Lausunto käräjäoikeuslain ja tuomareiden nimittämisestä annetun lain muuttamisesta (OM7/31/2008)
Suomen tuomariliitto – Finlands domareförbund r.y.
LAUSUNTO 16.3.2009
Oikeusministeriölle
Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi käräjäoikeuslain ja tuomareiden nimittämisestä annetun lain muuttamisesta (oikeusministeriön oikeushallinto-osaston lausuntopyyntö 4.2.2009, OM 7/31/2008)
Suomen tuomariliitto – Finlands domareförbund ry esittää pyydettynä lausuntonaan yllä mainitun hallituksen esityksen luonnoksen johdosta seuraavaa:
Yleistä
Lausuttavana olevan lainsäädäntöhankkeen tavoite on oikeuspalvelujen turvaaminen kaksikielisissä käräjäoikeuksissa myös kunkin käräjäoikeuden tuomiopiirin väestön vähemmistön kielellä.
Esitysluonnoksessa on kysymys edellä mainitun tavoitteen edistämisestä ensinnäkin säätämällä käräjäoikeuden tuomareiden vähemmistökielen kielitaitoa koskevista kelpoisuusvaatimuksista kaksikielisissä käräjäoikeuksissa tiettyjen tuomarin virkojen osalta. Näistä tuomareista on jäljempänä käytetty esitysluonnoksen perusteluissakin mainittua termiä ”kielituomari”.
Toiseksi esitysluonnoksen mukaisen ehdotuksen toteutuminen merkitsisi muutosta kielitaitovaatimuksiin käräjäoikeuslain 18 a §:n 3 momentin nojalla perustettavien niin sanottujen kieliosastojen osalta.
Edellä mainittu lainsäädäntöhankkeen tavoite on ilman muuta kannatettava ja kielellisten perusoikeuksien toteutumisen kannalta välttämätön. Esitysluonnoksessa tarkoitetut kielituomarin virat ovat eräs tapa edistää tuon tavoitteen saavuttamista.
Tuomariliitto pitää tärkeänä, että käräjäoikeusverkkouudistuksen yhteydessä huolehditaan tuomiopiirin vähemmistökielellä annettavien palveluiden saatavuudesta ja parannetaan mahdollisuuksia niihin käyttäen hyväksi laajentuneita tuomiopiirejä. Tämän vuoksi käräjäoikeuksissa on oltava riittävä määrä tuomareita, jotka pystyvät asianmukaisesti käsittelemään ja ratkaisemaan vaikeatkin riita-, hakemus- ja rikosasiat tuomiopiirin väestön vähemmistön kielellä. Tämä edellyttää vähemmistökielen kielitaidon lisäksi hyvää ammattitaitoa nimenomaan tuomarin tehtävään.
Kielituomarin virat eivät yksin tarjoa kestävää ratkaisua vähemmistökielisten tuomioistuinpalvelujen saatavuuden turvaamiseen varsinkaan niissä käräjäoikeuksissa, joissa vähemmistökieli on ruotsi. Ruotsia erinomaisesti hallitsevien kyvykkäiden ja riittävän kokeneiden lakimiesten rekrytointi tuomioistuinlaitoksen palvelukseen edellyttää välttämättä tuomareiden palkkauksen kilpailukyvyn olennaista parantamista suhteessa yksityissektorin lakimiesten palkkoihin. Varsinkin Etelä-Suomessa ruotsia erinomaisesti taitavat lakimiehet hakeutuvat huomattavasti halukkaammin asianajotoimintaan tai liike-elämän palvelukseen kuin tuomioistuinlaitoksen virkoihin, joissa uralla etenemisen mahdolliset ovat rajoitetummat ja joiden palkkauksellinen kilpailukyky suhteessa yksityissektoriin on sitä huonompi, mitä pidemmälle lakimiehen työura etenee.
Ruotsinkielisten tuomioistuinpalvelujen saatavuuden turvaamiseksi on välttämätöntä myös aktiivisin toimin kannustaa suomea äidinkielenään puhuvia tuomareita kehittämään ruotsin kielen taitoaan.
