Lausunto IPR-asioiden tuomioistuinkäsittelyn keskittämisestä

 

Asiaa on käsitelty Suomen tuomariliitto ry:ssä. Tuomariliitossa on edustettuna yleisten tuomioistuinten, hallintotuomioistuinten sekä eritystuomioistuinten tuomarit. Lausuntoa valmisteltaessa on esitetty tästä lähtökohdasta johtuen erisuuntaisia näkökohtia, jotka esitetään seuraavassa. Tuomariliitto ei tässä lausunnossa ota ehdotonta kantaa kummankaan vaihtoehdon puolesta. Päätöksenteossa nousee keskeisiksi huomioon otettaviksi seikoiksi:

 

1) Perustuslain 99§:n tulkinta mahdollisuudesta käsitellä hallinto-oikeudellista asiaa yleisessä tuomioistuimessa

 

2) Perustuslain 21 §:n tulkinta muutoksenhakuoikeuden laajuudesta valitettaessa markkinaoikeuden ratkaisusta korkeimpaan oikeuteen

 

3) Tarkoituksenmukaisuusharkinta keskitettäessä hallinto-oikeudellisessa, siviilioikeudellisessa ja rikosoikeudellisessa järjestyksessä käsiteltäviä asioita, jotka vaativat immateriaalioikeudellista erityisasiantuntemusta

 

4) Linjaukset tehtäessä valintaa erityistuomioistuinten ja yleisten tuomioistuinten välillä

 

 

Työryhmän toimeksiannon mukaan sen tehtävänä oli selvittää immateriaalioikeuasioiden kehittämisvaihtoehtoja oikeusministeriöntyöryhmämietinnön 2005:2 ja siitä saadun lausuntopalautteen pohjalta. Työryhmän tuli selvittää, miten immateriaalioikeusasioiden keskittäminen voitaisiin toteuttaa tarkoituksenmukaisella ja asiantuntevalla tavalla. Työryhmän tuli erityisesti tarkastella kysymyksiä siitä, missä laajuudessa käsittelyn keskittäminen olisi tarkoituksenmukaista, tulisiko käsittely keskittää Helsingin käräjäoikeuteen vai markkinaoikeuteen, minkä asiaryhmien osalta keskittäminen olisi tarkoituksenmukaista ja mitä taloudellisia, henkilöstöhallinnollisia, organisatorisia ja yhteiskunnallisia vaikutuksella eri toteuttamisvaihtoehdoilla olisi.

 

 

Työryhmä on ollut varsin suppea. Siinä ei ole ollut edustettuna yhtään tuomaria. Kun on kysymys perustuslain mukaan riippumattomien tuomioistuinten työn järjestämisestä, tämä ei ole hyväksyttävää. Valtionhallinnon muutostilanteiden suunnitteluperiaatteiden mukaan tällaisen työryhmän jäseneksi olisi tullut nimetä myös henkilöstön edustajia. Näistä syistä on todettava, ettei valmistelussa ole noudatettu yleisesti hyväksyttyjä periaatteita.

 

Kysymys erityistuomioistuimista on periaattelliselta kannalta merkittävä. Sen harkinnassa tulisi olla hyvin huolellinen. Tätä korostetaan mm. Tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitean mietinnössä 2003:3 (s. 383-385), jossa otetaan kantaa myös tähän asiaan. Tällaista kysymystä olisi tullut selvittää perusteellisemmin ja laajapohjaisemmassa valmisteluelimessä.

 

Käsiteltävään asiaan liittyy merkittäviä valtiosääntöoikeudellisia ongelmia, jotka vaatisivat laajempia selvityksiä. Markkinaoikeuden ja alueellisten hallinto-oikeuksien toimivaltaa hankinta-asioissa ollaan selvittämässä. Nämä
kysymykset tulisi ratkaista kokonaisvaltaisesti.

 

Helsingin käräjäoikeuden työtilanne on vaikea, koska pääkaupunkiseutu kasvaa koko ajan eikä käräjäoikeuden resursseja ole vastaavasti kasvatettu. Markkinaoikeuden työtilanne on pitkään ollut vaikea. Tuomariliitto ei pidä hyväksyttävänä sitä, että asioita siirretään tuomioistuinten välillä puuttumatta resurssipulaan. Organisaatiomuutoksesta aiheutuu aina kustannuksia ja uudet asiat vaativat henkilöstön perehdyttämistä. Riippumatta siitä, missä nämä asiat määrätään käsiteltäväksi, niiden käsittely mietinnössä esitetyin tavoin joutuisasti vaatii lisää henkilöstöä.

 

Mainittakoon, että Helsingin hovioikeuden työtilanne on saatu merkittävästi paranemaan noin puolentoista vuoden lisärahoituksella, jonka määrä ei ylitä pienen asunnon hintaa. Myös markkinaoikeus on varsin pienellä rahoituksen
lisäyksellä saanut merkittäviä tuloksia aikaan.

 

 

Tuomariliitto yhtyy työryhmän esittämiin näkemyksiin keskittämistarpeesta. Immateriaalioikeusasiat muodostavat hyvin pienen asiaryhmän, mutta usein niihin liittyy huomattavia taloudellisia intressejä. Oman erityispiirteensä asioille antaa niiden luonne. Ne ovat yksinoikeuksia, joiden ydinsisältönä on kieltooikeus. Asioiden käsittely edellyttää mainitun erityispiirteen ymmärtämistä ja sen kautta tapahtuvaa koko immateriaalioikeusjärjestelmän sisäistämistä, jotta oikeudenhaltijan pääsy oikeuksiinsa kyetään turvaamaan.

