastoin siirtymäajan jälkeenkin vielä uudistuksen hyötyjä vähentävät vuokrakustannusten nousu, kasvaneet matkatkulut istuntopaikoille, pidentyneet työmatkat, kasvavat asianajokulut jne.

 

Myös erikoistuminen ja toiminnan laadullinen kehittäminen edellyttävät aktiivisia toimenpiteitä eivätkä nekään tapahdu itsellään isossakaan yksikössä. Tämä edellyttää johtamisen kehittämistä ja sitä edistävien kannustimien käyttämistä. Myös muulle henkilökunnalle on tarjottava kannustimia uudistuksen tavoitteiden toteuttamiseksi ja vastikkeeksi muutoksen aiheuttamasta työolojen heikentymisestä.

 

Käräjäoikeuksien toiminnallinen tehostaminen ja tuottavuuden parantaminen edellyttävät myös käräjäoikeudessa käsiteltävien asioiden ja menettelytapojen ennakkoluulotonta uudelleenarviointia lainsäädännöllisin muutoksin. Vasta sitä kautta on saatavissa hyötyä suurempiin yksikkökokoihin siirtymisestä.

 

Ihmisoikeusperiaatteista seuraa, että jokaisella on oikeus halutessaan itse henkilökohtaisesti esittää asiansa tuomioistuimen edessä. Lainkäytön ydinaluetta ovatkin suulliset oikeudenkäyntitilaisuudet. Pyrkimys suurempiin käräjäoikeusyksiköihin merkitsee ristiriitaa oikeuden saatavuuden periaatteen kanssa siitä näkökulmasta, kuinka kaukaa ja millaisin kustannuksin on kohtuullista velvoittaa asiaan osallisia ja heidän avustajiaan ja todistajia saapumaan tuohon oikeudenkäyntitilaisuuteen. Käräjäoikeuksien keskittyminen suurempiin asutuskeskuksiin todennäköisesti johtaa myös lainopillisten asiantuntijapalvelujen keskittymiseen tuomioistuinpaikkakunnille, mikä sekin osaltaan vaikeuttaa oikeuden saatavuutta harvaan asutuilla seuduilla ja lisää yhteiskunnan yleistä keskittymistä.

 

Tuomiovalta on pakkovaltaa. Tuomioistuimissa asioimisen ja oikeudenkäyntien on voitava tapahtua arvovaltaisessa ympäristössä, jossa asiaan osallisten, todistajien ja tuomioistuimen henkilökunnan turvallisuudesta voidaan riittävästi huolehtia. Poliisin sijoittumisella ja miehityksellä on korostetun suuri merkitys käräjäoikeuksien toiminnan kannalta, sillä käräjäoikeuksilla ei yleensä ole lainkaan omaa turvallisuudesta huolehtivaa henkilökuntaa. Lisäksi poliisin virka-apua tarvitaan oikeuteen tuotavaksi määrättyjen noudoissa ja vankilasta tulevien vartioinnissa. Istuntosalin on oltava varustettu asianmukaisin äänityslaittein, tietokonepäättein, audiovisuaalisin laittein ja tulevaisuudessa todennäköisesti myös puhelin- tai videoneuvottelun vaatimin laittein. Nämä kaikki seikat on huomioitava käräjäoikeuksista ja niiden erillisistä istuntopaikoista päätettäessä.

 

Tuomariliitto kiinnittää huomiota siihen, että arviot ratkaisija- ja käsittelijätyövoiman tarpeesta perustuvat lukuihin, joihin on suhtauduttava erittäin varovasti. Erityisesti arviot tuomarin laajoja riita-asioita ja rikosasioita koskevasta ratkaisukapasiteetista eivät ole realistisia.

 

 

Tuomariliitto on jo aikaisemmin ns. KIRSU-projektista antamassaan lausunnossa edellyttänyt käräjäoikeusverkostoa koskevan uudistuksen ja kirjaamisasioiden siirtämistä käräjäoikeuksista Maanmittauslaitokseen koskevan hankkeen sitomista aikataulullisesti yhteen. Tämä on edelleen perusteltua ja sen vuoksi KIRSI-projektille suunnitellusta varsin tiukasta aikataulusta on tarvittaessa luovuttava. Kuten edellä on todettu, käräjäoikeusverkoston uudistus edellyttää vielä paikallisten ja alueellisten olosuhteiden ja erityispiirteiden kartoittamista ja huomioimista, henkilöstön kuulemista ja henkilöstöjärjestöjen kanssa sopimista. Verkostouudistuksessa on kysymys niin tärkeästä ja mittavasta hankkeesta, ettei sen epäonnistumisesta tule ottaa riskiä sitomalla se liian kireään aikatauluun.

 

 

Asian valmistelua tulisi jatkaa työryhmän työn pohjalta niin, että ennalta asetettujen teoreettisten reunaehtojen sijasta ryhdyttäisiin tarkastelemaan muodostettavia käräjäoikeuksia niiden toiminnalliset edellytykset, maantieteelliset näkökohdat ja alueelliset erityispiirteet tarvittaessa huomioon ottaen. Tässä valmistelussa olisi kuultava yksiköitä ja niiden henkilökuntaa sekä sidosryhmiä parhaan mahdollisen lopputuloksen saavuttamiseksi. Muutto- ja kasvavien työmatkakustannusten korvaamisesta sekä virka-matkoihin kuluvan lisääntyvän ajanhukan ja vapaa-ajan menetyksen kompensoinnista tuomareille ja muulle henkilökunnalle on sovittava ministeriön ja henkilöstöjärjestöjen kesken. Vastaavasti on sovittava vähenevien laamanninvirkojen huomioimisesta suurentuvien yksiköiden virkarakenteessa ja palkkauksen alenemisen kompensoimisesta sekä johtamista kannustavasta palkkapolitiikasta.

 

Valmistelussa on selvitettävä uudistuksen vaikutus hovioikeuksien tuomiopiirijakoon.

 

Vielä uudistuksen läpiviemiseksi on järjestettävä tarpeellinen johdon koulutus sekä tarvittava asiantunteva konsulttiapu ja henkilöstön tukitoimet.

 

Ellei henkilöstö saa osallistua asioiden valmisteluun valtionhallinnossa noudatetun käytännön mukaisesti ja ellei uudistukseen sisällytetä sen aiheuttamia haittoja kompensoivaa ja sen toteuttamiseen kannustavaa palkkapolitiikkaa, Tuomariliitto tulee suosittelemaan jäsenistölleen pidättäytymistä kaikista vapaaehtoisuutta vaativista uudistuksen toimeenpanoon liittyvistä toimista.

 

 

Käräjäoikeustuomarit ry on kuluvan vuoden alussa toimittanut kaikille yhdistyksen jäsenille käräjäoikeusverkoston kehittämistä koskevan kyselyn. Siihen saapuneissa runsaslukuisissa vastauksissa esille tuodut seikat on otettu huomioon lausunnon valmistelussa. Lausuntoa on käsitelty Käräjäoikeustuomarit ry:n hallituksessa 18.1.2008 ja Tuomariliiton oikeuspoliittisessa valiokunnassa ja hallituksessa 28.1.2008.