Kielitaitovaatimukset kaksikielisissä käräjäoikeuksissa
Lainsäädäntöehdotuksen sisältö
Lausuttavana olevan esitysluonnoksen mukaan vähemmistökielisten oikeuspalvelujen turvaamiseksi kaikissa kaksikielisissä käräjäoikeuksissa tulisi olla tietty määrä sellaisia tuomarin virkoja, joiden muodollisena kelpoisuusvaatimuksena olisi tuomiopiirin vähemmistön kielen erinomainen suullinen ja kirjallinen taito sekä enemmistön kielen tyydyttävä suullinen ja kirjallinen taito. Valtioneuvoston asetuksella vahvistettaisiin kussakin kaksikielisessä käräjäoikeudessa olevien sellaisten tuomarin virkojen määrä.
Tosiasiassa esitysluonnoksessa tarkoitetuissa kielituomarin viroissa on kysymys käräjätuomarin viroista, vaikka tätä ei ole esitysluonnoksen säädösteksteissä tuotu esiin.
Ehdotetut kielituomarin kielitaitovaatimukset merkitsisivät muutosta nykyiseen asiain tilaan, koska tuomareiden nimittämisestä annetun lain 12 §:n 1 momentin mukaan tuomariksi nimitettävältä edellytetään nykyisin tuomiopiirin väestön enemmistön kielen erinomaisen suullisen ja kirjallisen taidon lisäksi kaksikielisessä tuomioistuimessa toisen kielen tyydyttävää suullista ja kirjallista taitoa (2 kohta). Edellä mainitun lain 12 §:n 2 momentin mukaan käräjäoikeuslain 18 a §:n 3 momentin nojalla perustetulle osastolle (ns. kieliosasto) sijoitettuun tuomarin virkaan voidaan nimittää kelpoisuusvaatimukset täyttävä henkilö, jolla on tuomiopiirin väestön enemmistön kielen hyvä suullinen ja kirjallinen taito sekä toisen kielen erinomainen suullinen ja kirjallinen taito. Viimeksi mainittu säännös ehdotetaan nyt ehdotetun lainmuutoksen yhteydessä kumottavaksi tarpeettomana. Käytännössä tämä tarkoittaa kielituomarin enemmistökielen kielitaitoa koskevan kelpoisuusvaatimuksen alentamista tähän saakka kieliosastolla (joita tosin ei tähän mennessä ole perustettu) edellytetystä kielitaidosta.
Esitysluonnoksen keskeiset heikkoudet ja kysymys järjestelmän perustuslain mukaisuudesta
Tuomariliitto toteaa, että vähemmistökielisten tuomioistuinpalvelujen saatavuuden turvaavan lainsäädännön tulee olla myös valtiosääntöoikeudellisesti kestävällä pohjalla. Tapa, jolla kielituomarijärjestelmä on esitysluonnoksen perustelujen mukaan tarkoitus toteuttaa, on seuraavassa lähemmin käsiteltävällä tavalla tässä suhteessa ongelmallinen.
Esitysluonnokseen sisältyvissä säädösehdotuksissa puhutaan tuomarin viroista, joiden kielitaitoa koskevana kelpoisuusvaatimuksena on tuomiopiirin väestön vähemmistön kielen erinomainen suullinen ja kirjallinen taito sekä enemmistön kielen tyydyttävä suullinen ja kirjallinen taito. Esitysluonnoksen perusteluissa on lähdetty siitä, ettei kielitaitoa koskevaa kelpoisuusvaatimusta sidottaisi tiettyihin nimenomaisiin tuomarin virkoihin ja että tietyt tuomarin virat eivät olisi pysyvästi kielituomareiden virkoja. Tuomarin viran tultua avoimeksi ratkaistaisiin yksittäistapauksittain, millaista kielitaitovaatimusta edellytetään. Tälle on esitysluonnoksen yksityiskohtaisissa perusteluissa esitetty perusteluksi, että tällä tavoin ”vältytään siltä, että kielitaitoa koskevat vaatimukset ohjaisivat nimitystä silloinkin, kun kielellisten oikeuksien toteutuminen ei sitä edellytä”.
Esitysluonnoksessa on selvästi tavoiteltu mahdollisimman suurta hallinnollista joustavuutta. Tämä tavoite on kuitenkin johtanut siihen, että ajateltuun järjestelyyn liittyvät periaatteelliset ongelmat on lähes kokonaan sivuutettu. Perustelujen valossa jää epäselväksi, missä määrin näitä ongelmia on ylipäänsä mielletty ja pohdittu. Järjestelyyn liittyy myös käytännön ongelmia, joihin esitysluonnoksen perustelut eivät anna vastausta.