 

Immateriaalioikeuden suojajärjestelmälle on luonteenomaista sen organisatorinen jakautuminen rekisteriviranomaisiin ja yleisiin tuomioistuimiin. Käsittelyn jakautuminen on ongelmallista. Sekä oikeuden myöntämisen että mitättömäksi julistamisen yhteydessä joudutaan usein ottamaan kantaa samoihin aineellisiin lainsoveltamiskysymyksiin jopa saman aineiston pohjalta. Kun lisäksi muutoksenhakutiet eroavat, on olemassa vaara ristiriitaisista ratkaisuista ja oikeuskäytännön muodostumisesta epäyhtenäiseksi.

 

Organisatorisesta jakautumisesta aiheutuu myös tarpeetonta käsittelyn pitkittymistä. Käytännössä on hyvin tavanomaista, että rekisteröintiä koskeva hallinnollinen prosessi on vielä kesken, kun käräjäoikeudessa nostetaan
loukkaus- ja mitättömyyskanne tai markkinaoikeudessa on samanaikaisesti vireillä SopMenL:n mukainen kieltokanne käräjäoikeudessa samaan menettelyyn perustuvan vahingonkorvauskanteen kanssa. Tällöin käräjäoikeudella ei ole muuta mahdollisuutta kuin jäädä odottamaan asiassa lainvoimaista hallinnollista päätöstä tai oikeuden ratkaisua. Samankaltaisen ongelman on käsittelyihin tuonut myös immateriaalioikeuksien eurooppalaistuminen. Asianosaiset viittaavat eurooppapatentti- tai yhteisöntavaramerkkirekisteröintiä koskevaan riitaan väittäen sillä olevan vaikutusta Suomessa käsiteltävään asiaan. Jos nämä kansainväliset rekisteröinnit koskevat riidan kohteena olevaa tai siitä johdettua patenttia tai tavaramerkkiä, joudutaan niitä koskevia ratkaisuja odottelemaan käräjäoikeudessa.

 

Immateriaalioikeus on yksi eniten eritysasiantuntemusta vaativa oikeudenala. Kotimaisen lainsäädännön ja oikeuskäytännön lisäksi on hallittava lukuisia Euroopan unionissa säädettyjä immateriaalioikeuksia koskevia direktiivejä ja asetuksia, EY-tuomioistuimen oikeuskäytäntö ja kansainvälisiä sopimuksia. Kun käsiteltäviä asioita on vähän, on tärkeää luoda edellytykset mahdollisimman asiantuntevalle käsittelylle ja ratkaisutoiminnalle keskittämällä asioiden käsittely mahdollisimman laajasti

 

Kansainvälinen kehitys immateriaalioikeuden alalla on ollut nopeaa. Yhteisön tuomioistuimiksi nimetyissä kansallisissa tuomioistuimissa käsitellään muun muassa yhteisötavaramerkkiä ja yhteisömallia koskevia riitaisuuksia. Euroopan unionissa on jo pidemmän aikaa valmisteltu yhteisöpatenttia ja yhteisön patenttituomioistuimen perustamista. Viimeaikaisten suunnitelmien mukaan yhteisön patenttituomioistuimen aluejaostoja ei perustettaisi kaikkiin unionin
jäsenvaltioihin. Jo tapahtuneiden ja odotettavissa olevien muutostenkin vuoksi on tärkeää, että kansallinen immateriaaliasioiden käsittelyjärjestelmä on sellainen, että se mahdollistaa sekä tuomareiden pätevöitymisen tehtäviin
kansainvälisissä elimissä että takaa tuomioistuimiemme kilpailukyvyn mahdollisia alueellisia tuomioistuimia perustettaessa.

 

 

Työryhmän esitys keskitettävistä asiaryhmistä on oikeansuuntainen. Tuomariliitto kuitenkin kannattaa laajempaa keskittämistä kuin on esitetty. Esitetyssä muodossa keskittämisen ulkopuolelle jäisi asiaryhmiä, jotka vaativat samanlaista immateriaalioikeudellista erityisosaamista kuin keskitettäväksi esitetyt asiaryhmät ja joiden määrä niitä käsittelevässä yksikössä olisi niin pieni, että riittävän asiantuntemuksen ylläpitäminen olisi vaikeaa. Edelleen syntyisi vaikeita rajanveto-ongelmia ja keskitettyjen asioiden käsittelyt viivästyisivät toisen tuomioistuimen tai hallinnollisen viranomaisen ratkaisun odottamisen vuoksi. Tuomariliitto esittää mainittujen epäkohtien poistamiseksi, että esitetyn lisäksi keskittämisen mahdollisuutta harkittaisiin kielteisiä rekisteröintipäätöksiä koskevien valitusten, työsuhdekeksintöjen ja immateriaalioikeudellisten rikosasioiden osalta uudelleen.

