Jatkokäsittelylupa hovioikeudessa

 

Asia: Lausunto komiteanmietinnöstä 2008:3; jatkokäsittelylupa hovioikeudessa

 

Lausunnon antaja: Suomen tuomariliitto – Finlands Domareförbund ry

 

Viite: Oikeusministeriön lausuntopyyntö 27.6.2008 (OM 02:00/2007; OM1/021/2007)

 

Oikeusministeriö asetti toimikunnan arvioimaan, oliko tarvetta ottaa käyttöön nykyisen seulontajärjestelmän sijasta muutoksenhakulupajärjestelmä valitettaessa käräjäoikeuden ratkaisusta hovioikeuteen. Toimikunnan tehtävänä oli tehdä myös tarpeelliset ehdotuksen hovioikeusmenettelyyn liittyvän lainsäädännön tarkistamiseksi sekä arvioida mahdollisuudet ennakkopäätöskysymyksen ja ennakkopäätösvalituksen käyttöönotolle.

 

Suomen tuomariliitto pitää hallituksen esityksen muotoon laadittua uudistusesitystä merkityksellisenä ja tärkeänä askeleena kohti tehokasta oikeudenhoitoa.

 

Mietinnössä todetaan tehokkaan muutoksenhakujärjestelmän ominaisuudeksi se, että hovioikeus voi keskittyä asioihin, joihin liittyy epäselviä tai arvionvaraisia tulkinta- ja harkintakysymyksiä. Tuomariliitto yhtyy tähän näkemykseen. Muutoksenhakujärjestelmän tehokkuus lisääntyy myös sillä, mitä vähemmän oikeudenkäynti hovioikeudessa tarkoittaa alioikeudessa käydyn oikeudenkäynnin uusimista ainoastaan varmuuden vuoksi. Hovioikeuksien voimavarat tulee voida suunnata sellaisten valitusten tutkimiseen, joissa asian uudelleen käsittelemiseen on perusteltua aihetta. Jatkokäsittelyluvan käyttöönotto merkitsisi edelleen osaltaan myös sen korostamista, että oikeudenkäynnin painopisteen niin riita- kuin rikosasioissakin tulee olla niiden käsittelyn ensimmäisessä vaiheessa käräjäoikeudessa.

 

Tehokkuutta ei tule kuitenkaan tavoitella asianosaisten oikeusturvan kustannuksella, vaan muutoksenhakujärjestelmän tulee olla sellainen, että menettely valituksen käsittelyssä takaa sekä valittajan että vastapuolen oikeuden oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin sekä heidän oikeusturvansa. Tämä tarkoitus näkyy vahvasti mietinnön taustalla eikä ehdotettu jatkokäsittelylupajärjestelmä tuomariliiton käsityksen mukaan vaaranna asianosaisten oikeusturvaa eikä perustuslain heille takaamaa oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.

 

Tuomariliitto katsoo, että esitys pureutuu tällä hetkellä vallitsevaan perusongelmaan hovioikeuksissa: voimavaroja joudutaan tarpeettomasti kohdentamaan asioihin, joiden uudelleen käsittelemiseen ei ole oikeusturvanäkökohdat huomioon ottaen perusteltua aihetta. Kokemukset 1.10.2003 voimaan tulleesta seulontamenettelystä ovat myös osoittaneet, että se ei ole kyennyt riittävästi turvaamaan järkevän ja asianosaisten oikeusturvan kannaalta tehokkaan oikeudenkäyntimenettelyn toteutumista hovioikeuksissa.

 

Mietinnössä on seikkaperäisesti pohdittu muutosmahdollisuuksien suhdetta perustuslain ja Suomea velvoittavien kansainvälisten sopimusten asettamiin rajoihin. Tuomariliitto yhtyy näkemykseen siitä, että perustuslaissa turvattu oikeus suulliseen käsittelyyn ei estä säätämästä siihen mietinnössä ehdotetulla tavalla lailla vähäisiä poikkeuksia, kunhan nämä poikkeukset eivät muuta oikeusturvatakeen asemaa pääsääntönä eivätkä vaaranna yksilön oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.