Suomen perustuslain 102 §:n mukaan tasavallan presidentti nimittää vakinaiset tuomarit laissa säädetyn menettelyn mukaisesti. Suomen perustuslain 103 §:n 3 momentin mukaan tuomarien virkasuhteen perusteista säädetään erikseen lailla. Käräjäoikeuksien tuomareiden nimittämisestä ja kelpoisuusvaatimuksista on säädetty tuomareiden nimittämisestä annetussa laissa, johon käräjäoikeuslain 1 §:n 2 momentissa on näiltä osin nimenomaisesti viitattu. Näiden säännösten nojalla on selvää, että tuomarinviran kelpoisuusvaatimusten tulee olla laissa määriteltyjä. Tuomariliiton käsityksen mukaan tämä edellyttää, että kunkin perustetun tuomarin viran kelpoisuusvaatimusten tulee ilmetä suoraan laista. Tämä vaatimus tulisi yksinkertaisimmin ja selkeimmin täytetyksi niin, että kussakin käräjäoikeudessa olisi erikseen säädetty määrä käräjätuomarin virkoja, joiden kelpoisuusehtona olisi vähemmistökielen erinomainen suullinen ja kirjallinen taito ja enemmistökielen tyydyttävä suullinen ja kirjallinen taito. Kielitaitovaatimus olisi siis sidottu tiettyihin nimenomaisiin virkoihin.
Esitysluonnokseen sisältyvien tuomareiden nimittämisestä annetun lain ja valtioneuvoston asetuksen säädöstekstit, joissa puhutaan virkojen kelpoisuusvaatimuksista, ja lain perustelut, joissa kielitaitovaatimukset tosiasiassa on erotettu nimenomaisista viroista ja liittyvät yleisemmin kaksikielisen käräjäoikeuden tuomarikunnalta edellytettävään kielitaitoon, vaikuttavat keskenään ristiriitaisilta.
Esitysluonnoksen perusteluissa kuvattu järjestelmä johtaa tosiasiassa siihen, että tuomarin viran kelpoisuusvaatimusten määrittely jäisi riippuvaiseksi yksittäistapauksittain avoimen tuomarin viran haettavaksi julistamisen yhteydessä tehtävistä hallinnollisista päätöksistä. Ehdotetun tuomareiden nimittämisestä annetun lain 12 a §:n säännöstekstiin ei sisälly minkäänlaista mainintaa edes perusteista, joilla ratkaisu siitä, minkälaisella kielitaitovaatimuksella avoin virka julistetaan haettavaksi, olisi tehtävä. Myös säännöksen perustelut jättävät tuon kysymyksen vaille vastausta.
Esitysluonnoksen perusteluissa kuvattu järjestely on valtiosääntöoikeudellisesti vähintäänkin erittäin ongelmallinen. Tuomariliiton käsityksen mukaan tuomarin viran kelpoisuusvaatimusten jäädessä tosiasiassa riippuvaisiksi hallinnollisista päätöksistä edellä mainituista säännöksistä ilmenevä vaatimus noiden kelpoisuusvaatimusten säätämisestä lailla ei täyty. Tuomariliitto katsoo näin ollen, että järjestelyn perustuslain mukaisuus on vakavasti epäilyksen alainen.
Esitysluonnoksen perustelut ovat myös täsmennysten ja täydennysten tarpeessa. Tuomariliitto kiinnittää erityisesti huomiota siihen, että lain perusteluissa on käytetty eräissä kohdissa voimassa olevista kielitaitoa koskevista säädöksistä poikkeavia erilaisia kielitaitoon liittyviä yleiskielisiä ilmauksia, joiden täsmällinen merkitys asiayhteydessään jää osin epäselväksi.