 

Työryhmä on esittänyt kielteisiä rekisteröintipäätöksiä koskevien valitusasioiden jättämistä keskittämisen ulkopuolelle. Rajaus vaikuttaa keinotekoiselta. Esitys ei lyhentäisi käsittelyaikoja eikä keskittäisi asiantuntemusta aidosti yhteen paikkaa. Valitusasioissa samoin kuin keskitettäväksi esitetyissä väiteasioissa on kysymys hyvin samankaltaisten asioiden ratkaisemisesta samankaltaisen aineiston pohjalta kuin immateriaalioikeutta koskevien riita-asioiden käsittelyssä tuomioistuimessa.Mitättömyyskannetta tutkitaan tuomioistuimessa samoista lähtökohdista samojen säännösten avulla kuin valitusta kielteisestä rekisteröintipäätöksestä. Myöskään kaksiasianosaissuhteen puuttumista valitusasioissa ei ole aiemminkaan pidetty esteenä ohjattaessa valitusasioita yleisten tuomioistuimien käsiteltäväksi. Lisäksi on hyvin tavanomaista, että käräjäoikeudessa vireillä oleva loukkausasia lepää rekisteröintiä koskevan valituksen käsittelyn ajan.

 

Tuomariliitto pitää tärkeänä, että immateriaalioikeudellisten riita- ja rikosasioiden käsittelyä samassa tuomioistuimessa harkitaan tarkemmin, koska rikosasioiden yhteydessä joudutaan ratkaisemaan myös immateriaalioikeudellisia yksityisoikeudellisia vaatimuksia. Rikosasioista on lukumääräisesti niin vähän, että niiden jättäminen keskittämisen ulkopuolelle johtaisi tilanteeseen, jossa käsitelevässä yksikössä olisi äärimmäisen vaikeaa saavuttaa ja ylläpitää tarvittavaa erityisosaamista.

 

Työryhmä ei ole mietinnössään lainkaan käsitellyt kysymystä työsuhdekeksintöjä koskevien riita-asioiden käsittelypaikasta. Nykyisin asioiden yksinomainen oikeuspaikka on Helsingin käräjäoikeus ja asioiden käsittelyssä noudatetaan soveltuvin osin, mitä oikeudenkäynnistä patenttiasioissa on säädetty. Tuomariliitto pitää tarkoituksenmukaisena, että työsuhdekeksintöasiat sisällytettäisiin keskitettäviin asioihin työsuhdekeksintöasioilla patenttiasioihin olevan läheisen liitynnän vuoksi.

 

Työryhmä on esittänyt turvaamistoimiasioiden keskittämistä immateriaalioikeusriidoissa. Keskittäminen on perusteltua niiden käsittelyn vaatima erityisasiantuntemuksen ja kiireellisyyden sekä yhtenäisen oikeuskäytännön turvaamiseksi. Tuomariliitto esittää, että samassa yhteydessä käsittelysäännösten muuttamisen kanssa myös selkeytettäisiin
erityislakisäännösten kuten patenttilain 68 §:n ja tavaramerkkilain 48 §:n säännösten suhdetta ulosottomenettelyä ja turvaamistoimia koskevaan sääntelyyn.

 

 

Työryhmä on päätynyt esittämään immateriaalioikeusasioiden keskittämistä markkinaoikeuteen. Tuomariliitossa käydyssä keskustelussa on esitetty seuraavia markkinaoikeusvaihtoehtoa tukevia kannanottoja.

 

Immateriaalioikeusasioiden keskittämistä markkinaoikeuteen puoltaa osaltaan immateriaalioikeusasioiden jakautuminen riita-asioiden käsittelyjärjestyksessä käsiteltäviin sekä hallintolainkäytön järjestyksessä käsiteltäviin asioihin. Työryhmän esittämällä tavalla tämän jaon jatkumista tulevaisuudessakin voidaan asioiden erilaisesta luonteesta johtuen pitää perusteltuna. Nykyisin patentti- ja rekisterihallituksessa hallintolainkäytön järjestyksessä käsiteltävät muutoksenhakuasiat ovat keskeisiä keskittämisen tavoitteiden toteutumisen kannalta suuren määränsä vuoksi. Näitä asioita, samoin kuin nykyisin hallinto-oikeuksissa käsiteltäviä keskittämisen piiriin kuuluvia asioita, on myös keskittämisen toteutuessa voitava käsitellä samassa järjestyksessä kuin nykyisin. Immateriaalioikeudellisia asioita on siten edelleenkin voitava käsitellä sekä riita-asioiden että hallintolainkäytön järjestyksessä. Työryhmä on vakuuttavasti tulkinnut perustuslain 98 §:ä ja siitä johtuen immateriaalioikeusasioiden keskittäminen ei työryhmän esittämällä tavalla voi toteutua muutoin kuin asioiden keskittämisellä markkinaoikeuteen, jossa asioita käsitellään sekä oikeudenkäymiskaarta että hallintolainkäyttölakia soveltaen. Keskittämällä asiat markkinaoikeuteen ristiriitaa perustuslain kanssa ei aiheudu.

 

Immateriaaliasioiden tuomioistuinkäsittelyn keskittäminen työryhmän mietinnössä esitetyllä tavalla joka tapauksessa johtaa siihen, että niitä käsittelevän tuomioistuimen on sovellettava kahta eri prosessisäännöstöä; toisaalta oikeudenkäymiskaarta nykyisin Helsingin käräjäoikeudessa ja yleisissä tuomioistuimissa käsiteltävien riita- ja turvaamistoimiasioiden osalta sekä toisaalta hallintolainkäyttölakia hallinto-oikeuksissa sekä patentti- ja rekisterihallituksessa käsiteltävien asioiden osalta. Markkinaoikeusvaihtoehdossa tämä ei ole mikään ongelma, sillä riita-asioiden tavoin oikeudenkäymiskaaren mukaan käsiteltävien markkinaoikeudellisten asioiden sekä toisaalta hallintolainkäyttöasioina ratkaistavien kilpailuoikeudellisten asioiden käsittely on jo nykyisellään nivoutunut markkinaoikeuden toiminnassa ongelmattomasti.

