(12.12.2006)

Lausunto koskien riidattomia saatavia koskevien velkomusasioiden käsittelyn kehittämistä (12.12.2006)

Viite Oikeusministeriön työryhmämietintö riidattomia saatavia koskevien velkomusasioiden käsittelyn kehittämisestä

Asia Suomen Lakimiesliitto – Finlands Juristförbund ry:n lausunto

Suomen Lakimiesliitto – Finlands Juristförbund ry lausuu yllä mainitun mietinnön ehdotusten johdosta seuraavaa:

Yleistä

Suomen Lakimiesliitto pitää työryhmän lausumilla perusteilla erittäin kannatettavana sitä, että summaaristen asioiden käsittely säilytetään tuomioistuinlaitoksella siirtämättä sitä ulosottolaitokselle. Lakimiesliitto painottaa ajatusta, että oikeusvaltiolle ominainen periaate tuomio- ja täytäntöönpanovallan eriyttäminen puoltaa esitystä. Samoin sellaisia tehtävien siirtoja eri viranomaisten kesken, joille ei ole osoitettavissa konkreettista säästöä tai muita etuja, tulisi välttää.

Suomen Lakimiesliitto kiinnittää jäljempänä huomiota esityksen neljään ongelmalliseen seikkaan:

- mahdollisuuteen siirtää saatava ulosottoon velallisen suostumuksella,
- pääsääntöiseen postitiedoksiantoon siirtymiseen,
- kaikille avoimeen sähköiseen käyttöliittymään ja
- perintä- ja oikeudenkäyntikuluihin.

Suomen Lakimiesliitolla ei ole muutoin huomautettavaa työryhmän ehdotuksesta. Lakimiesliitto ei vastusta mahdollisuutta keskittää summaaristen asioiden käsittelyä käräjäoikeuksien kesken, mikäli siitä katsotaan koituvan säästöjä tai muuta toiminnallista etua.

Mahdollisuus siirtyä suoraan ulosottoon velallisen suostumuksella

Suomen Lakimiesmiesliitto kiinnittää erityistä huomiota siihen, että velkojan ja velallisen suhteessa ei useinkaan ole kyse tasavertaisesta suhteesta. Sen vuoksi vaara väärinkäytöksiin on ilmeinen ja velallisen oikeusturvan takeisiin on kiinnitettävä erityistä huomiota. Tuosta syystä jatkovalmistelussa on kiinnitettävä huomiota, että velallisen suostumus voi koskea ainoastaan jo erääntynyttä saatavaa eikä suostumusta tulisi olla mahdollista antaa jo saatavaa perustettaessa, esimerkiksi velkakirjan vakioehdoin.

Samasta syystä suostumuksen muodon asianmukaisuuteen tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Sen vuoksi saattaisi olla perusteltua, että mahdollisuus tuollaisen suostumuksen käyttöön tulisi rajoittaa ainoastaan tilanteisiin, joissa saatavaa perii valtuutettu perintä-, asianajo- tai lakiasiaintoimisto.

Postitiedoksiantoon siirtyminen

Yksi perustuslain ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen takaaman oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin perusedellytys on asianosaisen oikeus tulla kuulluksi (kontradiktorinen periaate). Suomen Lakimiesmiesliitto epäilee, että tässä tapauksessa pääasiallisesti valtiontaloudellisilla syillä luovutaan tehokkaasta kuulemisperiaatteesta, joka edellyttää, että velalliselle kerran varataan todisteellisesti tilaisuus tulla kuulluksi. Ylivelkaisten henkilöiden käyttäytymisestä tiedetään, että siihen usein liittyy epätoivoisena koetun elämäntilanteen aikaansaama passiivinen käyttäytyminen, joka voi ilmetä esimerkiksi postin kertymiseen avaamattomana. Samoin tuollaisen henkilön väestörekisterin mukainen osoite voi todennäköisesti vaihtua vakuutena olevan asunnon realisoinnin taikka vuokranmaksun laiminlyönteihin liittyvän häädön vuoksi. Lakimiesliitto suhtautuu myös toimikunnan enemmistöä skeptisemmin postilaitoksen toiminnan virheettömyyteen.

Lakimiesliitto haluaa myös kyseenalaistaa esityksestä ylipäänsä koituvan säästön: summaaristen asioiden käsittelymaksu kattaa niistä aiheutuvat kustannukset, mukaan lukien haastemiestiedoksiannot. Koska valtion maksuperustelain mukaan käsittelymaksut tulee määrätä kustannuksia vastaavasti luopuminen haastemiestiedoksiannosta tulisi huomioida summaaristen käsittelymaksua alentamalla. Näin ollen ehdotus ei ylipäänsä aiheuta säästöä.

Vaikka Lakimiesliitto tiedostaakin sijaistiedoksiantomenettelyn - jota käytetään suurissakin käräjäoikeuksissa ainoastaan 20 prosentissa kaikista summaarisista asioista - ongelmat, se yhtyen lainsäädäntöneuvos Tatu Leppäsen eriävään mielipiteeseen asettaa kyseenalaiseksi tulisiko velallisen oikeusturva huomioon ottaen sittenkään siirtyä pääasialliseen postitiedoksiantomenettelyyn summaarisissa asioissa.

Jos pääasialliseen postitiedoksiantomenettelyyn sittenkin halutaan mennä, tulisi tuolloin kuitenkin harkita jotain euromääräistä rajaa, jota ylittäviltä osin menettelyä ei tulisi voida käyttää.

Kaikille avoin sähköinen asiointiliittymä

Suomen Lakimiesmiesliitto haluaa tuoda esiin sen mahdollisuuden väärinkäytöksiin, jonka kaikille avoin internettiin perustuva sähköinen käyttöliittymä voi mahdollistaa. Nykyiset sähköiset allekirjoitusjärjestelmät eivät ole
täysin luotettavia. Kierrättämällä lähetystä ulkomaisten palvelimien kautta lähettäjä voi kätkeytyä tuntemattomaksi. Toisaalta yksittäisen toimijan haastehakemuksien siirtäminen sähköiseen muotoon ei tuone merkittäviä säästöjä. Jo nykyisin valtaosa summaarisista asioista pannaan vireille perimiestoimistojen kautta. Sen vuoksi Lakimiesliiton mielestä olisi perusteltu pitäytyä nykyiseen luvanvaraiseen Santra-järjestelmään kehittäen kaikkien tarpeellisten tahojen, erityisesti perintätoimistojen sekä asianajo- ja lakiasiantoimistojen mahdollisuutta käyttää sitä. Tuota kehitystä voisi auttaa sähköisessä ja tavallisessa muodossa lähetettyjen summaaristen asioiden käsittelymaksujen vieläkin jyrkemmällä porrastuksella.

Perintä- ja oikeudenkäyntikulut

Suomen Lakimiesliitto suhtautuu kriittisesti työryhmän esitykseen, että ryhdyttäisiin valmistelemaan perintä- ja oikeudenkäyntikulusääntelyn uudistusta. Korvausperusteiden osalta työryhmä on muun muassa ehdottanut, että kulujen määrä määräytyisi velan pääoman mukaan ja kuluille asetettaisiin korvauskatto. Tavoitteena olisi yksinkertaisen ja oikeudenmukaisen kulujärjestelmän luominen, joka kannustaisi velkojia omaksumaan velallisen kuluvastuun kannalta kohtuullisia ja tehokkaita menettelyjä. Tavoite on kannatettava, mutta Suomen Lakimiesliiton mielestä oikeudenkäyntikuluja määrättäessä ei tule poiketa siitä periaatteesta, että kuluja määrättäessä otetaan huomioon asian vaatima työmäärä. Haastehakemuksen vaatima työmäärä voi olla sama riippumatta siitä, onko kyseessä pieni tai suuri saatava.