Luonnoksen perusteluissa on myös korostettu yhtäältä laamannin ja toisaalta ”nimittävän viranomaisen” vastuuta huolehtia siitä, että käräjäoikeudessa on asetuksessa säädetty määrä kielituomareita. Perusteluista ei ilmene, miten tämän vastuun on ajateltu käytännössä toteutuvan. Huomattava on esimerkiksi, että käräjäoikeuksien tuomarien virat julistaa haettavaksi asianomainen hovioikeus, ei käräjäoikeuden laamanni. ”Nimittävällä viranomaisella” ei perusteluissa myöskään tarkoitettane ainakaan kaikki vakinaiset tuomarit tällä hetkellä nimittävää tasavallan presidenttiä vaan joko tuomarinvalintalautakuntaa tai nimitysasian esittelystä tasavallan presidentille vastaavaa oikeusministeriötä. Nimittävä viranomainen on myös sidottu viranhakuilmoituksessa ilmoitettuihin kelpoisuusvaatimuksiin. Ainoa periaatteessa ajateltavissa oleva poikkeamismahdollisuus on, että nimitysvaiheessa nimitystä ei lainkaan tehtäisi vaan virka julistettaisiin uudelleen haettavaksi toisenlaisin kielitaitovaatimuksin. Sellainen menettely on monessa suhteessa erittäin ongelmallinen.
Tuomariliiton kanta Nyt kysymyksessä olevat lainmuutokset on tarkoitus saattaa voimaan vuoden 2010 alusta eli uuden käräjäoikeusverkoston toteuttamisen myötä. Vähemmistökielisten tuomioistuinpalvelujen turvaamisen tavoitteen kannalta käräjäoikeusverkostoa koskevalla uudistuksella ei voine olla merkitystä, koska Suomen perustuslain 17 §:n 2 momentti ja kielilain säännökset asettavat jo nyt tuomioistuinlaitokselle vastaavat velvoitteet eikä noihin säännöksiin olla tekemässä muutoksia.
Tuomariliiton käsityksen mukaan kaikissa kaksikielisissä käräjäoikeuksissa tulee 1.1.2010 jälkeenkin olemaan vähintään asetusluonnoksen mukainen määrä vähemmistökieltä erinomaisesti taitavia käräjätuomareita, useissa enemmänkin. Lisäksi useissa kaksikielisissä käräjäoikeuksissa on vähemmistökieltä erinomaisesti taitava laamanni, joten tuomioistuinpalvelujen saatavuus vähemmistökielellä on välittömästi käräjäoikeusverkostouudistuksen voimaantulon jälkeen varsin hyvin turvattu. Mitään pakottavaa tarvetta ei ole väkisin jo 1.1.2010 saattaa voimaan esitysluonnoksessa tarkoitettua kielituomarijärjestelmää, joka tähtää nimenomaan tulevaisuuteen vähemmistökielisten tuomioistuinpalvelujen turvaamisessa.
Tuomariliitto toteaa myös, että – niin haluttaessa – esitysluonnoksen kieliosastoja koskeva osa on toteutettavissa myös erillään nyt ehdotetusta kielituomarijärjestelmästä.
Asian tärkeys ja periaatteellinen merkitys huomioon ottaen esitysluonnos on valitettavan hätäisen tuntuisesti valmisteltu ja suppeasti perusteltu.
Tuomariliitto katsoo edellä esitetyistä syistä, että esitysluonnoksessa tarkoitettu kielituomarijärjestelmä tulisi saattaa perusteellisen jatkovalmistelun kohteeksi. Jatkovalmistelussa tulisi kattavasti selvittää erityisesti se, onko ja millä edellytyksillä järjestelmä toteutettavissa Suomen perustuslain säännöksiä loukkaamatta. Tuomariliiton käsityksen mukaan tämä edellyttää joka tapauksessa useiden tähänastisessa lainvalmistelussa vastausta vaille jääneiden käytännön ongelmien ratkaisemista hyväksyttävällä tavalla. Jatkovalmistelussa tulisi myös selvittää, miten nykyisin virassa olevat aikaisempien säännösten mukaisesti nimitetyt tuomarit, joilla on vaadittava vähemmistökielen kielitaito, otetaan järjestelmässä huomioon.
Siltä varalta, että edellä esiin tuoduista näkökohdista huolimatta lainsäädäntöhanketta ei siirrettäisi jatkovalmisteluun vaan toimia esitysluonnoksen mukaisen järjestelmän voimaan saattamiseksi jo 1.1.2010 jatkettaisiin, Tuomariliitto esittää järjestelmästä vielä jäljempänä ilmenevät huomautukset.