 

Markkinaoikeus on nykyisellään ainoa tuomioistuin, jossa asioita käsitellään sekä oikeudenkäymiskaaren että hallintolainkäyttölain mukaan. Markkinaoikeuden toimintarutiineihin kuuluu myös asiantuntijajäsenten olemassaolo ja käyttö ratkaisutoiminnassa. Markkinaoikeuden toimivaltaan kuuluvien asiaryhmien laajentaminen mmateriaalioikeusasioilla työryhmän esittämällä tavalla on siten mahdollista toteuttaa aiheuttamatta lainkäytöllisiä ongelmia tai edes uusiin menettelytapoihin sopeutumista. Immateriaalioikeusasioiden keskittäminen tapahtuisi siten luontevimmin markkinaoikeuteen, jossa jo nykyisin noudatetaan kahta eri prosessisäännöstöä.

 

Markkinaoikeuden organisaatiossa ja henkilökunnassa on jo valmiiksi tai ainakin hyvin pitkälle rakennettuna immateriaalioikeusasioiden ratkaisemisen edellyttämä erityisasiantuntemus ja -osaaminen sekä lainkäyttötyössä tarvittava kokemus. Jo yksin markkinaoikeustuomariksi nimittämisen edellytykseksi säädetyt erityiset kelpoisuusehdot takaavat osaltaan riittävän kompetenssin ja sen säilymisen mietinnössä käsiteltyjen immateriaalioikeusasioiden käsittelemisen kannalta. Markkinaoikeuden lainkäyttöhenkilöstöllä on jo nykyisellään huomattava immateriaalioikeusasioiden asiantuntemus ja kokemus, koska useilla tuomareilla on pitkä kokemus immateriaalioikeusasioiden käsittelemisestä eri oikeusasteissa yleisten tuomioistuinten puolella. Markkinaoikeuden henkilöstö on ammattitaitoista, motivoitunutta ja valmis kehittämään markkinaoikeutta tarvittavalla tavalla immateriaalioikeusasioiden tehokkaan ja vaikuttavan käsittelyn toteuttamiseksi.

 

Perustuslain 99 pykälän 1 momentin mukaan korkein oikeus käyttää ylintä tuomiovaltaa riita- ja rikosasioissa sekä korkein hallinto-oikeus hallintolainkäyttöasioissa. Työryhmän mietinnössä ehdotettu muutoksenhakujärjestelmä jakautuu kahteen eri tuomioistuinlinjaan käsiteltävien asioiden erilaisen oikeudellisen luonteen vuoksi. Yleisistä tuomioistuimissa siirrettäviin asioihin haettaisiin jatkossa muutosta korkeimmalta oikeudelta ja hallinto-oikeuksilta ja patentti- ja rekisterihallitukselta siirrettäviin asioihin edelleenkin muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta Järjestely vastaa tältä osin pitkälle muutoksenhakua markkinaoikeuden päätöksiin, joihin nykyisinkin haetaan asiaryhmän mukaan muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta tai korkeimmalta oikeudelta. Esitetty muutoksenhakujärjestelmä on siltä osin ongelmaton, jos immateriaalioikeusasiat keskitetään markkinaoikeuteen. Keskittämistä markkinaoikeuteen puoltaa tältä osin vahvasti se, että immateriaalioikeusasioiden keskittäminen markkinaoikeuteen on siihen liittyvän muutoksenhakujärjestelmänkin osalta toteutettavissa ilman ristiriitaa perustuslain 98 §:n ja 99 §:n kanssa.

 

Työryhmä on toisaalta esittänyt, että korkein oikeus olisi ensimmäinen ja ainoa muutoksenhakuaste haettaessa muutosta riita-asiassa markkinaoikeuden ratkaisuun. Muutoksenhakujärjestelmän muuttumista riita-asioiden osalta kolmeportaisesta kaksiportaiseksi voidaan pitää kannatettavana erityisesti asioiden käsittelyaikojen lyhenemisen ja oikeudenkäynnin kustannusten vähenemisen vuoksi. Työryhmän esitys ei kuitenkaan merkitse sitä, että tämän johdosta olisi väistämättä tarkistettava muutoksenhakusääntelyä markkinaoikeudesta korkeimpaan oikeuteen immateriaalioikeudellisten asioiden osalta. Riittävänä voitaisiin siten pitää jatkossakin sitä, että markkinaoikeuden ratkaisuihin haettaisiin muutosta valittamalla korkeimpaan oikeuteen, mikäli korkein oikeus myöntää valitusluvan. Järjestely olisi tältä osin yhdenmukainen markkinaoikeudessa käsiteltävien markkinaoikeudellisten asioiden voimassa olevan muutoksenhakusääntelyn kanssa. Perustuslakivaliokunta on markkinaoikeutta perustettaessa pitänyt mainitunlaista järjestelyä perustuslain mukaisena (PeVL 35/2001, LaVM 23/2001). Sääntely on lisäksi käytännössä tarjonnut korkeimmalle oikeudelle hyvän mahdollisuuden joustavuuteen lupaperusteita sovellettaessa. Korkein oikeus on nykyisin ainoa muutoksenhakuaste myös käräjäoikeuksissa käsiteltävien maaoikeusasioiden osalta. Työryhmän esityksen ei siten ole nähtävä väistämättä aiheuttavan haittaa myöskään siten, että muutoksenhakusääntelyä korkeimpaan oikeuteen olisi sen johdosta muutettava.