 

Toimikunta on vertaillut Suomen hovioikeusmenettelyä muihin Pohjoismaihin. Tältä osin mietintöä voidaan pitää selvästi puutteellisena.

 

Tuomariliiton edustajilla on ollut tilaisuus keskustella useissa eri yhteyksissä muiden Euroopan maiden tuomareiden kanssa muutoksenhakujärjestelmistä. Näissä keskusteluissa on ilmennyt, että esimerkiksi Hollannissa, Sveitsissä, Ranskassa, Itävallassa ja Virossa toisessa oikeusasteessa rikosasioissa kylläkin järjestetään suullinen käsittely, mutta siinä kuullaan ainoastaan valittajaa itseään. Näissä maissa ei yleensä järjestetä Suomen tavoin pääkäsittelyä, jossa otettaisiin vastaan asiassa esitetty todistelu. Käsittely kohdistuu siten käytännössä vain asiassa esiin tuleviin oikeuskysymyksiin.

 

Saksassa on laajemmin mahdollista esittää myös todistelua, mutta käytännössä näin menetellään vain noin kolmanneksessa asioista. Norjassa rikosasioista otetaan täystutkintaan vain noin kolmannes. Tanskassa muutoksenhakualttius on käytännössä hyvin pieni ja tilanne johtunee pääasiassa toimintakulttuureista. Käsityksemme mukaan Suomen nykyinen järjestelmä ja Ruotsin järjestelmät käsitellä asioita laajasti täysimittaisessa pääkäsittelyssä uudelleen ovat hyvin poikkeuksellisia. Ehdotetuin tavoin muutettunakin järjestelmässä otettaisiin vastaan näyttöä laajemmin kuin muualla.

 

Tuomariliitto pitää tärkeänä, että tämän kokonaistilanteen hahmottamiseksi hallituksen esitykseen sisällytetään käytännönläheinen vertailu, josta ilmenee se, miten asioita muissa maissa tosiasiallisesti käsitellään.

 

Toimikunta ehdottaa jatkokäsittelyluvan rajoittamista riita- ja rikosasioihin. Tuomariliitto pitää ehdotettua soveltamisalarajoitusta kannatettavana ja selkeänä järjestelmän perustana.

 

Mietinnössä esitetään, että häviöarvon laskennassa otetaan huomioon korko käräjäoikeuden tuomion antamiseen saakka. Tältä osin Tuomariliito pitää valintaa tärkeänä, sillä korot voivat muodostaa itse saatavan pääomaa merkittävämmän osan koko vaatimuksen määrästä. Korkojen huomioon ottamista voi kuitenkin pitää jossain määrin myös järjestelmän selkeyttä heikentävänä tekijänä. Häviöarvon laskeminen korkojen osalta voi muodostua ongelmaksi esimerkiksi jatkuvien sopimusten kohdalla ja silloin, kun rahamääräisillä vaatimuksilla on eri eräpäivät tai kun korkokannat vaihtelevat. Häviöarvon laskemiseen voi käytännössä liittyä myös muita tulkintaongelmia. Tuomariliitto pitää tärkeänä, että oikeuslaitoksen internet-sivuille sijoitetaan laskuri, jolla esimerkiksi asianajaja voisi tarkistaa jatkokäsittelyluvan tarpeen ja liittää tulosteen valitukseen.

 

Tuomariliitto kiinnittää vielä huomiota siihen, kuinka laissa säädetyn kiinteän häviöarvon määrää on tarkoitus seurata ja tarvittaessa korjata rahan arvon muuttuessa. Tuomariliitto pitää tärkeänä, että jatkovalmistelussa selvitetään mahdollisuus sitoa häviöarvo esimerkiksi tarkoituksenmukaiseksi katsottavaan indeksiin. Mahdollisuutta delegoida arvon määritys säädettäväksi eduskuntalain sijasta asetusteitse riittävän täsmällisin perustein tulisi selvittää.