Kielituomarijärjestelmää koskevien säännösten sisältö
Esitysluonnoksen perusteluissa tavoiteltua joustavaa järjestelyä ei voida Tuomariliiton käsityksen mukaan toteuttaa ainakaan ehdotettujen säännösten puitteissa vaan ehdotettu tuomareiden nimittämisestä annetun lain säännös on joka tapauksessa täydennyksen tarpeessa.
Esitysluonnoksessa tavoitellun joustavan mallin toteuttaminen edellyttäisi Tuomariliiton käsityksen mukaan, että ehdotetussa tuomareiden nimittämisestä annetun lain säännöksessä säädettäisiin vähemmistökieltä erinomaisesti taitavien tuomarin virkojen määrän asemesta virassa olevien sanotut kielitaitovaatimukset täyttävien käräjätuomarien määrästä. Tästä seuraa, että ennen avoimen käräjätuomarin viran haettavaksi julistamista olisi selvitettävä, onko virka valtioneuvoston asetuksessa vahvistetun kielituomarien määrän täyttämiseksi tarpeen julistaa haettavaksi kielituomarin kielitaitovaatimuksin. Jos tilanne olisi tämä, niin olisi meneteltävä. Jos taas vähemmistökieltä erinomaisesti taitavia käräjätuomareita olisi käräjäoikeudessa riittävästi, avoin virka julistettaisiin haettavaksi enemmistökielen erinomaista kielitaitoa edellyttävänä. Tämän kaiken tulisi ilmetä säädöstekstistä, ei esimerkiksi pelkästään hallituksen esityksen perusteluista.
Tuomariliitto esittää samalla harkittavaksi, olisiko nyt ehdotettua tuomareiden nimittämisestä annetun lain 12 a §:ää vastaava säännös sijoitettava lain 12 §:n 2 momenttiin, johon se asiayhteytensä puolesta sopii ja jonka nykyinen sisältö ehdotetaan samalla kumottavaksi.
Tuomariliiton käsityksen mukaan lain 12 §:n 2 momentin säännöksen uusi muotoilu voisi olla esimerkiksi seuraavanlainen:
Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, kussakin kaksikielisessä käräjäoikeudessa tulee olla vähintään yksi käräjätuomari, jolla on tuomiopiirin vähemmistön kielen erinomainen suullinen ja kirjallinen taito. Tällaiselta käräjätuomarilta edellytetään lisäksi tuomiopiirin enemmistön kielen tyydyttävää suullista ja kirjallista taitoa. Valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkemmat säännökset tällaisten käräjätuomareiden vähimmäismäärästä kussakin kaksikielisessä käräjäoikeudessa.
Edellä hahmotellun säännöksen lisäksi on siis tarpeen säätää siitä, milloin kaksikielisen käräjäoikeuden käräjätuomarin virka on julistettava haettavaksi vähemmistökielen erinomaista taitoa edellyttävänä. Tämä säännös on syytä sijoittaa tuon säännöksen jälkeen omaksi momentikseen eli 12 §:n 3 momentiksi, joka voitaisiin muotoilla esimerkiksi seuraavasti:
Kaksikielisessä käräjäoikeudessa avoimeksi tuleva käräjätuomarin virka on julistettava haettavaksi 2 momentissa säädetyllä kielitaitovaatimuksella, mikäli se on tarpeen edellä 2 momentissa tarkoitetun, valtioneuvoston asetuksella säädetyn vähimmäismäärän saavuttamiseksi. Muussa tapauksessa virka on julistettava haettavaksi 1 momentissa säädetyllä kielitaitovaatimuksella.
Valtioneuvoston asetuksen 2 a §:n säännös tulisi muotoilla vastaavalla tavalla eli esimerkiksi seuraavasti:
Kaksikielisissä käräjäoikeuksissa on oltava käräjätuomareita, joilla on tuomiopiirin vähemmistön kielen erinomainen suullinen ja kirjallinen taito, vähintään seuraavasti:
1) Espoon käräjäoikeudessa….
Vaihtoehtoisesti kielituomareiden määrästä voitaisiin säätää kokonaan erillisessä valtioneuvoston asetuksessa, koska heitä koskeva säännös ei luontevasti asiasisältönsä puolesta kuulu nimenomaan virkojen täyttömenettelyä koskevaan tuomareiden nimittämisestä annettuun asetukseen.