SUOMEN LAKIMIESLIITTO – FINLANDS JURISTFÖRBUND ry

Jorma Tilander
toiminnanjohtaja

*******

(4.10.2009)

Lausunto koskien lapsen elatusavun suuruuden arviointia

Viite Oikeusministeriön työryhmämietintö 2006:10 koskien lapsen elatusavun suuruuden arviointia

Asia Suomen Lakimiesliitto – Finlands Juristförbund ry:n lausunto

Työryhmämietinnön ehdotuksesta ohjeeksi lapsen elatusavun suuruuden laskemisesta Suomen Lakimiesliitto – Finlands Juristförbund ry esittää lausuntonaan seuraavaa:

Yleistä

Työryhmän tehtävä on suorastaan välttämätön, koska toimintaympäristö on vuonna 1975 säädetyn lapsen elatuksesta annetun lain säätämisen jälkeen ratkaisevasti muuttunut. Lain säätämishetkellä henkilöiden työsuhteet olivat normaalisti suhteellisen pysyviä toistaiseksi voimassa olevia työsuhteita, joiden palkkaus yleensä nousi tasaisesti. Julkisen sektorin rooli hyvinvoinnin turvaamisessa oli korostunut.

Tällä hetkellä huomattava osa työsuhteista on ns. epätyypillisiä, osa- tai määräaikaisia tms. työsuhteita, joiden palkkataso saattaa pysyä alhaisena. Julkisen sektorin rooli erilaisten palveluiden turvaamisessa on vähenemässä, kun taas yhteiskunnan yleisissä arvoissa ns. materialistiset arvot on huomattavasti suuremmassa merkityksessä kuin elatuslakia säädettäessä.

Nämä kaikki seikat antavat aihetta arvioida myös yksityisoikeudellista lapsen elatusta uudelleen. Mainitut muutokset ovat Lakimiesliiton mielestä omiaan korostamaan yksityisoikeudellisen elatusavun merkitystä toisaalta lapsen ja toisaalta elatusvelvollisen kannalta sekä mahdollisuutta herkemmin muuttaa vahvistettua elatusapua muuttuneiden olosuhteiden vuoksi.

Työryhmän valitsemat yksityiset ratkaisut ovat Lakimiesliiton mielestä valtaosaltaan onnistuneita ja omiaan johtamaan lopputulokseltaan ennustettavampaan ja siten legitiimimpään lopputulokseen. Se, että eri harkintatekijöiden arviointitapa on vakinaistettu ja elatusapu on periaatteessa laskettavissa täsmällisesti on myös omiaan vähentämään elatusapuriitoja ja edesauttaa vapaaehtoisten sopimusten syntyä.

Perusratkaisussa voidaan Lakimiesliiton mielestä kritikoida lähinnä kahta seikkaa:

1) Oikeusministeriön ja sen asettaman työryhmän olisi tullut valita rohkeampi linja esittäen suoraa lainmuutosta joko kirjoittamalla elatuslakiin valtuutussäännös ohjeen tai asetuksen antamisesta taikka kirjoittamalla ohje suoraan elatuslain muutosehdotuksen muotoon. Näin olisi tullut menetellä kahdesta syystä:

Ensiksi ehdotus väistämättä sisältää laajoja henkilöryhmiä koskevia oikeusvaikutuksia, joiden arvoperusteiset ristiriidat tulisi saattaa poliittisen lainsäädäntöprosessin harkittavaksi.

Toiseksi ohjeistuksen suoranaisena kohteena ovat hallintoviranomaiset, elatussopimuksia vahvistavat sosiaaliviranomaiset, mutta työryhmän työllä on väistämättä vaikutuksia myös elatusapuasioita käsittelevien tuomioistuinten työhön. Jos säätely toteutetaan ainoastaan sosiaaliviranomaisiin kohdistettuna ohjeistuksena on vaarana, että sosiaaliviranomaisten ja tuomioistuinten ratkaisukäytäntö eriytyy. Tämä voi johtaa kokeilutarkoituksessa tehtyjen elatusapuasioiden hallitsemattomaan lisääntymiseen tuomioistuimissa.

2) Toinen kritiikille altis seikka on se, että lapsen elatuksen tarvetta arvioitaessa on valittu kuluttajatutkimukseen perustuva yksittäinen lukuarvo sivuuttamalla tuohon säätelymalliin oikeuskirjallisuudessa esitetty perusteltu kritiikki.

Yksityiskohtaisia huomioita

Lapsen elatuksen tarpeen yleiset kustannukset

Lapsen elatuksen tarvetta määriteltäessä lähtökohdaksi on valittu tilastokeskuksen tuoreimman tutkimuksen mukainen lapsesta aiheutuva yleinen kustannus ikäryhmittäin. Tämä vastaa oikeuskirjallisuudessa
Kaisto-Oulasmaan (Kaisto-Oulasmaa, "Lapsen elatus", s. 154) omaksumaa ratkaisumallia. Työryhmä on kuitenkin tuolloin sivuuttanut tuohon valintaan oikeuskirjallisuudessa ("Mistä jääkaappi täyttyy. Yksityisen ja julkisen elatuksen ongelmia", S. 61 ja sama teos Kurkisuonio, s. 81 - 102, sekä Gottberg, "Perhe, elatus ja sosiaaliturva", s. 228-265) kohdistetun perustellun kritiikin. Tilastotutkimusten perusteella tiedetään, että yksinhuoltajaperheissä lasten kulutuksen määrä on alhainen. Ottamalla tämä empiirinen tosiasia säätelyn lähtökohdaksi, siitä tehdään arvovalinta - ts. onko kulutuksen oltava niin pieni - tekemättä normia.

Toiseksi on sivuutettu se tosiasia, että lapsen kulutus varmasti vaihtelee vanhempien tuloluokittain. Tämä on ehdotetussa järjestelmässä omiaan johtamaan pienituloisten osalta liian suureen lapsen elatuksen tarpeeseen - minkä virheen korjaa vanhempien elatuskyvyn arviointi, mutta vastaavasti suurituloisten osalta elatusvelvollisen elatuskykyyn nähden liian alhaisiin elatusapuihin. Lakimiesliiton mielestä lapsen elintason ei tulisi romahtaa pelkästään sen vuoksi, että hänen vanhempansa eroavat.

Sen vuoksi olisi Lakimiesliiton mielestä perustellumpaa, että joko

- käyttäen tilastokeskuksen tietoja apuna laskettaisiin, mikä on (tuloluokittain) lapsen kulutuksen prosentuaalinen osuus perheen/vanhempien tuloista

- tai eduskunta tai jokin muu elin käyttäen elatustarpeen tavoitetasoon liittyvää harkintavaltaa määrittelisi vuosittain tai määräajoin käytettäväksi lapsen kohtuulliseksi katsottavan peruselatustarpeen. Ruotsissa lienee tuollainen järjestelmä (ns. basbelopp), jota käytetään laajemminkin eri sosiaalietuuksien arvioinnissa.

Työryhmä on huomioinut peruskulutuksen muutokset ikäryhmittäin. Epäselväksi on jäänyt, miten tämä toteutuu mallissa. Jos on ajateltu, että elatusapu vahvistettaisiin portaittain olisi parempi, että koko elatusvelvollisuuden ajaksi vahvistetaan yksi summa, jossa on matemaattisesti huomioitu kulutuksen muutos ikäryhmittäin. Asia on helppo toteuttaa laatimalla taulukko tai laskentaohjelma, jossa on huomioitu se lapsen ikä sillä hetkellä, jolloin elatusapu vahvistetaan.

Lapsen elatuksen tarpeen erityiset kustannukset

Kun yhteiskunnan ja erityisesti nuorison arvot ovat muuttumassa entistä materialistisemmaksi - esimerkiksi vaara lapsen syrjäytymisestä vertaisryhmästä jonkin ikäryhmälle tyypillisen statusesineen puutteen vuoksi - herää kysymys, miksi hyvin elatuskykyinen elatusvelvollinen ei olisi velvollinen kustantamaan lapselleen myös sosiaalisesti tarpeellista kulutusta erityisesti jos tuollainen kulutusmalli on aiemminkin kuulunut elatusvelvollisen itsensä muodostaman perheen elämäntapaan. Sen vuoksi Lakimiesliiton mielestä harrastusmenojen ja muiden erityiskustannusten osalta ratkaisijalla tulisi olla korostettua harkintavaltaa, jossa voisi huomioida ennen elatusvelvollisuuden syntyä noudatettu elämäntapa ja elatusvelvollisen elatuskyvyn mukainen mahdollisuus tarjota elatusavun saajalle sosiaalisesti hyväksyttävä kulutustaso.