 

Toimikunta esittää, että rikosasioissa vastaaja tarvitsee pääsääntöisesti jatkokäsittelyluvan, jos häntä ei ole tuomittu kolmea kuukautta ankarampaan vankeusrangaistukseen. Syyttäjä ja asianomistaja tarvitsisivat luvan silloin, jos valitus koskee rikosta, josta ei syytteessä mainittujen seikkojen vallitessa tehtynä ole säädetty ankarampaa rangaistusta kuin sakko tai enintään kaksi vuotta vankeutta.

 

Tuomariliitto pitää tärkeänä, että vastaajan valituksen osalta lupajärjestelmän piiriin eivät kuulu ainoastaan sellaiset rikokset, joista vastaaja on tuomittu sakkorangaistukseen. Järjestelmää uudistettaessa on toimikunnan toteamin tavoin tärkeää saada tosiasiallisesti esiin uudistuksella tavoiteltavat vaikutukset hovioikeusmenettelyn keventämisessä.

 

Toimikunta esittää vastaajan osalta lupakynnykseksi kolmen kuukauden vankeusrangaistusta. Tuomariliitto katsoo, että kynnys on esityksen tavoitteiden toteutumista silmällä pitäen liian alhainen. Lupakynnystä tulisi sen vuoksi korottaa. Sopivana lupakynnyksenä vastaajan osalta Tuomariliitto pitää neljän kuukauden vankeusrangaistusta. Useissa tapauksissa esimerkiksi rattijuopumukseen toistuvasti syyllistyneille henkilöille tuomitaan yli kolmen kuukauden rangaistus. Rajan määrääminen neljäksi kuukaudeksi sulkisi käytännössä pois mahdollisuuden soveltaa menettelyä törkeisiin rikoksiin. Joka tapauksessa Tuomariliitto katsoo, että lupakynnyksen tulisi olla esitettyä korkeampi ainakin silloin, kun valittajan osalta on rangaistusta tuomittaessa sovellettu rikoslain 7 luvun 1 §:n säännöksiä yhteisestä vankeusrangaistuksesta useasta rikoksesta tai kysymys on tilanteesta, jossa ehdollinen vankeusrangaistus tai jäännösrangaistus on määrätty täytäntöönpantavaksi. Raja voisi tällöin olla viisi kuukautta vankeutta. Näin menetellen asioiden satunnainen yhdessä tai erillään käsittely ei vaikuttaisi liian paljon muutoksenhakuun.

 

Esityksen 25 a luvun 10 §:n 1 momentin mukaan jatkokäsittelylupa on myönnettävä, jos 1) ilmenee aihetta epäillä käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuutta, 2) lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa asioissa on tärkeä myöntää asiassa jatkokäsittelylupa tai 3) luvan myöntämiseen on muu painava syy. Tuomariliitto pitää esitystä tältä osin hyväksyttävänä.

 

Esityksestä käy ilmi, että jatkokäsittelylupaperusteissa painopiste on selkeästi muutosperusteissa. Tämä korostaa jatkokäsittelyluvan eroa korkeimman oikeuden osalta OK 30 luvun 3 §:n mukaisiin valituslupaperusteisiin.

 

Tuomariliitto korostaa, että esitetty jatkokäsittelylupajärjestelmä korostaa entisestään käräjäoikeusmenettelyn merkitystä ja käräjäoikeuden tuomion perustelujen korkean laadun tärkeyttä. Vain siten voidaan taata se, että jatkokäsittelylupajärjestelmää voidaan soveltaa esityksessä tarkoitetulla tavalla. Mikäli toimikunnnan esitys hyväksytään, käräjäoikeuksien kokoonpanojen tosiasialliseen vahvistamiseen yhden tuomarin kokoonpanon asemesta useamman tuomarin kokoonpanoihin on tietoisesti panostettava nykyistä merkittävästi enemmän.