Edellä kuvattu malli asettaisi säännöt sille, missä tilanteissa käräjätuomarin virka on julistettava haettavaksi kielituomarin virkana. Periaatteessa malli samalla poistaisi hovioikeudelta mahdollisuuden ratkaista tuo kysymys tarkoituksenmukaisuusnäkökohtien perusteella. Käräjätuomarin viran kelpoisuusvaatimukset eivät siten puheena olevien kielitaitovaatimusten osaltakaan jäisi lähtökohtaisesti riippumaan harkinnanvaraisesta hallinnollisesta päätöksestä.
Joustava malli ei ole kuitenkaan edellä esitetyllä tavalla muotoiltunakaan kaikissa virantäyttötilanteissa ongelmaton. Ongelmia syntyy, jos esimerkiksi käräjäoikeudessa tulee yhtäaikaisesti avoimeksi useampia käräjätuomarin virkoja kuin on (uusien) kielituomarien tarve eivätkä virat ole samassa palkkausluokassa. Mikäli avoimeksi tulee vaikkapa kaksi eri palkkausluokissa olevaa virkaa ja tarve on yhdelle kielituomarille, ratkaistavaksi tulee kysymys siitä, kumpi viroista julistetaan haettavaksi kielituomarin kielitaitovaatimuksin ja kumpi enemmistökielen erinomaista taitoa edellyttävänä. Tehtävä valinta saattaa olennaisestikin vaikuttaa siihen, minkälaisia hakijoita virkoihin ilmaantuu. Valinta – tapahtuipa se kumpaan suuntaan tahansa – saattaa herättää epäilyksiä sen motiivien asianmukaisuudesta. Menettely, jossa molemmat virat julistettaisiin haettavaksi yhdellä hakuilmoituksella, jossa ilmoitettaisiin jommaltakummalta nimitettävältä edellytettävän vähemmistökielen erinomaista taitoa, ja jossa kohdentaminen suoritettaisiin vasta nimitysvaiheessa, ei vaikuta myöskään ongelmattomalta tavalta ratkaista puheena olevaa kysymystä. Periaatteessa voisi ajatella esimerkiksi hallituksen esityksen perusteluissa säännöksen tulkintaa ohjeistettavaksi niin, että ratkaiseva ajankohta kytketään virkojen avoimeksi tulon järjestykseen. Tämäkään sääntö ei kuitenkaan ratkaise kaikkia ongelmia, koska virat saattavat tulla avoimiksi yhtäaikaisestikin.
Mallin eräänä heikkoutena voidaan pitää tietynlaista virkojen avoimeksi tulon ajankohtiin väistämättä liittyvää sattumanvaraisuutta, josta tulisi riippumaan se, minkä palkkausluokan virkana kielituomarin virka tulisi haettavaksi. Mallilla ei myöskään voida estää sitä, että syntyy tilanteita, joissa kielituomarin virkana haettavaksi tulee palkkausluokan T 13 virka, johon nimitettävällä henkilöllä on vähäisempi kokemus kuin ehkä kenelläkään käräjäoikeudessa jo alemman palkkausluokan T 11 virassa olevista käräjätuomareista ja tästä huolimatta selvän pääosan kielituomarin työstä muodostaa enemmistökielisten asioiden käsittely. Poikkeuksen viimeksi mainittuun muodostanee ainoastaan Pohjanmaan käräjäoikeus, jossa vähemmistökieli on suomi, mutta ylivoimaisesti suurimmassa osassa käräjäoikeuden asioita käsittelykieli tulee olemaan suomi.
Kaksikielisen käräjäoikeuden vähemmistökieltä erinomaisesti taitavien tuomareiden määrän toteaminen edellyttää käytännön tasolla seurantaa siitä, miten tuomareiden kielitaito on kehittynyt virkaan nimittämisen jälkeen. Tämä voitaneen pääsääntöisesti todeta nimikirjamerkintöjen perusteella.
Kieliosastot Esitysluonnoksessa ehdotetaan kielikelpoisuusvaatimuksia niin sanottujen kieliosastojen osalta koskevan tuomareiden nimittämisestä annetun lain 12 §:n 2 momentin kumoamista, jolloin osastolle voitaisiin sijoittaa myös muita kuin asianomaista vähemmistökieltä erinomaisesti taitavia tuomareita.