Toisaalta lapsen elatuksen tarvetta noilla seikoilla harkittaessa tulee toki huomioida, ettei lapsen elatusavun varjolla siirretä tuloja entisen puolison tai muun lähihuoltajan omien tarpeiden tyydyttämiseen ylisuurilla elatusavuilla. Samoin tulee estää elatusavun käyttö velkojien oikeuksien loukkaamiseen.

Vanhempien elatuskyvyn arviointi

Vanhempien elatuskyvyn arvioinnissa huomioon otettavien seikkojen osalta ohje on Lakimiesliiton mielestä onnistunut ja vastannee hyvin pitkälle jo nykyistä oikeuskäytäntöä.

Todettakoon kuitenkin, että oikeuskäytännössä on arvioitaessa vuositulojen perusteella laskennallista kuukausituloa lomarahan vaikutus huomioitu siten, että jakajana on käytetty 12,5 - 13 verrattaessa tuloa säännöllistä kuukausituloa saavan toisen vanhemman tuloihin. Jos elatusapu muutoin on riittävä, on perusteltua, että elatusvelvollisella jää lomarahasta ylimääräistä käytettäväksi suurempiin hankintoihin. Todellista säännöllistä kuukausituloa vastaava elatusapu on myös helpompi panna maksupalveluna maksettavaksi ja tulee siten hoidetuksi.

Samasta syystä elatusavun maksupäiväksi tulisi aina pyrkiä määräämään elatusvelvollisen palkan ja muun säännöllisen tulon maksupäivä.

Elatusavun laskeminen

Ohjeessa ei ole huomioitu tilannetta, jolloin usean sisaruksen tapauksessa elatusapu alittaa lapsen elatuksen tarpeen ja elatusvelvollisen elatuskyky muuttuu vanhemman lapsen tultua täysi-ikäiseksi. Tuolloin nuorempien lasten elatusapua tulisi automaattisesti aina korottaa elatusavun määrällä vanhemman lapsen tultua täysi-ikäiseksi.

Muuta

Ehdotus edellyttänee toimiakseen, että sosiaaliviranomaisten käyttöön toimitetaan ATK-ohjelma, jolla ehdotuksen mukaiset elatusavut lasketaan. Tuomioistuimilla ei ole välttämättä käytössä näitä ohjelmia. Tämä lisää entisestäänkin vaaraa tuomioistuinten ja sosiaaliviranomaisten käytännön eriytymisestä. Sen vuoksi tuomioistuimilla tulisi elatusapuasioita käsitellessään olla mahdollista pyytää sosiaaliviranomaisilta lausuntoa, mikä on ohjeen mukaisesti laskettu elatusapu.

De lege ferenda voisi jopa harkita järjestelmää, jossa elatusavun aina ensivaiheessa vahvistaa sosiaaliviranomainen ja tähän ratkaisuun saisi hakea muutosta käräjäoikeudelta. Tällä olisi mahdollista kohdentaa käräjäoikeuksien yhä niukemmaksi käyvät resurssit erityisesti riitaisiin arviointiseikkojen ja tuomioistuimille luontevimmin kuuluvaan viimekätiseen kohtuusarviointiin.

SUOMEN LAKIMIESLIITTO – FINLANDS JURISTFÖRBUND RY

Jorma Tilander
toiminnanjohtaja

************

(22.9.2009)

Lausunto koskien selvitysmiehen mietintöä Valitusasioiden siirtäminen hovioikeudesta toiseen

Viite Oikeusministeriön lausuntopyyntö 31.8.2006 (OM 23/41/2006) koskien selvitysmiehen mietintöä Valitusasioiden siirtäminen hovioikeudesta toiseen – Hovioikeuslain 9 §:ssä tarkoitetun kevennetyn kokoonpanon asema (OM, lausuntoja ja selvityksiä 2006:20)

Asia Suomen Lakimiesliitto – Finlands Juristförbund ry:n lausunto

Viitekirjeessä pyydettynä lausuntonaan Suomen Lakimiesliitto – Finlands Juristförbund ry esittää seuraavaa:

Lakimiesliitto toteaa, että ehdotuksen tavoite, juttujen käsittelyaikaerojen kaventuminen, on kannatettava. Liitto ei kuitenkaan kannata esitettyjä keinoja tavoitteeseen pääsemiseksi.

Ehdotuksessa on lähdetty siitä, että valitusasioiden siirtomahdollisuus on tarkoitettu poikkeuksellisten ruuhkautumistilanteiden hoitamiseen. Lakimiesliitto korostaa, että nykyinen tiettyjen hovioikeuksien ruuhkautuminen ei johdu väliaikaisesta epätasaisesta työtilanteesta, vaan kysymyksessä on pysyvä, liian pienistä resursseita johtuva ongelma. Ensisijaisesti tilanne tulisikin korjata takaamalla kaikille hovioikeuksille riittävät resurssit asioiden käsittelemiseen.

Ehdotuksen mukaan pääsääntönä olisi, että siirronsaajana oleva hovioikeus matkustaisi. Selvää on, että siirtomenettely itsessään veisi tuomioistuinlaitoksen rajallisia resursseja: hovioikeuden työmäärä lisääntyisi ja tehokasta työaikaa menetettäisiin matkustamiseen.

Mikäli asiat taas käsiteltäisiin siirronsaajana olevan hovioikeuden alueella, menettely aiheuttaisi myös jutun syyttäjälle lisääntyviä matkapäiviä, jolloin taas aiheutuisi sekä tehokkaan työajan menettämistä että lisääntyviä kuluja. Asiakkaiden ja oikeudenkäyntiasiamiesten/-avustajien kannalta matkustaminen on usein poissuljettua jo kustannussyistä. Jutun siirto hovioikeudesta toiseen saattaa aiheuttaa varsinkin niin sanotuille itse maksaville asianosaisille kohtuuttomia asiamies- ja muiden kustannusten lisäyksiä.

Lakimiesliitto korostaa, että mikäli uudistus toteutettaisiin, tulee matka-ajan lisääntyminen huomioida tuomareiden, esittelijöiden, syyttäjien ja asiamiesten/avustajien palkkauksessa tai työmäärissä.

Lisäksi Lakimiesliitto toteaa, että ehdotuksessa ei ole tarkemmin määritelty siirrettäviä juttuja. Valinta tulee käytännössä olemaan ongelmallinen.

Kuten Lakimiesliitto on jo Tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitean mietinnöstä 6.5.2004 antamassaan lausunnossa todennut, asioiden käsittelyn joutuisuus pitää ensisijaisesti hoitaa järjestämällä tuomiopiirien rajat, koot ja resurssit tarkoituksenmukaisesti. Väliaikaiset ruuhkatilanteet voidaan hoitaa määräaikaisilla tuomarinviroilla.

SUOMEN LAKIMIESLIITTO – FINLANDS JURISTFÖRBUND RY

Jorma Tilander
toiminnanjohtaja

*******

(18.9.2006)

Lausunto 18.9.2006 koskien Asunto-osakeyhtiölakityöryhmän mietintöä

Viite Oikeusministeriön lausuntopyyntö 17.5.2006 (OM 11/41/2006) koskien Asunto-osakeyhtiölakityöryhmän mietintöä (OM 2006:9)

Asia Suomen Lakimiesliitto – Finlands Juristförbund ry:n lausunto

Viitekirjeessä pyydettynä lausuntonaan Suomen Lakimiesliitto – Finlands Juristförbund ry esittää seuraavaa:

Yleistä

Lakimiesliitto katsoo, että työryhmän mietintö on tarpeellinen. Uuden osakeyhtiölain (624/2006) tultua voimaan 1.9.2006 vallalla oleva tilanne, jonka mukaan voimassaolevassa asunto-osakeyhtiölaissa (809/1991) olevilla viittauksilla tarkoitetaan viittauksia vuoden 1978 osakeyhtiölakiin (734/1978), ei ole tyydyttävä. Se hankaloittaa sekä asunto-osakeyhtiölain että osakeyhtiölain tulkintaa, koska jo kumottu vuoden 1978 osakeyhtiölaki jäi voimaan asunto-osakeyhtiöiden osalta. Asunto-osakeyhtiölain uudistus on pelkästään tästä syystä välttämätön. Ratkaisua, jonka mukaan asunto-osakeyhtiölaki kirjoitetaan ilman viittauksia yleiseen osakeyhtiölainsäädäntöön, on pidettävä hyvänä. Ratkaisu helpottanee asunto-osakeyhtiölain käyttöä käytännössä.