 

Toimikunta esittää, että jatkokäsittelyluvan myöntäminen ratkaistaisiin lähtökohtaisesti samassa kokoonpanossa kuin muutkin hovioikeudessa käsiteltävät asiat. Mietinnössä esitetään lisäksi, että myös yksi jäsen voisi myöntää jatkokäsittelyluvan arvioidessaan luvan myöntämisen selväksi.

 

Tuomariliitto pitää ratkaisukokoonpanoa koskevaa esitystä tarkoituksenmukaisena ja toiminnan tehokkuuden kehittämisen kannalta kannatettavana. Esitys siitä, että lupa olisi myönnettävä yhdenkin jäsenen sitä kannattaessa takaa ihmisoikeussopimusten ja perustuslain vaatimukset siitä, että lupamenettely ei rajoita kansalaisten oikeusturvan toteutumista.

 

Toimikunnan mietinnössä hovioikeudelle on esitetty harkintavaltaa vastauksen pyytämisen suhteen. Tuomariliitto pitää esitystä kannatettavana. Se säästää sekä vastapuolen että yhteiskunnan varoja. Nykyisin hovioikeus joutuu pyytämään vastauksen myös sellaisissa tilanteissa, joissa sen pyytäminen on asiallisesti täysin tarpeetonta.

 

Esityksessä ehdotetaan lievennettäväksi OK 26 luvun 15 §:ssä säänneltyä pääkäsittelyn toimittamisvelvollisuutta todistelun uskottavuustilanteissa. Ehdotettu lievennys on perusteltu. Hovioikeusmenettelyn eräänä keskeisenä ongelmana ja myös osasyynä muutamien hovioikeuksien ruuhkautumiseen on pidetty OK 26 luvun säännöksiä pääkäsittelyn toimittamisesta. Käytäntö, johon seulontaa koskevat säännökset eivät ole tuoneet kaivattua muutosta, on osoittanut, että hovioikeuksien voimavaroja on jouduttu kohdentamaan osin epätarkoituksenmukaisestikin asioihin, joiden laatu ja oikeudelliset ongelmat eivät sitä olisi edellyttäneet.

 

Toimikunta esittää pääkäsittelyä koskevia säännöksiä muutettavaksi siten, ettei pelkkä asianosaisen suullisen todistelun uskottavuuteen liittyvä väite automaattomasti enää johtaisi velvollisuuteen toimittaa koko pääkäsittely uudelleen hovioikeudessa. Mietinnössä ehdotetaan OK 26 luvun 14 §:ää ja 16 §:ää muutettavaksi joustavammaksi siten, että pääkäsittelyä ei olisi asianosaisen pyynnöstä huolimatta aina toimitettava. Mietintö asettaa kuitenkin asianosaisen oman toivomuksen tulla kuulluksi suullisesti ensisijaiseksi, mutta antaa hovioikeudelle mahdollisuuden jättää pääkäsittely toimittamatta selvissä tapauksissa eli silloin kun valituksessa ei ole tuotu esiin mitään käräjäoikeuden tekemän näyttöharkinnan oikeellisuutta horjuttavaa perustetta. Valittu lainsäädäntötapa ei johda suoraan siihen, että pääkäsittelyt määrällisesti vähenisivät, mikä onkin tuotu esiin mietinnössä.

 

Tuomariliitto toteaa, että pääkäsittelyn toimittamisvelvollisuuden sääntelytavan muutoksen käytännön merkitystä on vaikea etukäteen ennakoida. Esitetty lievennys on tästä huolimatta perusteltu ja tärkeä.

 

Tuomariliitto pitää kannatettavana sitä, että esityksessä annetaan hovioikeudelle nykyistä laajemmat mahdollisuudet joustavasti rajata niitä kysymyksiä, joita pääkäsittelyssä käsitellään ja tätä kautta karsia turhaksi käynyttä todistelua.