 

Immateriaalioikeusasioiden keskittäminen markkinaoikeuteen esitetyllä tavalla johtaa väistämättä immateriaalioikeudellisten riita- ja rikosasioiden käsittelyn eriytymiseen. Tästä aiheutuvaa haittaa arvioitaessa on kuitenkin huomioitava, että immateriaalioikeudellisten rikosasioiden määrä ei ole erityisen suuri eikä rikosvastuun toteutuminen liioin ole immateriaalioikeudellisten asioiden pääasiallinen oikeusturvakeino. Itse asiassa tekijänoikeuden loukkaamista koskevia asioita lukuun ottamatta immateriaalioikeudellisia rikosasioita ei ole esiintynyt juuri lainkaan ja tekijänoikeuden loukkausta koskevista rikosasioistakin valtaosa on koskenut niin sanottuja piraattijuttuja, jotka yleensä ovat varsin selviä. Riita- ja rikosasioiden käsittelyn eriytymistä ehdotetun keskittämisen toteutuessa ei näistä syistä voida pitää merkittävänä poikkeuksena keskittämisperiaatteesta eikä siitä myöskään voida katsoa aiheutuvan erityisen merkittävää haittaa.

 

Nykyisin hallintolainkäytön järjestyksessä käsiteltäviä asioita ei toisaalta työryhmän mietinnössä todetun mukaisesti perustuslain 98 §:stä johtuen voitane siirtää toisena vaihtoehtona esitetyn Helsingin käräjäoikeuden käsiteltäväksi. Asian jatkokäsittelyssä on siten harkittava, kumpaa on pidettävä suurempana haittana: immateriaalioikeusasioita koskevien riita- ja rikosasioiden käsittelyn eriytymistä, jos asioiden käsittely keskitetään työryhmän esittämällä tavalla markkinaoikeuteen vai sitä, että immateriaalioikeusasioita käsittelevän tuomioistuimen juttumäärien kasvu jäisi toteutumatta, jolloin myös keskittämisellä nyt tavoitellut hyödyt tosiasiallisesti jäisivät toteutumatta, mikäli asioiden käsittely keskitettäisiin markkinaoikeuden sijasta Helsingin käräjäoikeuteen. Riita- ja rikosasioiden käsittelyn eriytymistä on pidettävä vähäisempänä haittana.

 

Kyseistä haittaa voidaan toisaalta vähentää merkittävästi turvaamalla asiantuntemuksen käytettävissä oleminen immateriaalioikeudellisten rikosasioiden varalle muulla tavoin, esimerkiksi säätämällä yleisille tuomioistuimille mahdolliseksi pyytää lausuntoa markkinaoikeudelta, mikäli asian ratkaiseminen edellyttää immateriaalioikeudellista asiantuntemusta. Vastaavia järjestelyitä on jo nykyisin olemassa. Yleisillä tuomioistuimilla on mahdollisuus pyytää lausunto tekijänoikeuslain soveltamisesta tekijänoikeusneuvostolta tai oikeudesta työntekijöiden tekemiin keksintöihin työsuhdekeksintölautakunnalta. Lisäksi tuomioistuinten on mahdollista pyytää lausunto markkinaoikeudelta, mikäli asian ratkaiseminen edellyttää erityistä kilpailuasioiden tuntemusta.

 

Markkinaoikeus perustettiin vuonna 2002 kilpailu- hankinta- ja markkinaoikeudellisia asioita käsitteleväksi erityistuomioistuimeksi. Markkinaoikeutta perustettaessa säädetyn markkinaoikeuslain esitöissä (HE 105/2001, LaVM 23/2001), tuotiin esille useita seikkoja, joiden nojalla kilpailu- hankinta- ja markkinaoikeudellisten asioiden keskittäminen markkinaoikeuteen katsottiin tarkoituksenmukaisimmaksi vaihtoehdoksi. Erityisen merkittävänä pidettiin sitä, että markkinoiden ja kilpailun toimivuutta voitiin markkinaoikeuden perustamisen myötä tarkastella ensimmäisen kerran yhdessä tuomioistuimessa. Järjestelyllä pyrittiin turvaamaan kilpailu- ja hankinta-asioiden sekä markkinaoikeudellisten asioiden asiantuntemus ja tehokas käsittely.

