Suomen tuomariliitto ry:n vuosikokouksen kannanotto 19.5.2006

Tuomioistuinten toimintaedellytykset

Oikeusministeriö esittää, että vuoden 2007 budjetissa hovioikeuksista vähennetään 10, käräjäoikeuksista 40 ja muista tuomioistuimissa yhteensä 6 virkaa. Edelleen on suunniteltu vuosina 2008-2011 vähennettävän 222 virka siten, että vähennykset kohdistuvat pääasiassa hovioikeuksiin ja käräjäoikeuksiin.

Vuoden 2006 aikana tuomioistuimista on jo vähennetty 59 virkaa. Kaikkien suunniteltujen vähennysten arvioidaan merkitsevän sitä, että vuoden 2007 aikana hovioikeuksissa on lähes 10 % ja käräjäoikeuksissa lähes 13 % vähemmän lakimiehiä ratkaisemassa kansalaisten asioita kuin vuonna 2002.

Yleisiin tuomioistuimiin saapuneiden asioiden määrässä ei ole tapahtunut olennaisia muutoksia. Hallintotuomioistuinten asiamäärät ovat kasvaneet merkittävästi. Uusissa lainsäännöksissä on jatkuvasti osoitettu tuomioistuimille uusia tehtäviä. Nämä seikat ovat johtaneet siihen, että etenkin pääkaupunkiseudun yleiset tuomioistuimet, eräät hallinto-oikeudet, vakuutusoikeus ja markkinatuomioistuin ovat pahoin ruuhkautuneet.

Tuomioistuimet eivät pysty omilla toimillaan vaikuttamaan käsiteltäväksi tulevien asioiden määrään. Ne ovat asioita käsitellessään sidottuja laissa säädettyihin menettelytapoihin ja asianosaisten toimiin. Julkisessa keskustelussa on myös vaadittu tuomioistuinten nostavat työnsä laatua mm. ratkaisujen perusteluja parantamalla. Näistä syistä tuomioistuimet eivät pysty vähentämään asioiden käsittelyn vaatimaa työmäärää. Resurssien vähentäminen pidentää siten väistämättä käsittelyaikoja.

Oikeusministeriö ei ole tehnyt suunnitelmia tai esityksiä toimista, joiden voitaisiin arvioida vaikuttavan merkittävästi tuomioistuinten työmääriin. Käytäntö on osoittanut merkittävien muutosten edellyttävät lainsäädäntötoimia, joiden valmistelu ja käsittely vie vähintään viisi vuotta.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on useissa Suomea koskevissa ratkaisuissaan todennut Suomen rikkoneen sopimuksen velvoitteet oikeudenkäynnin kestäessä kohtuuttoman kauan ja valtio on joutunut suorittamaan vahingonkorvausta. Huomion arvoista on se, että nämä asiat on käsitelty sinä aikana, kun tuomioistuimilla oli edellä todetuin tavoin enemmän virkoja. Käsittelyaika esimerkiksi Helsingin hovioikeudessa on nyt niin pitkä, että EIT:n asettamia rajoja joudutaan rikkomaan vuosittain useissa tapauksissa.

Edellä todettu merkitsee sitä, että tuomarikunta ei voi taata kansalaisille heidän asioidensa käsittelyä kohtuullisessa ajassa perustuslain ja kansainvälisten velvoitteiden edellyttämin tavoin. Tämän seurauksena valtio joutuu maksamaan huomattavia määriä vahingonkorvauksia ja yleensä tarkoin varjeltu Suomen kansainvälinen maine oikeusvaltiona vahingoittuu vakavasti. Vaarana on myös, että tuomioistuinten henkilöstön työpaineet käyvät sietämättömiksi ja ratkaisujen laatu kärsii tästä. Haluamme päättäjien käyvän arvokeskustelun siitä, ovatko alle 5 miljoonan euron säästöt valtiontaloudellisesti niin tärkeitä, että niiden vuoksi on pakko toteuttaa tällaiset seuraamukset aiheuttavat toimet.