 

Tuomariliitto suhtautuu epäillen toimikunnan esitykseen OK 26 luvun 18 §:n tarkoittamassa tilanteessa kutsua syyttäjä pääkäsittelyyn uhalla, että asia voidaan ratkaista syyttäjän poissaolosta huolimatta. Ajatus kaksiasianosaissuhteen ja akkusatorisen menettelyn poistamisesta tuntuu Suomen oikeusjärjestelmään varsin vieraalta. Syyttäjän poissaolo merkitsisi tällaisessa tilanteessa sitä, että hovioikeus joutuisi kiinnittämään huomion valittajan vahingoksi käräjäoikeuden tuomiosta ilmeneviin rangaistuksen mittaamista koskeviin perusteisiin sekä syyttäjän käräjäoikeudessa mahdollisesti esittämiin seikkoihin. Menettely saattaisi helposti johtaa siihen, että riippumattomaksi tarkoitettu hovioikeus näyttäytyisi ulkopuoliselle tarkastelijalle vastaisuudessa käräjäoikeuden ja syyttäjän mielipiteiden puolustajana.

 

Hovioikeudelle esitetty velvollisuus selvittää rangaistuksen mittaamisessa huomioon otettavia seikkoja tuottaisi lisäksi ongelmia, sillä käytäntö on osoittanut, että rikostuomioissa nimenomaan rangaistusta koskevat perustelut ovat usein niitä, jotka kaipaavat täydennystä. Ongelmia aiheutuisi myös siitä, että seuraamuskeskustelu on kirjattu näkyviin voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti hyvin suppeasti. Käytäntö on osoittanut, että pääkäsittelyssä on voitu käydä varsin perusteellinenkin seuraamuskeskustelu, mutta sitä koskevat maininnat pöytäkirjassa ja erityisesti tuomiossa ovat suppeat. Tältä pohjalta syyttäjän rooli vastapuolena on erityisen merkityksellinen – myös rangaistukseen tuomitun oikeusturvan kannalta oikeudenmukaisen seuraamuksen löytämiseksi. Seuraamusharkinnan osalta tilanne on usein myös sellainen, että tekijän olosuhteet ovat saattaneet olennaisestikin muuttua käräjäoikeuskäsittelyn jälkeen.

 

Tuomariliitto vastustaa esitystä tältä osin ja esittää harkittavaksi, onko syytä tarkastella esityksen taustalla nähtävissä olevien syyttäjän resurssisäästöjen ja työtä lisäävien matkakäräjien korvaamista harkitsemalla syyttäjän kuulemista näissä tilanteissa puhelin- tai videoyhteyden avulla. Tällainen menettely säilyttäisi rikosoikeudenkäyntijärjestelmän syyttäjävetoisuuden ja korostaisi hovioikeuden roolia puolueettomana toimijana.

 

Komitea esittää, että OK 26 luvun 28 §:n (381/2003) säännöksen soveltamisalaa laajennetaan siten, että myös haastemiehellä on oikeus antaa kutsu saapua pääkäsittelyyn tiedoksi puhelimitse. 1.10.2003 voimaan tullut säännös, joka antoi hovioikeuden henkilökunnalle mahdollisuuden niin sanotun puhelintiedoksiannon käyttöön ottamiselle, on osoittautunut käytännössä toimivaksi ja tehokkaaksi tavaksi saada asianosaisia, kuultavia ja todistajia kutsutuksi pääkäsittelyyn. Toimikunnan ehdotus merkitsee, että sanottu mahdollisuus on vastaisuudessa myös haastemiesten käytettävissä. Käytäntö on osoittanut menettelyn tarkoituksenmukaiseksi, sillä tiedoksianto on välittömästi sen tapahduttua ja tultua merkityksi asianhallintajärjestelmään hovioikeuden tiedossa. Tuomariliitto pitää komitean esitystä puhelintiedoksiantomahdollisuuden käytön laajentamisesta koskemaan myös haastemiehiä kannatettavana, mutta toteaa, etteivät mietinnössä (s. 147) tältä osin esitetyt perustelut vastaa tiedoksiantomenettelyn käytöstä eri hovioikeuksissa saatuja kokemuksia.