 

Samojen, markkinaoikeudessa nykyisin käsiteltävien asioiden keskittämistä puoltaneiden argumenttien ei voida katsoa edelleenkään menettäneen merkitystään, vaan ne ovat hyvin pitkälle yhtenevät työryhmän nyt mietinnössään esittämien immateriaalioikeusasioiden keskittämistä tukevien perustelujen kanssa. Samojen näkökohtien on siten katsottava puoltavan vahvasti myös immateriaalioikeusasioiden käsittelyn keskittämistä markkinaoikeuteen työryhmän esittämällä tavalla. Kuten työryhmä on mietinnössään todennut, immateriaalioikeusasiat ovat läheisessä yhteydessä kilpailuoikeusasioiden kanssa. Kun markkinaoikeus on jo aiemmin nimenomaisesti perustettu kun näihin asioihin erikoistuneeksi tuomioistuimeksi, on immateriaalioikeusasioiden keskittäminen markkinaoikeuteen luontevaa jatkoa jo markkinaoikeuden perustamisella aloitetulle kehitykselle. Tämä mahdollistaa jatkossa immateriaaliasioiden ja markkinoiden toimivuutta koskevaa sääntelyn kokonaisvaltaisen tarkastelun. Immateriaali- ja kilpailu-asioissa voidaan käyttää samanlaatuista erityisasiantuntemusta ja näiden asioiden ratkaisuilla on myös yhtymäkohtia, joiden huomioiminen on erityisesti mahdollista markkinaoikeudessa.

 

Markkinaoikeudessa käsiteltävillä asioilla on nykyiselläänkin vahva eurooppaoikeudellinen sidos. Tämä mahdollistaa osaltaan tuomioistuimen pitkäjänteisen kehittämisen eurooppalaisen patenttioikeudenkäyntijärjestelmän toteutuessa. Eurooppalainen immateriaaliasioiden sääntely sinällään niveltyy yhteen eurooppalaisen kilpailuasioiden sääntelyn kanssa, jonka mukaisten asioiden tuomioistuinkäsittely on jo nykyisellään ohjattu markkinaoikeuteen.

 

 

Työryhmän työn perustana on ollut työryhmämietintö 2005:2, josta saatu palaute oli työryhmän mukaan ollut ristiriitaista. Työryhmä ei kuitenkaan ole tuonut mietinnössään esille painavia syitä, joiden vuoksi mietinnössä 2005:2 ensisijaiseksi esitetystä rikos- ja siviiliasioiden keskittämiseen Helsingin käräjäoikeuteen perustuvasta mallista olisi luovuttava. Mietinnössä 2007:20 esitetyt perustuslailliset seikat eivät tue asioiden keskittämistä markkinaoikeuteen. Näkemyksen muutos ja asioiden keskittäminen markkinaoikeuteen sitä vastoin merkitsisi muutoksenhakuoikeuden rajoittamista, mikä sisältää perustuslaillisen ongelman.

 

Helsingin käräjäoikeudessa on pitkät perinteet ja vankka kokemus immateriaalioikeusasioiden käsittelystä. Näiden asioiden käsittely on keskitetty yhdelle osastolle, jonka tuomarit osallistuvat sekä kotimaiseen että kansainväliseen koulutukseen. Asioiden käsittelyajat ovat pidentyneet lähinnä riittämättömien resurssien ja juttujen luonteen johdosta sekä sen vuoksi, että jutuissa on jouduttu odottamaan muiden viranomaisten tai tuomioistuimien ratkaisuja. Käräjäoikeusvaihtoehdossa muutoksenhakuasteena toimivassa hovioikeudessa immateriaalioikeusasioiden käsittely on keskitetty yhdelle osastolle, jossa on neljä ko. asioihin erikoistunutta säännöllisesti alan kotimaiseen ja ulkomaiseen koulutukseen osallistuvaa tuomaria ja esittelijää. Sekä Helsingin käräjäoikeus että Helsingin hovioikeus ovat hyvin verkostoituneet sekä Pohjoismaihin että muualle Eurooppaan. Tällä hetkellä käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa vallitseva osaaminen tukee keskittämistä Helsingin käräjäoikeuteen.

 

Immateriaalioikeusasioissa on usein sopimus- ja varallisuusoikeudellisia liityntöjä. Asioiden käsittelyn keskittäminen markkinaoikeuteen aiheuttaisi käsittelyssä hankalia rajanveto-ongelmia ja samaan asiakokonaisuuteen liittyvien vaatimusten käsittelyn pirstoutumista eri tuomioistuimiin. Keskittämisestä aiheutuisi tällöin samankaltaisia ongelmia, joita keskittämisellä juuri pyritään poistamaan. Työryhmä ei tuo tarkemmin esille, miksi kilpailuoikeudellinen liittymä olisi vaihtoehtoja harkittaessa painavampi kuin sopimus- ja varallisuusoikeuteen liittyvä näkökulma. Tätä kysymystä on tarpeen selvittää asian jatkovalmistelussa.

 

Käsittelyn keskittäminen Helsingin käräjäoikeuteen mahdollistaisi myös immateriaalioikeudellisten riita- ja rikosasioiden käsittelyn luontevasti samassa tuomioistuimessa. Rikosasioiden käsittely ja ratkaiseminen vaatii lisäksi sellaista rikosoikeuden yleisten oppien hallitsemista ja rangaistuskäytännön tuntemusta, johon käräjäoikeudella on markkinaoikeutta paremmat edellytykset. Työryhmän esittämässä mallissa rikosasiat kuitenkin käsiteltäisiin riita-asioista erillään, mikä ei palvele keskittämisajatusta. Mietinnössä 2005:2 todetuin tavoin rikosasioiden käsittelyn erillisyys saattaisi aiheuttaa myös hankalia rajanveto-ongelmia.