Työryhmän ehdotus on tarkoitettu kattavaksi ja lain käyttäjiä mahdollisimman hyvin palvelevaksi (s. 23-24). Se ei kuitenkaan ole selkein mahdollinen. Ehdotuksen perustelut sisältävät huomattavasti tulkintoja, joita säädöstekstistä ei aina voida päätellä ilman asiantuntija-apua. Mietinnössäkin korostetaan kyseessä olevan yleisesti ilman lakimiesapua sovellettavasta lainsäädännöstä. Lakiehdotus on muutenkin paikoin hieman viimeistelemätön; muun muassa joidenkin säädösehdotusten perustelut puuttuvat kokonaan (esimerkiksi ehdotuksen 6:29 ja 11:8). Määrätyiltä osin ehdotus ja perustelut ovat ristiriidassa keskenään (esim. ehdotuksen 5:4.1, 6:3.3, 6:28.1 ja 13:7.2).

Yleisperustelut

Yleisperustelujen mukaan (s. 19) tarvetta yksityiskohtaiseen yhtiökokousmenettelyä koskevaan sääntelyyn arvioidaan erikseen. Eräänä vaihtoehtona esitetään, että kokouksen järjestämistä koskevat ohjeet julkaistaisiin esimerkiksi rekisteriviranomaisen ja asumisesta vastaavien viranomaisten www-sivuilla. Tällaiset ohjeet eivät kuitenkaan sido tuomioistuimia, ja ne saattavat osoittautua myöhemmin virheellisiksi. Riski virheellisestä ohjauksesta jäisi käytännössä siihen luottaneelle. Ensisijaisesti asiasta tulisi säännellä laissa.

Yleisperusteluissa (s. 20) pohditaan tuomioistuinsovittelun käyttökelpoisuutta asunto-osakeyhtiöihin liittyvissä ristiriitatilanteissa, joiden perustana ovat, kuten mietinnössäkin todetaan, usein osakkeenomistajien väliset tulehtuneet henkilösuhteet. Konfliktista saattaa seurata yhtiökokouksen moite- ja vahingonkorvauskanteita. Tällaisissa tilanteissa tuomioistuinsovittelu olisi paikallaan.

Keskeiset periaatteet (1 luku)

Mietinnön perusteluissa korostetaan ja konkretisoidaan ansiokkaasti yhdenvertaisuusperiaatteen merkitystä.

Lienee syytä harkita suostumuslausekkeiden sallimista, koska niiden kieltämiselle ei ole perusteita ottaen huomioon lakiehdotuksen 1:12:n tahdonvaltaisuuden periaate. Velkojiensuoja- tai vähemmistönsuojatarpeeseen tai yleiseen etuun liittyvien säännösten pakottavuus ei edellyttäne suostumuslausekkeiden kieltämistä.

Ehdotuksen 1:3.2:n mukaan osakkeet tuottavat hallintaoikeuden myös sellaiseen parvekkeeseen, jolle on kulkuyhteys vain siitä huoneistosta, johon osakkeet tuottavat hallintaoikeuden. Hallintaoikeudesta voidaan määrätä toisin yhtiöjärjestyksessä. Nimenomainen säännös parvekkeen hallintaoikeudesta on tarpeen. Vaikka parvekkeet liittyvät osakkeenomistajien osakashallinnassa oleviin huoneistoihin, ne eivät voimassa olevan oikeuden mukaan kuitenkaan kuulu osakashallintaan, ellei yhtiöjärjestyksessä ole näin nimenomaisesti määrätty. Jos parvekkeista ei ole määrätty yhtiöjärjestyksessä, parvekkeet eivät kuulu osakashallintaan ja parvekkeen rakentaminen ja korjaaminen ei edellytä yhtiöjärjestyksen muuttamista ja siitä koituvat kustannukset kuuluvat yhtiölle. Lakiehdotus kääntää olettaman päinvastaiseksi.

Parvekkeen kunnossapitovastuuta koskeva erityissäännös on sinänsä perusteltu. Ehdotuksen 4:3.5:n erityissäännös on kuitenkin ongelmallinen. Sitä ei ole perusteltu yksityiskohtaisesti ehdotuksen 4 luvun perusteluissa. vaikka esim. yleisperustelujen mukaan (s. 53) yhtiö vastaa suurimmalta osin parvekkeiden kunnossapidosta.

Hallintaolettaman ulottamisesta koskemaan piha-alueita saattaisi seuraisi vaikeita tulkintaongelmia kunnossapitovastuun osalta.

Ehdotuksen 1:7.1:n mukaan asunto-osakeyhtiön vähimmäisosakepääoma olisi 8 000 euroa. Vähimmäisosakepääomalla on vain symbolinen merkitys. Voidaan pohtia, onko asunto-osakeyhtiössä syytä olla korkeampi pääoma kuin uudessa osakeyhtiölaissa oleva 2 500 euroa.

Osakkeet (2 luku)

Moniääniosakkeet ja äänivallattomat osakkeet eivät mietinnön mukaan (s.57) kuulu asunto-osakeyhtiön luonteeseen ainakaan niin kauan kuin edellytetään, että yhtiön jokainen osake yksin tai toisten osakkeiden kanssa tuottaa oikeuden hallita määrättyä huoneistoa tai osaa yhtiön rakennuksesta tai kiinteistöstä (ehdotuksen 1:2.2). Voitaisiin ehkä ajatella, että asunto-osakeyhtiö voisi laskea liikkeelle äänivallattomia osakkeita rahoitusinstrumentteina. Tällaisten osakkeiden merkinnän edellytyksenä olisi tuoton maksaminen.

Aitoon nimellisarvottomaan järjestelmään siirtyminen on kannatettavaa. Lakiehdotus on tässä suhteessa turhan monimutkainen. Ehdotuksen 2:3.1:ssä ehdotetaan säädettäväksi kirjanpidollisesta vasta-arvosta uuden osakeyhtiölain 3:5.1:n mukaisesti. Kirjanpidollisen vasta-arvon käsitettä ei liene tarvetta käyttää asunto-osakeyhtiölaissa, koska pääomadirektiivi, jonka 8 artiklaan, käsite perustuu, ei sovellu asunto-osakeyhtiöihin.

Lunastuslausekkeen ottamismahdollisuuden säilyttäminen on kannatettavaa. Lunastuslausekkeisiin liittyvät tulkintaongelmat ja niistä mahdollisesti johtuva asunto-osakkeiden vaihdannan vaikeutuminen eivät liene riittävän painavia perusteita rajoittaa osakkeenomistajien tahdonvaltaisuutta. Työryhmän ehdotukset lunastushinnan määrittelemiseksi ja lunastusmenettelyn selkeyttämiseksi vähentävät joka tapauksessa lunastuslausekkeisiin liittyviä tulkintaongelmia.

Ehdotuksessa ei ole määräystä siitä, miten osakkeet voivat olla muutoin erilajisia, jotta erilajisuutta koskeva yhtiöjärjestysmääräys olisi ehdotuksen 1:12:n mukainen. Onko tarkoitus soveltaa analogisesti uuden osakeyhtiölain 3:1:ää?

Ehdotuksen 2:3.3:ssä on määräys alikurssikiellosta ja osakeantitilanteessa osakepääomaa olisi samalla korotettava vähintään annettavien osakkeiden nimellisarvon määrällä. Ehdotuksessa ei ole otettu huomioon tilannetta, jossa osakepääoma on valmiiksi korkeampi kuin liikkeeseen aiemmin laskettujen osakkeiden nimellisarvojen summa. Lienee mahdollista muuttaa säännöstä muotoon, jonka mukaan osakepääomaa on korotettava vähintään määrällä, että osakeannin jälkeen osakepääoma on vähintään kaikkien osakkeiden yhteenlasketun nimellisarvon suuruinen.