 

Tuomariliitto pitää kannatettavana ehdotusta mahdollisuudesta kutsua valittaja pääkäsittelyyn virkakirjeellä. Hovioikeuksissa on vireillä valituksia, joiden käsittely ei etene valittajien pakoillessa tiedoksiantoa. Varaa siitä, että valittaja ei tosiasiallisesti tiedä käsittelyn ajankohtaa voitaisiin vähentää sillä, että valittajalle annetaan mahdollisuus ilmoittaa oman osoitteensa ja avustajan osoitteen lisäksi muun henkilön osoite, johon tiedoksianto pyydetään toimittamaan.

 

Toimikunta esittää mietinnössään otettavaksi käyttöön mahdollisuus valittaa käräjäoikeuden ratkaisusta suoraan korkeimpaan oikeuteen. Tuomariliitto pitää ennakkopäätösvalituksen tekemistä koskevan mahdollisuuden sisällyttämistä lakiin tärkeänä ja perusteltuna. Menettelyn käyttöönotto toisi tehokkaan keinon saada nopeasti korkeimman oikeuden kannanotto lainsäädännön muutostilanteissa siirtymäkauden ongelmiin ja uuden lainsäädännön soveltamistilanteissa muodostuneisiin laintulkintaongelmiin.

 

Mietinnössä esitetään, että ennakkopäätösvalituksen käyttö edellyttäisi asianosaisten suostumusta. Tuomariliitto katsoo, että asianosaisten oikeusturva tulee tällä riittävässä määrin huomioon otetuksi. Tuomariliitto pitää ennakkopäätösvalituksen käyttöönottoa tehokkuuden ja tarkoituksenmukaisuuden kannalta tarkasteltuna kannatettavana ehdotuksena.

 

Toimikunta esittää tärkeää laintulkintaa koskeviin asioihin otettavaksi käyttöön mahdollisuuden, jossa käräjäoikeuden tutkittavana oleva asia saadaan hovioikeus ohittaen saattaa korkeimman oikeuden tutkittavaksi.

 

On arvioitavissa, että ennakkopäätöskysymyksen soveltamisala jäisi kannatettavan ennakkopäätösvalituksen käyttöönoton myötä ja jo olemassaolevat OK 24 luvun mahdollisuudet osatuomion ja välituomion käyttämisestä huomioon ottaen varsin suppeaksi.

 

Ennakkopäätöskysymys olisi instituutiona suomalaiselle oikeusjärjestelmälle vieras. Sen käyttöön ottamiseen liittyy erilaisia periaatteellisia ja käytännöllisiä ongelmia. Mietinnössä ei ole tarkasteltu toimikunnan jäsenen Asko Välimaan eriävässä mielipiteessään esiin ottamia kysymyksiä riittävän monipuolisesti. Asia vaatii Tuomariliiton käsityksen mukaan laajaa tarkastelua ja ennakkopäätöskysymyksen valmistelu tulisi erottaa jatkokäsittelylupa-asian jatkovalmistelusta.

 

Julkisessa keskustelussa on varsin voimakkaasti tuotu esiin se mahdollisuus, että jatkokäsittelylupa rajoitettaisiin koskemaan vain sakkorangaistuksia viitaten yksioikoisesti Ruotsin järjestelmään. Ruotsissa on tähän mennessä myönnetty näissä asioissa valituslupa hyvin harvoin. Ehdotuksen mukainen lupakynnys on tarkoitettu varsin alhaiseksi. Näissä asioissa myös muutoksenhakukynnys on käytännössä varsin korkea. Tästä syystä nyt sakkorangaistuksiin rajoittuvalla jatkovalitusluvalla ei olisi käytännössä juuri mitään merkitystä. Tällaisessa tilanteessa olisi järkevämpää säilyttää nykyinen seulonta. Tällöin uudistuksesta olisi kuitenkin syytä toteuttaa muut osat eli ainakin pääkäsittelyn uusi sääntely ja tiedoksiantoja koskeva uudistus.