 

Rikosasioiden yhteydessä käsitellään oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 3 luvun mukaisesti myös yksityisoikeudellisia vaatimuksia. Näiden asioiden käsittely ja ratkaiseminen vaatii samanlaista asiantuntemusta kuin oikeudenkäymiskaaren mukaisessa järjestyksessä riita-asioina käsiteltävät immateriaalioikeudelliset asiat. Yksityisoikeudellisten vaatimusten käsittelystä rikosasian yhteydessä liitännäiskysymyksenä voi aiheutua ongelmia, joita työryhmä ei ole mietinnössä lainkaan pohtinut. Näin esimerkiksi tilanteessa, jossa käräjäoikeus oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 3 luvun 3 §:n nojalla katsoisi tarpeelliseksi määrätä vaatimuksen käsiteltäväksi riita-asiain oikeudenkäynnistä säädetyssä järjestyksessä.

 

Mikäli immateriaalioikeudelliset riita-asiat keskitettäisiin markkinaoikeuteen, rikosasioiden määrä yksinään ei olisi riittävä säilyttämään rikosasioiden ja niihin liittyvien yksityisoikeudellisten vaatimusten käsittelyn ja ratkaisun vaatimaa immateriaalioikeudellista asiantuntemusta Helsingin käräjäoikeudessa. Tilanne johtaisi väistämättä siihen, että olisi harkittava immateriaalioikeudellisiin rikosasioihin liittyvien yksityisoikeudellisten vaatimusten käsittelyn siirtämistä markkinaoikeudelle. Jälleen syntyisi tilanne, jossa keskittämisen sijasta käsittelyä hajautettaisiin ja käsittelyajat pidentyisivät.

 

Työryhmä on tuonut mietinnössä esiin huolensa siitä, että käräjäoikeudessa patentti- ja rekisterihallituksesta siirtyvät väiteasiat olisivat riitaisia hakemusasioita, jotka käsiteltäisiin samanlaisessa menettelyssä kuin riita-asiat eli niissä järjestettäisiin suullinen pääkäsittely. Tämän todetaan lisäävän asianosaisten kustannuksia. Huoli on osittain aiheellinen. On kuitenkin muistettava, että oikeudenkäymiskaaressa on säännös myös riita-asian käsittelystä kirjallisessa menettelyssä. Kirjallinen menettely kyseisen säännöksenkin perusteella sopii hyvin väiteasioiden käsittelyyn. Mahdollinen ongelma on joka tapauksessa korjattavissa lainsäädännöllisin muutoksin.

 

Työryhmä on mietinnössään katsonut, että perustuslain 98 ja 99 §:n säännökset vaikeuttavat muutoksenhaun ohjaamista rekisteriviranomaisen ratkaisusta yleiselle tuomioistuimelle, minkä vuoksi Helsingin käräjäoikeuteen ei ongelmitta voitaisi ohjata muutoksenhakuasioita patentti- ja rekisterihallituksesta. Asiassa voidaan perustellusti päätyä myös vastakkaiseen johtopäätökseen. Mietinnössä 2005:2 todetuin tavoin perustuslaillisia esteitä siirtää PRH:n valituslautakunnassa tällä hetkellä käsiteltävät asiat yleisiin tuomioistuimiin ei ole.

 

Helsingin käräjäoikeudessa käsitellään jo nykyisinkin patentti- ja rekisterihallituksen rekisteröimiä oikeuksia koskevia mitätöimis- ja vahvistuskanteita. Mietinnössä ei kuitenkaan tuoda tarkemmin esiin, miten tuomioistuimeen patentti- ja rekisterihallituksesta siirrettäväksi esitetyt asiat eroavat näistä asioista. Käytännössä sekä oikeuden rekisteröinnin että mitätöimis- ja vahvistamiskanteen yhteydessä joudutaan usein ottamaan kantaa samoihin aineellisiin lainsoveltamiskysymyksiin saman aineiston pohjalta. Perustuslakivaliokunta on katsonut joissakin asioissa muutoksenhaun hallinnollisesta ratkaisusta yleiseen tuomioistuimeen mahdolliseksi ainakin silloin, jos hallintoviranomaisen yksittäinen ratkaisu liittyy tai vaikuttaa yleisessä tuomioistuimessa käsiteltävään asiaan. Tällä perusteella rekisteriviranomaisen ratkaisulla voidaan katsoa olevan edellä kerrotulla perusteella liittymä käräjäoikeudessa käsiteltäviin immateriaalioikeusasioihin.

 

Helsingin käräjäoikeudessa käsiteltävien riita-asioiden siirtäminen markkinaoikeuden käsiteltäväksi kaventaisi muutoksenhakuoikeutta merkittävästi nykyisestä ja aiheuttaisi perustuslaillisia ongelmia. Työryhmän ongelman ratkaisemiseksi esittämä valituslupaedellytyksestä luopuminen kokonaan tai sen väljentäminen voidaan katsoa perustuslain yhdenvertaisuusperiaatteen vastaiseksi.

 

Lisäksi on syytä todeta, että immateriaalioikeudellisiin kanteisiin liittyy usein vaikeita näytön arviointia koskevia kysymyksiä. Markkinaoikeusvaihtoehto merkitsisi tältäkin kannalta muutoksenhakuoikeuden olennaista heikentymistä mahdollisuuden hakea muutosta näytön arvioinnista jäädessä pois. Keskittämällä immateriaalioikeudelliset asiat Helsingin käräjäoikeuteen muutoksenhaun turvaamiseen liittyvät ongelmat vältettäisiin.