Tuomariliitto toteaa, että säännöksen nykyisessä sanamuodossakaan ei ole nimenomaisesti mainittu osastolle sijoitettavilta tuomareilta välttämättä vaadittavan siinä säädettyä kielitaitoa (erinomainen suullinen ja kirjallinen taito vähemmistökielessä ja hyvä taito enemmistökielessä). Lain esityöt (HE 230 / 2004 vp ja LaVM 5 / 2005 vp) kuitenkin osoittavat, että säännöstä on tarkoitettu tulkittavaksi sanotulla tavalla. Esitysluonnoksen mukainen ehdotus on siten tarpeellinen, mikäli kieliosastoille halutaan sijoittaa muitakin kuin asianomaista vähemmistökieltä erinomaisesti taitavia tuomareita, mitä sinänsä esitysluonnoksessa mainituista syistä voidaan pitää aiheellisena. Säännöksen kumoaminen on myös luonnollista siihen nähden, mitä kielituomarin virkojen kielikelpoisuusvaatimuksista on nyt ehdotettu säädettäväksi.
Näin ollen Tuomariliitolla ei ole huomauttamista esitysluonnoksen kieliosastoja koskevaan osaan.
Säädöstaso Tuomariliitolla ei ole huomautettavaa siitä, että kielituomarin virkojen määrä on ehdotettu vahvistettavaksi valtioneuvoston asetuksella.
Sitä vastoin asetusluonnoksen voimaantulosäännökseen sisältyvä maininta tuomarin kelpoisuuden säilymisestä vastaavaan tuomarin virkaan tulee sijoittaa valtioneuvoston asetuksen sijasta lakiin tuomareiden nimittämisestä annetun lain muuttamisesta.
Kielituomareiden määrä
Tuomariliitto ei katso voivansa ottaa yksityiskohtaisesti kantaa esitysluonnokseen liitetystä asetusluonnoksesta ilmeneviin kielituomareiden kaavailtuihin määriin.
Tuomariliitto toteaa määrien vastaavan jokseenkin äidinkieleltään vähemmistökielisten tuomareiden nykyisiä määriä. Lisäksi monissa nykyisistä kaksikielisistä tuomioistuimista on äidinkieleltään enemmistökielisiä tuomareita, joilla on vähemmistökielen erinomainen taito.
Tuomariliitto katsoo, että kielituomareiden määrää vahvistettaessa tulee kiinnittää huomiota tuomiopiirin väestön kielisuhteiden ohella erityisesti käräjäoikeuksissa tuomarien käsiteltävien asioiden käsittelykielten suhteeseen 1.1.2010 jälkeisessä tilanteessa. Tämän vuoksi olisi ennen määrien vahvistamista selvitettävä, missä määrin asioita käsitellään vähemmistökielellä kunkin uudistuksen voimaantulon jälkeen toimivan kaksikielisen käräjäoikeuden tuomiopiirissä.
Vaasan käräjäoikeuden 20.2.2009 päivätystä lausunnosta ilmenevällä tavalla Pohjanmaan käräjäoikeuden tuomiopiirin alueelta tulevien asioiden käsittelykieli on huomattavasti useammin suomi kuin ruotsi. Kielisuhteiden muuttuminen tuomiopiiriuudistuksen yhteydessä saattaa johtaa siihen, että ruotsin osuus käsittelykielenä lisääntyy jonkin verran nykyiseen verrattuna. Tämäkin huomioon ottaen suuressa enemmistössä asioita käsittelykieli tulee olemaan suomi. Tämä tulee ottaa riittävällä tavalla huomioon kielituomareiden määrää Pohjanmaan käräjäoikeuden osalta vahvistettaessa.
Pohjanmaan käräjäoikeuden osalta erityisen ongelman muodostaa se, että vaikka sen tuomiopiirin väestön enemmistön kieli on tällä hetkellä ruotsi, kielisuhde on siinä määrin tasainen (1.1.2008 tietojen mukaan ruotsinkielisiä on noin 5.000 enemmän kuin suomenkielisiä), että enemmistökieli saattaa ennen pitkää vaihtua.