Suostumuslauseketta koskevien säännösten selkeyttämispyrkimys, ja erityisesti ehdotuksen 2:5.2:n 1 kohdan olettamasäännös, on perusteltu.

Voidaan pohtia, onko syytä säilyttää ehdotuksen 2:11:n säännös, jonka mukaan asunto-osakkeiden luovutukseen sovelletaan entiseen tapaan velkakirjalain 22 §:n säännöksiä. Asunto-osakkeiden vaihdanta poikkeaa olennaisesti tavanomaisesta arvopaperivaihdannasta, ja velkojilla on käytettävissään melko kattava keinovalikoima puuttua heidän etujaan todella loukkaaviin luovutustoimiin.

Ehdotuksen 2:15.5:ssa tarkoitettu 10 vuoden määräaika osakeluettelotietojen säilyttämisestä, käyttämisestä tai käsittelemisestä vaikuttaa jyrkältä. On huomattava, että osakkeenomistaja esimerkiksi voi omistaa osakkeet yli kymmenen vuotta.

Yhtiövastike (3 luku)

Vastikkeen luonteesta esitetty täsmennys (3:1) on perusteltu.

Ehdotuksen 3:7:1:n mukaan osakkeen uusi omistaja on edellisen omistajan ohella vastuussa tämän laiminlyömästä yhtiövastikkeesta sekä 3:2.3:ssä tarkoitetusta maksusta. Säännöksessä ei ole otettu huomioon 3:2.3:ssä tarkoitettuja maksuja.

Voimassaolevan lain 87 §:n rakennuksen tai huoneiston tuhoutumista koskevat säännökset on siirretty sellaisenaan ehdotukseen. Säännökset eivät ole ongelmattomia. Lunastussäännöksissä osakkeiden käypä arvo määritellään vastaamaan niiden arvoa tuhoutuneena. Silloin kun osa huoneistoista tai rakennuksista on tuhoutunut, osakkeenomistajalle jää vastikkeenmaksuvelvollisuus, joka ehdotuksen 3:5:ssä on ilmaistu puhumalla kohtuullisesta osuudesta, jota määrättäessä on otettava huomioon asumismahdollisuuden puuttuminen. Tämä on käytännössä osoittautunut hankalaksi soveltaa ja saattaa johtaa ainakin lähes täyteen vastikkeenmaksuvelvollisuuteen.

Tuhoutumista koskevat säännökset ovat myös puutteelliset. Niistä ei käy ilmi, mihin tasoon asunto-osakeyhtiön on tuhoutunut rakennus tai huoneisto on rakennettava.

Oikeudenmukaista lienee, että huoneiston tuhoutuessa tulipalon johdosta osakkeenomistajasta riippumattomasta syystä yhtiö vastaa huoneiston uudelleenrakentamisesta.

Kunnossapito ja muutostyöt (4 ja 5 luku)

Ehdotuksen 4:1:n perusteluissa (s. 73) mainittu seikka, että lain olettamasäännöksistä poikkeavan kunnossapitovastuun jakautumisen täytyy käydä ilmi nimenomaisesti yhtiöjärjestyksestä, on kannatettava, samaten ehdotuksen 4:1.4:n säännös, jonka mukaan kunnossapitotyön suorittavan yhtiön tai osakkeenomistajan on huolehdittava siitä, että työssä noudatetaan hyvää rakennustapaa.

Ongelmia saattaa seurata ehdotuksen 4:3.2 ja 3.3:n soveltamisessa. Yhtiön suorittaessa kunnossapitovastuutaan se voi aiheuttaa vaurioita osakkeenomistajien hallinnassa oleville tiloille. Tällöin yhtiön tulisi palauttaa huoneisto yhtiössä sovittuun samantasoisuuteen asti. Yhtiöllä ei siis tulisi olla velvollisuutta saattaa tiloja ennalleen (s. 77). Sisältääkö normaalitaso myös yhtiön mahdollisuuden toteuttaa omaa kunnossapitovastuutaan siten, että yhtiö voi toteuttaa vastuunsa puitteissa myös vähäisiä muutoksia osakashallinnassa oleviin tiloihin, jos ne ovat kunnossapitovastuun toteuttamisen kannalta välttämättömiä?

Osakkeenomistajan ilmoitusvelvollisuuden ulottaminen omaan kunnossapitotyöhönsä (ehdotuksen 4:4) on perusteltu.

Muutostyön kieltämistä tai sille ehtoja asettamista koskevan 5:4.1:n säännöksen sanamuodon mukaan vaikuttaisi siltä, että yhtiön viivyteltyä muutosilmoituksen käsittelyssä osakkeenomistaja voisi aloittaa muutostyöt luottaen siihen, että yhtiö ei voi töitä enää kieltää.

Perustelujen (s. 92) mukaan yhtiön passiivisuuden vuoksi automaattisesti syntyvä muutostyöoikeus olisi ongelmallinen esim. muutostyön suunnittelua, toteutusta ja valvontaa koskevien vaatimusten, työn keskeyttämisen edellytysten sekä vastuusuhteiden kannalta. Perustelujen mukaan vaikuttaa siten siltä, että esimerkiksi yhtiön viivyteltyä epäasiallisen pitkään muutostyöilmoituksen käsittelyssä osakkaalla olisi kyllä oikeus aloittaa muutostyöt mutta yhtiöllä olisi oikeus asian viimein käsiteltyään kuitenkin oikeus kieltää kyseiset työt.

Osakkeenomistaja vastaisi 5:8:ssä tarkoitetusta muutostyöstä aiheutuvista kustannuksista silloinkin, kun muutostyö on huoneiston käyttötarkoituksen mukaisen toiminnan jatkamisen edellytys (s. 95). Osakkeenomistajalla on kuitenkin oikeus luottaa siihen, että huoneistoa voidaan käyttää sille yhtiössä osoitettuun käyttötarkoitukseen, mikä sille yhtiössä on osoitettu. Esimerkiksi liikehuoneistoista peritään lähtökohtaisesti korkeampaa vastiketta kuin asuinhuoneistoista. Korkeampi vastike peritään liikehuoneistojen kunnossapidon korkeammista kustannuksista. Ei liene perusteltua, että osakkeenomistaja kantaa yksinään riskin korkeammista kunnossapitokustannuksista.

Hallinto (6 ja 7 luku))

Ehdotuksen mukaan yleistoimivalta säilyisi yhtiökokouksella eikä hallituksella. Voitaisiin pohtia, tehostaisiko yleistoimivallan keskittäminen tavallisten osakeyhtiöiden tapaan hallitukselle osakkeenomistajien toimintaa ja vähentäisi yhtiöoikeudellisia riitoja.

Ehdotuksen 7:20.2:n mukaan isännöitsijäksi voidaan valita yhteisö. Ratkaisu on päinvastainen kuin uudessa osakeyhtiölaissa omaksuttu.

Ehdotuksen 6:3.3:n teksti ja perustelut (s. 101) ovat vastuuvapaudesta päättämisen osalta ristiriidassa keskenään.

Ehdotuksen 6:25.3 vastaa vuoden 1978 osakeyhtiölain 9:12.3:ää. Uudessa osakeyhtiölaissa ei ole vastaavaa säännöstä. Mietinnöstä ei ilmene, tulisiko tilanne olemaan erilainen asunto-osakeyhtiöissä kuin se on ollut osakeyhtiöissä.

Ehdotuksen 1 momentin sanamuoto ja perustelut (s. 117) ovat perusteluissa mainitun 5 kohdan osalta ristiriitaiset. Lakiehdotuksessa ei ole 5 kohtaa.

Ehdotuksen 7:8.3:n mukaan isännöitsijä saa olla hallituksen puheenjohtajana vain, jos yhtiöjärjestyksessä niin määrätään tai kaikki osakkeenomistajat siihen suostuvat. Päätöksentekovalta ei keskity liiaksi yhden henkilön käsiin, kun toimitusjohtajalla ja hallituksen puheenjohtajalla on erilliset vastuualueet.