 

Hovioikeuksien työtilanne on kohentunut viime vuosina. Pääkäsittelyjen osuus lisääntyy kuitenkin koko ajan ja tämän kehityksen on perusteltua olettaa jatkuvan. On mahdollista, että pääkäsittelyprosentti rikosasioissa kohoaa Ruotsin tapaan 80 prosenttiin. Tuomariliitto toteaa myös, että työtilanteen suotuisaan kehitykseen on vaikuttanut merkittävästi hovioikeuslain 9 §:n mukaisen ns. kevennetyn kokoonpanon tehokas käyttö. Jos mainitusta sääntelystä aiotaan luopua, tilanne muuttuu nopeasti huonommaksi. Työtahti hovioikeuksissa on käytännössä myös niin kireä, että se vaikuttaa jo ratkaisujen laatuun ja henkilöstön työhyvinvointiin.

 

Hovioikeuksiin saapuneiden asioiden määrä on myös laskenut. Tähän on varmasti osaltaan vaikuttanut seulonta-asioiden ja muidenkin selvien esittelyasioiden nopea ratkaiseminen. Ehkä myös tietoisuus ns. keveillä perusteilla tehtyjen rangaistuksen mittaamista koskevien valitusten seulontamahdollisuudesta tai nopeasta ratkaisemisesta on saattanut vaikuttaa tähän. Jos kevennetyn kokoonpanon säännösten muutos, soveltamisalaltaan epärealistisen suppea valituslupajärjestelmä ja tuottavuusohjelman mukaiset henkilöstövähennykset toteutetaan yhtä aikaa, hovioikeudet joutuvat varmasti uudelleen samaan kierteeseen kuin 2000-luvun taitteessa.

 

Tuomariliitto kannattaa toimikunnan esittämää uudistusta edellä esiin tuoduin tarkennuksin. Tuomariliitto kuitenkin korostaa, että on pidettävä mielessä jo vuoden 1998 hovioikeusmenettelyn kokonaisuudistuksesta ja seulonnan käyttöön otosta saadut kokemukset, jotka osoittavat, että pelkästään uudistuksen tarkoituksenmukaiset ja järkevät tausta-ajatukset eivät vielä riitä halutun kaltaisen lopputuloksen aikaansaamiseksi. Tämän sinänsä kannatettavan uudistuksen käytännön toimivuudesta hovioikeuksissa on sen vuoksi olemassa hienoinen epäilys. Tältä osin Tuomariliitto esittää pohdittavaksi, olisiko esitetyn jatkokäsittelylupajärjestelmän toimivuutta syytä kokeilla etukäteen esimerkiksi kahdessa eri suuruisessa hovioikeudessa.

 

Hovioikeusmenettelyn uudistaminen vahvistaa lähtökohtaa, että oikeudenkäynnin painopisteen tulee olla käräjäoikeudessa. Nyt jos koskaan tämän näkemyksen merkitys on erityisen suuri, sillä jatkokäsittelylupajärjestelmä ei ilman laadukasta menettelyä käräjäoikeudessa ja hyvin laadittuja käräjäoikeuksien tuomioita tule johtamaan sille asetettuihin tavoitteisiin. Myös käräjäoikeuksien kokoonpanojen vahvistaminen on tärkeä edellytys hyvälle ratkaisutoiminnalle.

 

Lausunnon ovat valmistelleet ma. laamanni, hovioikeudenneuvos Tuomas Nurmi ja ma. oikeussihteeri, viskaali Anu Juho. Valmisteluun on lisäksi osallistunut tuomariliiton puheenjohtaja, hovioikeudenneuvos Tapani Vasama. Lausunto on käsitelty Suomen tuomariliiton oikeuspoliittisessa valiokunnassa ja hallituksessa 13.10.2008.

 

 

Tuomas Nurmi Anu Juho