 

Käsittelyaikojen lyhentäminen ja kustannusten vähentäminen edellyttää valtiolta lisätoimenpiteitä. Immateriaaliasioiden käsittely voidaan organisatorisin ja työnjohdollisin keinoin järjestää Helsingin käräjäoikeudessa siten, että siellä saavutettaisiin keskittämisellä tavoiteltavat edut. Asioiden käsittelyn keskittäminen yhdelle osastolle, kuten käräjäoikeudessa on jo menetelty, ja tuomareiden vapauttaminen kiertojärjestelmän piiristä ovat keinoja osaamisen lisäämiseksi ja säilyttämiseksi.

 

Immateriaalioikeus on nopeasti kehittyvä ja kansainvälistyvä oikeudenala, jonka hallinta vaatii jatkuvaa pitkäjänteistä opiskelua sekä kansallisen ja kansainvälisen kehityksen seuraamista. Korkeatasoista osaamista ei ole mahdollista hankkia muutamissa vuosissa. Näistä syistä on välttämätöntä, että immateriaalioikeusasioita käsittelee tähän oikeudenalaan suuntautunut ja sitoutunut tuomari. Tämä on parhaiten toteutettavissa mietinnössä 2005:2 todetuin perustamalla käräjäoikeuteen patenttituomarin virkoja, joihin nimitettävien tulee olla perehtyneitä immateriaalioikeuksiin ja niiden käsittelyyn. Samalla tulisi selvittää mahdollisuudet suorittaa erikoistumisesta lisäkorvausta, mikä tukee osaltaan halukkuutta hakeutua patenttituomarin tehtävään.

 

 

Työryhmä on esittänyt asiantuntijoiden ottamista tuomioistuimen sivutoimisiksi jäseniksi. Tuomariliitto esittää, että teknillisen alan asiantuntijoiden asemaa ja tarvetta myös muutoksenhakuasteissa edelleen selvitetään.

 

Käräjäoikeudessa patenttiasioita käsiteltäessä on mukana kaksi teknillisen alan asiantuntijaa, jotka eivät ole tuomarin asemassa. Jos asiantuntijat ovat työryhmän ehdottamalla tavalla tuomioistuimen jäseniä, he joutuvat ottamaan
itsenäisesti kantaa kaikkiin käsittelyssä ratkaistaviin kysymyksiin, ei vain tekniikkaa sivuaviin ongelmiin. Asiantuntijajäsenet osallistuisivat päätöksentekoon oikeudenkäyntiin liittyvissä prosessuaalisissa kysymyksissä,
näyttöarvioinnista, oikeudenkäyntikulukorvauksista ynnä muusta. Asiantuntijoilla ei kuitenkaan ole koulutusta eikä kokemusta tällaisten oikeudellisten kysymysten ratkaisemiseen.

 

 

Tuomioistuimissa ja patentti- ja rekisterihallituksessa käsiteltäviä immateriaalioikeusasioita on yhteenlaskettunakin vähän. Asioiden käsittely ja ratkaiseminen vaatii erityistä asiantuntemusta. Immateriaalioikeuksilla on kasvava merkitys niin kotimaisessa kuin kansainvälisessäkin yritystoiminnassa. Kansallisena tavoitteena on saada Suomeen Euroopan yhteisössä suunnitteilla olevassa patenttioikeudenkäyntijärjestelmässä aluejaosta. Kuvatunlaisessa toimintaympäristössä on tarkoituksenmukaista keskittää immateriaalioikeusasioiden käsittelyt mahdollisimman laajasti.

 

Työryhmän on toimeksiantonsa mukaisesti tullut käsittelyn keskittämisvaihtoehtoina tarkastella Helsingin käräjäoikeutta ja markkinaoikeutta. Työryhmä on päätynyt esittämään asioiden käsittelyn keskittämistä markkinaoikeuteen. Mietinnössä on esitetty lukuisia näkökohtia kummakin vaihtoehdon osalta puolesta ja vastaan. Mietintöön sisältyy periaatteellisia ja perustuslaillisia linjanvetoja asioiden käsittelyn jakautumisesta hallinnolliseen ja tuomioistuinprosessiin ja toisaalta yleisiin ja erityistuomioistuimiin ja myös koskien muutoksenhakuteitä. Esitys toteutuessaan merkitsisi suuria muutoksia nykyiseen immateriaalioikeusasioiden käsittelyjärjestelmään. Tällaisen hankeen jatkovalmisteluun tulee varata riittävästi aikaa, käyttää saatavissa olevaa parasta asiantuntemusta ja ennen kaikkea valmistelun tulee jatkossakin olla avoimesti eri vaihtoehtoja punnitseva päämääränä parhaan mahdollisen oikeussuojan antaminen immateriaalioikeuden haltijoille asiantuntevasti, nopeasti ja kohtuullisilla kustannuksilla.

 

Nykyisin immateriaalioikeusasioiden käsittelyssä olevia ongelmia ei poisteta yksin siirtämällä asioita patentti-ja rekisterihallitukselta tuomioistuimelle ja tuomioistuimelta toiselle. Hankkeen toteuttamiseen on myös osoitettava
riittävät resurssit.

 

 

Lausunnon ovat valmistelleet Anna-Mari Porkkala-Hietala ja Juhani Matinlassi. Se on käsitelty Tuomariliiton oikeuspoliittisessa valiokunnassa ja hallituksessa 7.4.2008.