Ongelma ei ole kovin suuri asunto-osakeyhtiöissä hallituksen heikon aseman takia. Se ei ole kuitenkaan merkityksetön. Isännöitsijöillä, erityisesti ammatti-isännöitsijöillä, on asunto-osakeyhtiöissä varsin hallitseva asema, ja se vain korostuisi isännöitsijän ollessa hallituksen puheenjohtaja ja hallitessa tällöin myös hallituksen työskentelyä. Koska työskentely asunto-osakeyhtiöissä ei ole pääsääntöisesti ammattimaista, kysymystä ei liene syytä jättää niissä puhtaasti yhtiön sisäiseksi asiaksi, vaan asiaa tulee ohjata ainakin olettamasäännöksillä. Ehdotus on kannatettava.

Lakiehdotuksen 7:21.3:sta seuraa, että hallituksen puheenjohtajaksi voidaan valita isännöintiyhtiö. Laissa ei ole uuden osakeyhtiölain 6:10.1:n kaltaista säännöstä, jonka mukaan hallituksen jäsenenä ei voi olla oikeushenkilö. Näin ollen mikään ei estäisi hallituksen muiksikin jäseniksi valitsemasta oikeushenkilöä.

Tilintarkastus (9 luku)

Hyväksytyn tilintarkastajan valinta edellyttäisi ehdotuksen mukaan (9:5.1) huoneistojen lukumääräksi 40 huoneistoa. Voimassa olevassa yhteisölainsäädännössä ei aseteta estettä sille, että asunto-osakeyhtiön yhtiöjärjestyksessä määrättäisiin tällaisesta maallikkotilintarkastusinstituutiosta. Asunto-osakeyhtiöitä ei kuitenkaan tulisi velvoittaa maallikkotarkastajan valintaan, vaan sellainen tulisi valita ainoastaan, mikäli asiasta on määräys yhtiöjärjestyksessä. Säännösten tulisi kuitenkin olla siinä mielessä pakottavia, että yhtiöjärjestyksen määräyksen puuttuessakin tietty määrävähemmistö yhtiökokouksessa voisi vaatia maallikkotarkastajan valitsemista. Toisaalta voitaisiin ajatella, että asunto-osakeyhtiöön olisi valittava ammattitilintarkastaja, jos yksikin osakkeenomistaja sitä vaatii.

Oma pääoma, tilinpäätös, toimintakertomus ja konserni (10 luku)

Lakiehdotuksen 10:1 ja sen perustelut (s. 152–153) eivät vastaa toisiaan siinä mielessä, että ehdotuksessa on viisi momenttia ja perusteluissa neljä.

Mikäli tilikaudesta määrätään perustamissopimuksessa, sen muutoksista päättää ehdotuksen 10:4:n perustelujen mukaan (s. 154) yhtiökokous enemmistöpäätöksenä, jollei yhtiöjärjestyksestä muuta johdu. Vastaava kanta on otettu uuden osakeyhtiölain perusteluissa (HE 109/2005 vp s. 94–95.) Omaksuttu kanta ei ole ongelmaton. Kuten osakeyhtiölain perusteluissa (s. 18, 41-42, 49) todetaan, perustamissopimus on luonteeltaan sopimus. Tästä seuraa, että myös perustamissopimuksen muuttamista arvioidaan sopimusoikeuden periaatteiden mukaisesti. Näin ollen perustamissopimuksessa olevaa määräystä tilikaudesta voitaisiin muuttaa ainoastaan osakkeenomistajien yksimielisellä päätöksellä, ellei perustamissopimuksessa ole muuta sovittu tai yhtiöjärjestyksessä muuta määrätty.

Varojen jakaminen (11 luku)

Asunto-osakeyhtiön tarkoitus ei ole voiton tuottaminen osakkeenomistajille. Tästä syystä voitonjaon osakkeenomistajille tulisi olla sallittua korkeintaan poikkeustapauksessa. Voidaan kuitenkin pohtia, olisiko mahdollinen sellainen tahdonvaltainen säännös, jonka mukaan voitonjako asunto-osakeyhtiöstä on kielletty, ellei asiasta ole nimenomaisesti yhtiöjärjestyksessä toisin määrätty. Yhtiöllähän saattaa olla esimerkiksi sellaisia vuokratuloja, jotka mahdollistavat voitonjaon (ks. myös mietinnön s. 156).

Ehdotuksen 11:8 on jäänyt perustelematta.

Seuraamukset ja oikeussuoja (12 ja 13 luku)

Julkisuudessa on käyty keskustelua asunto-osakeyhtiöiden jäsenten vastuun mahdollisesta laajentumisesta/ankaroitumisesta nykytilanteeseen verrattuna. Lakimiesliitto katsoo, että hallituksen jäsenten vastuuta ei tulisi laajentaa nykyisestä. Jäsenten vastuuta ei tule laajentaa myöskään todistustaakan puitteissa. Huomioon tulee ottaa, että asunto-osakeyhtiöiden jäsenet ovat pääosin maallikoita.

Osakkeenomistajan vastuun normalisoimista ja tuottamusolettamaa koskevat ehdotukset ovat kannatettavia.

Mietinnössä on perusteltu tarvetta säätää yhtiön omasta vastuusta laissa. On kuitenkin huomattava, että yleisen osakeyhtiölain valmistelussa valittiin päinvastainen ratkaisu.

Ehdotuksen 13:7.2:ssä mainitaan, että päätös vastuuvapauden myöntämisestä ei sido yhtiön konkurssipesää, jos yhtiö asetetaan konkurssiin hakemuksesta, joka tehdään kahden vuoden kuluessa päätöksestä. Perusteluissa (s.182) on konkurssipesän lisäksi mainittu yrityksen saneerauksesta annetussa laissa tarkoitettu selvittäjä

Ehdotuksen 13:5:n säännökset yhtiön omasta vastuusta ovat kannatettavia, koska yhtiön oman vastuun peruste on nykyisin epäselvä.

Perustaminen ja rahoitus (17 ja 18 luku)

Ehdotuksen 17:7:n perusteluissa (s. 206) mainitaan, että jollei osaketta makseta 1 momentin mukaisessa ajassa, osake raukeaa. Kyse lienee osakkeeseen perustuvan oikeuden raukeamisesta.

Lakiehdotuksen 18:15.1:n maksullista osakeantia koskevan säännöksen mukaan uusi osake tuottaa osakkeenomistajan oikeudet rekisteröimisestä alkaen, jollei osakeantipäätöksessä määrätä myöhäisemmästä ajankohdasta. Osakkeet tuottavat osakkeenomistajan oikeudet kuitenkin viimeistään vuoden kuluttua rekisteröimisestä. Säännöksen sanamuoto viittaa siihen, että myös osakkeiden tuottama hallintaoikeus alkaisi viimeksi mainittuna ajankohtana. Lakiehdotuksen 18:5.1:n 7 kohdan mukaan osakkeiden tuottaman hallintaoikeuden alkamisen perusteista on kuitenkin määrättävä osakeantipäätöksessä.

Lakiehdotuksen 18:17.2:n mukaan on maksutonta osakeantia koskevassa päätöksessä mainittava saman luvun 5 §:n 1 momentin 2, 6 ja 7 kohdassa tarkoitetut tiedot, jos maksuttomassa osakeannissa annettavat osakkeet tuottavat saman luvun 5 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun hallintaoikeuden. Sikäli kuin nimenomaan uusia osakkeita annetaan, tuollaisten osakkeiden on kuitenkin jo asunto-osakeyhtiön ja keskinäisen kiinteistöosakeyhtiön määritelmien mukaan tuotettava lainkohdassa tarkoitettu hallintaoikeus.

Omat osakkeet (23 luku)

Mietinnössä ehdotetaan (23:6) mahdollisuutta mitätöidä hankitut osakkeet. Mitätöinti tarkoittaa, että se huoneisto, rakennuksen tai kiinteistön osa, jonka hallintaan oikeuttava osakeryhmä mitätöidään, poistuu osakkeenomistajahallinnasta ja siirtyy yhtiön välittömään hallintaan. Mitätöinti edellyttää siis yhtiöjärjestyksen muuttamista (ks. lakiehdotuksen 1:31.1:n 4, 5 ja 6 kohdat). Tätä lienee syytä korostaa perusteluissa.