Tuomariliitto toteaa, että kielituomareiden määrän vähäisyys johtaa useissa käräjäoikeuksissa väistämättä tilanteisiin, joissa virantoimituksessa ei ole yhtään kielituomaria tai joissa jotakin yksittäistä asiaa käsittelemään ei voida käräjäoikeuden sisältä saada esteetöntä kielituomaria. Ensiksi mainittu tilanne on käsillä erityisesti vuosilomien aikana. Viimeksi mainittu tilanne saattaa syntyä esimerkiksi kroonisten, toistuviin oikeudenkäynteihin johtavien lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevien riitojen seurauksena. Myöskään riita-asioissa täysilukuista kokoonpanoa ei säännönmukaisesti ole mahdollista saada muodostettua pelkästään kielituomareiksi nimitetyistä käräjätuomareista. Nämä edellä kuvatut tilanteet on kuitenkin ratkaistava muilla keinoilla kuin lisäämällä kielituomarien määrää yli vähemmistökielellä ratkaistavien asioiden määrän vaatiman tason.
Muita huomautuksia Esitysluonnos ei sisällä käräjäviskaalien eikä notaarien kielikelpoisuusvaatimuksia koskevia ehdotuksia. Näin ollen voimaan on jäämässä käräjäoikeuslain 4 a §:n säännös, jossa kielitaitovaatimukseksi on kaksikielisten käräjäoikeuksien osalta asetettu käräjäoikeuden tuomiopiirin väestön enemmistön kielen erinomainen suullinen ja kirjallinen taito sekä toisen kielen tyydyttävä suullinen ja kirjallinen taito. Käräjäviskaalien ja notaarien kielitaitovaatimusten sivuuttaminen nyt kysymyksessä olevan lainsäädäntöhankkeen yhteydessä voi olla ongelmallista käräjäoikeuden tuomiopiirin enemmistökielen muuttuessa, kuten tapahtuu Paraisten käräjäoikeuden ja Vaasan käräjäoikeuden nykyisten tuomiopiirien osalta 1.1.2010. Kielitaitovaatimuksella on melkoisella varmuudella merkitystä myös tulevaisuudessa Turun ja Pohjanmaan käräjäoikeuksiin auskultoimaan hakeutuvien nuorten lakimiesten kielitaustan kannalta. Nyt voimassa oleva sääntely saattaa jopa johtaa äidinkieleltään ruotsinkielisten lakimiesten tuomioistuinharjoittelun vähenemiseen ja Pohjanmaan käräjäoikeudessa myös notaarien saatavuuden vaikeutumiseen.
Esitysluonnos ei sisällä erityisiä kielikelpoisuusvaatimuksia tietyissä käräjäoikeuksissa toimivien maaoikeuksien tuomareiden eikä maaoikeusinsinöörien osalta. Maaoikeuden tuomareita koskevat samat kielitaitovaatimukset kuin muitakin tuomareita. Kielitaitovaatimus määräytyy siten käräjäoikeuden tuomiopiirin väestön kielisuhteiden perusteella. Maaoikeusinsinööriltä vaadittavasta kielitaidosta on säädetty käräjäoikeuslain 13 a §:n 3 momentissa samalla tavoin kuin tuomareilta vaadittavasta kielitaidosta. Maaoikeuden tuomiopiirin väestön enemmistön kieli poikkeaa käräjäoikeuden väestön enemmistön kielestä 1.1.2010 perustettavassa Pohjanmaan käräjäoikeudessa. Maaoikeuden vastuutuomarina toimii sanottuun tehtävään erikseen nimitetty käräjätuomari, jolle tuon vastuutehtävän lisäksi voidaan käräjäoikeudessa osoittaa muitakin tuomarin tehtäviä. Lisäksi maaoikeuden puheenjohtajana voi toimia muukin laamannin tehtävään määräämä käräjätuomari. Tämän vuoksi muiden tuomareiden kielitaitovaatimuksista poikkeavien kielitaitovaatimuksien asettaminen maaoikeuden tuomareille ei liene mahdollista. Sen sijaan maaoikeusinsinöörillä ei ole käräjäoikeudessa muita kuin maaoikeuteen liittyviä virkatehtäviä. Tähän nähden olisi luontevaa, että maaoikeusinsinöörin kielitaitovaatimus määräytyisi maaoikeuden tuomiopiirin väestön kielisuhteiden perusteella.
Lausunnon käsittely Lausunnon on valmistellut käräjätuomari Kimmo Vanne. Lausunto on käsitelty Käräjäoikeustuomarit ry:n hallituksessa 6.3.2009 ja Tuomariliiton oikeuspoliittisessa valiokunnassa ja hallituksessa 16.3.2009.