Lausunto hallituksen esityksestä rikoslain 2 c luvun muuttamisesta

OIKEUSMINISTERIÖN LAUSUNTOPYYNTÖ

 

OM 2/630/2005

 

Pyydettynä lausuntona luonnoksesta hallituksen esitykseksi rikoslain 2 c luvun muuttamisesta Suomen Tuomariliitto ry toteaa seuraavaa:

 

 

Pääosin luonnos koskee ehdonalaista vapauttamista koskevia säännöksiä. Hallituksen esitysluonnoksen perusteluista ilmenee, että tarkoituksena on lähinnä täsmentää ja selkeyttää vuonna 2006 voimaan tullutta lainsäädäntöä. Tuomariliitto pitää kannatettavana sitä, että soveltamiskäytännössä havaittuja ongelmia pyritään poistamaan ja siten toteuttamaan yhdenvertaisuutta ja ennakoitavuutta. Erityisen tärkeäksi yhtenäisen käytännön saavuttamisen tekee se, että viranomaisilla ei enää ole harkintavaltaa vangin ehdonalaiseen vapauttamiseen päästämisen suhteen, vaan ajankohta on määrätty lainsäädännössä. Tuomariliitto toteaa kuitenkin, että liiton näkemykset ovat lähinnä yleisiä huomioita, koska ehdotus koskee pääosin asioita, jotka eivät liity varsinaiseen tuomitsemistoimintaan, vaan lähinnä tuomioistuinten päätösten täytäntöönpanoon.

 

Tuomariliitto kannattaa esitystä siltä osin, että päivien murto-osia ei otettaisi enää huomioon ehdonalaisen vapauttamisen ajankohtaa laskettaessa. Sitä koskevan säännöksen lisääminen ehdotuksen 7 §:n 1 momenttiin on kannatettavaa. Ehdotetut muutokset yksinkertaistavat vapautumisajankohdan laskemista. Tuomariliitto pitää valittua vaihtoehtoa erityisesti 7 §:n tilanteessa yksinkertaisuutensa vuoksi parempana kuin esityksessä esiin tuotua toista vaihtoehtoa, jossa määräaikaisten yhteenlaskettavien vankeusrangaistusten enimmäisajan ylittäessä 20 vuotta ylittävän ajan vähentämisen laskeminen tapahtuisi siten, että kustakin rangaistuksesta vähennettäisiin sen pituuden suhteessa laskettava osuus. Suhteellinen laskutapa vaikuttaa turpeettoman monimutkaiselta. Ehdotettu muutos tulee todennäköisesti yhdenmukaistamaan käytäntöjä sekä poistamaan soveltajien epävarmuutta.

 

Esitysluonnoksessa on vielä erillisenä asiana käsitelty elinkautisvankien aikaisinta ehdonalaisuuteen vapauttamista koskevaa ajankohtaa. Tältä osin luonnoksessa on kiinnitetty huomiota niin sanottuun kynnysvaikutukseen eri ikäryhmien välillä. Tuomariliitolla ei ole sinänsä huomautettavaa sen tavoitteen osalta, että rangaistuksen tosiasiallinen ankaroituminen nousisi suhteellisen tasaisesti sen mukaan, minkä ikäisenä rikos, josta elinkautinen on tuomittu, on tehty. Tältä osin kysymys on kriminaalipoliittisesta valinnasta.

 

Ilmeisesti vuonna 2006 voimaantulleen lainsäädännön jälkeen on havaittu aukkokohtia muun muassa siinä, että vangin ehdonalaiseen vapauttamista koskevaa asiaa ei ole voitu saattaa uudelleen käsiteltäväksi, jos hovioikeuden päätös on annettu, mutta vankia ei ole vielä päästetty koevapauteen. Ehdotuksessa on tuotu esille myös se jäykkyys, joka säännöksessä on ollut, jos elinkautisvangin rangaistusajan laskemisessa on täytynyt tehdä muutoksia hovioikeuden jo tehtyä päätöksen vapauttamisajankohdasta. Tältä osin Tuomariliitto toteaa, että mikäli muutokset katsotaan tarpeellisiksi, niitä ei ole syytä vastustaa.

 

Uudelleen käsittelyn edellytyksistä on hyvä säätää selkeästi, jos tiedossa on, että nykyinen sanamuoto on aiheuttanut tulkintaongelmia. Lakitekstiluonnoksen sanamuodossa puhutaan edelleen rikoksesta, vaikka perusteluissa todetaan, että sillä tarkoitettaisiin lainvoimaista tuomiota uudesta rikoksesta. Tuomariliiton näkemyksen mukaan vaatimus lainvoimaisesta tuomiosta saattaa olla liian ehdoton. Tuomariliitto esittää pohdittavaksi, voisiko pelkkä käräjäoikeuden antama tuomio olla uudelleen käsittelyn riittävä edellytys. Tätä puoltaisi myös se, että riittävänä edellytyksenä uudelleen käsittelylle olisi lakiluonnoksen sanamuodon mukaan jo pelkkä rikosepäilykin, kunhan henkilö on sen johdosta vangittu. Vielä Tuomariliitto tuo esille, että lakitekstiin saattaa olla syytä kirjata selkeästi, että uudelleen käsittelyn edellytys on uuden rikoksen osalta tuomio esimerkiksi seuraavasti ”..tehdyn uudesta rikoksesta annetun tuomion…” tai lainvoimaisen tuomion, jos niin halutaan.

 

Luonnoksessa ehdotetaan muutoksia elinkautisvangin vankilassaoloajan laskemiseen. Tuomariliitto ei näe epäselvyyttä siinä, että elinkautiseen rangaistukseen johtaneen rikoksen tutkintavankeusaika laskettaisiin vankilassaoloaikaan samoin kuin muu vapaudenmenetys, joka johtuu elinkautiseen rangaistukseen johtaneesta rikoksesta. Tuomariliitto ei myöskään näe estettä sille, että jos tutkintavankina elinkautiseen rangaistukseen johtavasta teosta oleva vanki suorittaa samalla muuta määräaikaista vankeusrangaistusta, tämä jätettäisiin ottamatta huomiotta vankilassaoloaikaa laskettaessa. Kun elinkautinen vankeusrangaistus pitää sisällään myös tämän määräaikaisen vankeusrangaistuksen, on luonnollista, että se jätetään kokonaan, myös vapaudenmenetysaikojensa osalta ottamatta huomioon. Tilanne on järjestelmän rakenteenkin kannalta hyväksyttävä, kun otetaan huomioon, että vaikka muuten vankeusrangaistuksen yhteenlaskettu aika ei saa ylittää 20 vuotta, ei tällaista rajoitusta elinkautisen vankeusrangaistuksen osalta ole.

 

Oikeusministeriön lausuntopyyntö on osoitettu Käräjäoikeustuomarit ry:lle. Yhdistys on siirtänyt sen käsiteltäväksi oikeusministeriön kanssa sovitun mukaisesti Suomen tuomariliitto ry:ssä. Lausunto on laadittu Suomen tuomariliitto ry:n oikeuspoliittisessa valiokunnassa ja hallituksessa 7.12.2009 käydyn keskustelun perusteella. Lausunnon kirjoittamisesta on vastannut käräjätuomari Pia Sandvik.

 

 

Espoossa 17.12.2009

 

Pia Sandvik

käräjätuomari