Ehdotuksen 23:5:ssä olisi syytä olla määräys, jonka mukaan hankkimis- ja lunastamispäätöksessä olisi mainittava, miten hankkiminen tai lunastaminen vaikuttaa yhtiövastikkeeseen. Mikäli esimerkiksi hankittu tai lunastettu huoneisto ei kerrytä yhtiölle tuottoa, yhtiö menettää hankittuja tai lunastettuja osakkeita vastaavat yhtiövastikkeet. Vaatimus on erityisen tärkeä silloin, kun huoneisto siirretään osakkeet mitätöimällä yhtiön välittömään hallintaan ilman mahdollisuutta luovuttaa huoneisto vastiketta vastaan osakkeenomistajalle.

SUOMEN LAKIMIESLIITTO – FINLANDS JURISTFÖRBUND RY

Jorma Tilander
toiminnanjohtaja

******

(28.8.2006)

Lausunto 28.8.2006 koskien Orimattilan käräjäoikeuden tuomiopiirin uudelleen järjestelyä

Viite Oikeusministeriön lausuntopyyntö 30.6.2006 (OM 9/31/2006) koskien Orimattilan käräjäoikeuden tuomiopiirin uudelleen järjestelyä

Asia Suomen Lakimiesliitto – Finlands Juristförbund ry:n lausunto

Viitekirjeessä pyydettynä lausuntonaan Suomen Lakimiesliitto – Finlands Juristförbund ry esittää seuraavaa:

Kuten Lakimiesliitto on aikaisemmistakin käräjäoikeusjärjestelyistä antamissaan lausunnoissa korostanut, tuomiopiirijärjestelyissä tulisi kiinnittää erityistä huomiota kansalaisten oikeusturvalle aiheutuviin vaikutuksiin. Lakimiesliiton näkemyksen mukaan tuomiopiirijaon muuttamisesta päätettäessä olisikin tarkkaan selvitettävä, onko oikeuspalveluja käyttävien kansalaisten siitä saama hyöty suurempi kuin heille yhdistämisestä aiheutuvat haitat.

Lakimiesliiton mielestä on kysymyksenalaista saadaanko Orimattilan käräjäoikeuden tuomiopiirin uudelleenjärjestelyillä aikaiseksi todellisia kustannussäästöjä. Orimattilan käräjäoikeus on menestynyt hyvin hallinnonalan taloudellisuus- ja tuottavuusmittareilla arvioituna. Lisäksi Orimattilan käräjäoikeuden tuomiopiiriin kuuluu alueita, jotka ovat voimakkaassa kasvussa, kuten Mäntsälä. Lakimiesliitto esittääkin, että Orimattilan käräjäoikeuden lakkauttamisen sijaan selvitettäisiin vaihtoehtoa, jossa käräjäoikeutta pyrittäisin laajentamaan nykyisestä siirtämällä siihen osia suuremmista tuomiopiireistä. Tällainen järjestely ei olisi mitenkään ristiriidassa oikeusministeriön strategisten tavoitteiden tai hallituksen strategia-asiakirjan kanssa.

SUOMEN LAKIMIESLIITTO – FINLANDS JURISTFÖRBUND RY

Jorma Tilander
toiminnanjohtaja

***********

(28.8.2006)

Lausunto 28.8.2006 koskien korkeimman hallinto-oikeuden ja korkeimman oikeuden tekemiä esityksiä

Viite Oikeusministeriön lausuntopyyntö 29.6.2006 (OM 20/103/2006 ja OM 17/103/2006) koskien korkeimman hallinto-oikeuden ja korkeimman oikeuden tekemiä esityksiä

Asia Suomen Lakimiesliitto – Finlands Juristförbund ry:n lausunto

Viitekirjeessä pyydettynä lausuntonaan Suomen Lakimiesliitto – Finlands Juristförbund ry esittää seuraavaa:

Korkein hallinto-oikeus

Suomen Lakimiesliitto ry:llä ei ole huomautettavaa korkeinta hallinto-oikeutta koskevien esitysten osalta.

Korkein oikeus

Korkeimmasta oikeudesta annetun lain 13 §:n 2 momenttia on esitetty muutettavaksi siten, että enintään kolmasosa ylimpään palkkausluokkaan kuuluvista esittelijäneuvoksista voisi samanaikaisesti olla nimitettynä määräajaksi virkasuhteeseen. Lakimiesliitto pitää pykälän muotoilua liian epämääräisenä. Voimassa olevan korkeimmasta oikeudesta annetun lain 13 §:n 2 momentin mukaan esittelijäneuvoksista voidaan enintään kolmasosa nimittää määräajaksi virkasuhteeseen. Esittelijöiden virkoja on tällä hetkellä yhteensä 34, joista esittelijäneuvoksen virkoja on yhdeksän, joten määräajaksi nimitettyjä esittelijäneuvoksi voi olla enintään kolme. Uudistuksen myötä kaikkien korkeimman hallinto-oikeuden esittelijöiden eli myös vanhempien oikeussihteerien ja oikeussihteerien nimikkeet yhtenäistetään esittelijäneuvoksiksi. Esityksessä lähdetään siitä, että palkkaus ei nimikemuutosten seurauksen muutu, joten uudistettu 13 §:n 2 momentti vastaisi määräaikaisuuksien osalta voimassa olevaa lakia. Ei kuitenkaan ole takeita siitä, etteivätkö palkkaluokat tulevaisuudessa saattaisi muuttua, jolloin mahdollisuus esittelijäneuvosten nimittämiseen määräajaksi saattaisi myös laajentua. Lakimiesliitto katsoo, että määräaikaisten esittelijäneuvosten määrää ei tulisi korkeimmassa oikeudessa ainakaan lisätä. Toistaiseksi voimassaolevat virat turvaavat osaltaan esittelijöiden riippumattomuuden. Lakimiesliitto esittääkin harkittavaksi, että esittelijäneuvosten määräaikaisuudesta luovuttaisiin kokonaan. Tarvittaessa määräajaksi voitaisiin nimittää esityksen 13 §:n 1 momentissa mainittuja muita esittelijöitä.

Muilta osin Lakimiesliitolla ei ole esitykseen huomautettavaa korkeimman oikeudenkaan osalta.

SUOMEN LAKIMIESLIITTO – FINLANDS JURISTFÖRBUND RY

Jorma Tilander
toiminnanjohtaja

**********

(22.6.2006)

Viite Oikeusministeriön lausuntopyyntö 29.3.2006 (OM 5/31/2006) koskien Turunseudun käräjäoikeuden yhdistämistä Turun käräjäoikeuteen

Asia Suomen Lakimiesliitto – Finlands Juristförbund ry:n lausunto

Viitekirjeessä pyydettynä lausuntonaan Suomen Lakimiesliitto – Finlands Juristförbund ry esittää seuraavaa:

Lakimiesliitto on jo aikaisemmista käräjäoikeusjärjestelyistä antamissaan lausunnoissa todennut, että aikanaan vahvistettujen käräjäoikeuksien tuomiopiirijakojen on oltava muutettavissa, jos se on järkevää oikeudenhoidon kannalta. Lakimiesliitto on myös korostanut, että tuomioistuinten alueita suunniteltaessa lähtökohtana tulisi olla käräjäoikeuksien tuomiopiirien muodostaminen noudattaen maakuntien rajoja ja mahdollisuuksien mukaan myös kihlakuntien rajoja. Erityistä huomiota on kiinnitettävä tuomiopiirijärjestelyjen kansalaisten oikeusturvalle aiheuttamiin seuraamuksiin.

Lakimiesliitto suhtautuu varauksellisesti Turunmaan käräjäoikeuden ja Turun käräjäoikeuden yhdistämiseen. Käräjäoikeudet yhdistämällä syntyisi sangen suuri yksikkö, yhdistetyn käräjäoikeuden asukaspohjaksi muodostuisi noin 292 000 henkeä. Voidaankin kysyä, saadaanko yhdistämisellä aikaiseksi enää todellisia kustannussäästöjä.

Lausuntopyynnössä viitataan myös oikeusministeriön hallinnonalan tuottavuusohjelmaan ja palveluskeskushankkeeseen. Lakimiesliitto korostaa, että tuomioistuinten yhdistämisellä ei ole vaikutusta tuomioistuimissa käsiteltävien asioiden määrään, joten yhdistämisen perusteena ei tule olla pyrkimys henkilöstövähennyksiin tai palkkakustannusten pienentämiseen.

SUOMEN LAKIMIESLIITTO – FINLANDS JURISTFÖRBUND RY

Jorma Tilander
toiminnanjohtaja

*********

(9.6.2006)

Viite Oikeusministeriön lausuntopyyntö 25.4.2006 (OM 2/77/2005) ehdotuksesta hallituksen esitykseksi sotarikoksia ja rikoksia ihmisyyttä vastaan koskevien
rikoslain säännösten muuttamisesta

Asia Suomen Lakimiesliitto – Finlands Juristförbund ry:n lausunto

Viitekirjeessä pyydettynä lausuntonaan Suomen Lakimiesliitto – Finlands Jurist-förbund ry esittää seuraavaa:

Ehdotuksessa esitetään rikoslain 11 lukua muutettavaksi siten, että lukuun sijoitettaisiin joukkotuhontarikoksia, rikoksia ihmisyyttä vastaan ja sotarikoksia koskevat rangaistussäännökset. Rikos ihmisyyttä vastaan ja törkeä rikos ihmisyyttä vastaan olisivat uusia rangaistussäännöksiä, joilla yhdessä sotarikosten kanssa korvattaisiin nykyiset säännökset ihmisoikeuksien loukkaamisesta poikkeuksellisissa oloissa ja sodankäyntirikokset. Joukkotuhontaa koskevat muutokset olisivat vähäisiä. Lisäksi ehdotetaan säännöksiä sotilaallisen ja muun esimiehen vastuusta sekä säännöksiä hallituksen määräyksestä ja esimiehen käskystä rikosoikeudellisesta vastuusta vapauttavana seikkana. Nykyisin voimassa olevat säännökset kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja syrjinnästä siirtyisivät sellaisenaan mainittuun 11 lukuun. Kemiallisen ja biologisen aseen kiellon rikkomista koskevia säännöksiä ei ehdoteta muutettavaksi sisällöltään.

Rikoksesta ihmisyyttä vastaan ja sotarikoksesta ehdotetaan rangaistukseksi vankeutta vähintään yksi vuosi tai elinkausi. Törkeästä rikoksesta ihmisyyttä vastaan ja törkeästä sotarikoksesta seurauksena olisi vankeutta vähintään

kahdeksan vuotta tai elinkausi. Lievästä sotarikoksesta voisi seurata vankeutta enintään kaksi vuotta. Joukkotuhonnasta voitaisiin tuomita nykyiseen tapaan vankeuteen vähintään neljäksi vuodeksi tai elinkaudeksi.

Lakimiesliitto toteaa, että ehdotuksen tavoitteet muuttaa säännökset vastaamaan Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussääntöä ja nykyistä täsmällisemmiksi ovat kannatettavia. Lähtökohtana tulee olla, että Suomi kykenee kaikissa Kansainvälisen rikostuomioistuimen toimivaltaan kuuluvissa rikoksissa käyttämään ensisijaisesti toimivaltaansa.

Kun kyse on kuitenkin kehittyvästä oikeudenalasta ja merkittävistä sääntelystä, huomio kiinnittyy siihen, että ehdotuksessa on tyydytty lähinnä kopioimaan Rooman perussääntöä eikä asiaa ole tutkittu ja perusteltu niin syvällisesti, kuin olisi voinut olettaa. On ilmeisesti ajateltu, että kysymys on vain symbolisesta lainsäädännöstä, jota ei tarvitse oikeasti varautua soveltamaan. Lakimiesliiton käsityksen mukaan sääntelyn lähtökohtana tulisi kuitenkin nimenomaan olla, että Suomi tulee tarvittaessa soveltamaan säännöksiä, vaikka oletettavaa onkin, että käytännössä tämä tulee olemaan harvinaista. Siitä huolimatta sääntelyyn on suhtauduttava vakavasti ja panostettava enemmän esitöihin.

Lakimiesliitto korostaa, että lainkäyttäjän kannalta ehdotetut säännökset ovat käytännön soveltamistilanteessa erittäin ongelmalliset ja tulkinnanvaraiset. Myös rikoksentekijän oikeusturvan kannalta sääntelyn perusteella on vaikea ennakoida, millä perusteella ja mihin on syyllistynyt. Lakimiesliitto katsoo, että säännöksiä ei ole saatu riittävän täsmälliseen muotoon laillisuusperiaatteen edellyttämällä tavalla, vaikka sääntelyn tarkoituksena onkin ollut pyrkiä avoimista säännöksistä pois, eivätkä ehdotetut säännökset ole enää yhtä avoimia kuin aikaisemmin.

Lisäksi Lakimiesliitto on kiinnittänyt esityksessä huomiota seuraaviin seikkoihin:
- Lakimiesliitto epäilee, onko rikoksessa ihmisyyttä vastaan erikseen tarvetta törkeälle tekomuodolle, vaikka se suomalaisten lakien kirjoittamistapaan kuuluukin. Normaalissa ja törkeässä tekomuodossa on molemmissa maksimina elinkautinen. Kyse on joka tapauksessa erittäin vakavista rikoksista. Porrastaminen vaikuttaa lainsoveltajan työtä. Myös lievän sotarikoksen tarpeellisuus herättää kysymyksiä.
- Sotarikoksen tunnusmerkistöt ovat ongelmallisia, koska tekoajankohtana olevan tiedon perusteella säännöksen soveltaminen saattaa olla epäselvää.
- Ehdotuksessa ei ole säännöstä rikoskonkurrenssista. Esitöiden mukaan 11 luvun rikosten soveltaminen tekee tarpeettomaksi yksilöön kohdistuvien rikosten soveltamisen. Lakimiesliiton näkemyksen mukaan tämä ei ole niin ongelmatonta kuin annetaan ymmärtää. Epäselvää on, tuomitaanko vaarantamis- ja omaisuusrikoksista erikseen, nämähän saattavat toteutua samalla teolla kuin 11 luvussa säädetyt rikokset. Lisäksi on epäselvää, jos teko täyt-tää joukkotuhonnan, rikoksen ihmisyyttä vastaan ja sotarikoksen tunnusmerkistön, tuomitaanko kaikista kolmesta teosta.
- Ehdotuksessa on runsaasti termejä, joita ei ole laissa määritelty lainkaan eikä edes kunnolla esitöissä (esimerkiksi kidutus). Lakimiesliitto katsoo, että keskeiset termit pitäisi määritellä laissa.
- Kidutuksen osalta voidaan myös kysyä, voiko yksityinen henkilö syyllistyä kidutukseen ja arvioidaanko viranomaista ja yksityistä henkilöä eri tavalla. Kidutukselle voitaisiinkin pohtia omaa rikossäännöstä, mikä korostaisi sen paheksuttavuutta.
- Esityksessä ehdotetaan, että rikoslain 11 luvun otsikko vastaisuudessa olisi Rikoksista kansainvälistä oikeutta vastaan. Lakimiesliiton mielestä ehdotettu otsikko ei ole luonteva.
- On myös epäselvää, toteutuuko perussäännön 27 artiklan vaatimus virallisen aseman merkityksettömyydestä presidentin osalta, kun perustuslain 113 §:ssä ei nimenomaisesti mainita kaikkia rikoslain 11 luvussa mainittuja rikoksia, vaan ainoastaan rikokset ihmisyyttä vastaan. Lisäksi syytteen nostaminen edellyttää eduskunnan ¾ hyväksyntää.
- Esityksessä ehdotetaan, että Suomessa ei suljettaisi pois alle 18-vuotiaiden vastuuta joukkotuhonnasta, rikoksesta ihmisyyttä vastaan ja sotarikoksesta, vaikka Rooman perussäännön mukaan alle 18-vuotiaat eivät ole vastuussa näistä rikoksista. Lakimiesliitto katsoo, että esitöissä ei ole riittäviä perusteluja, miksi tästä pitäisi poiketa Suomessa.
- Epäselväksi on jäänyt ehdotetun 13 §:n (Hallituksen määräys ja esimiehen käsky) 2 momentin suhde (selvästi lainvastaisena) mainitun pykälän 1 momenttiin ja sen tarpeellisuus.

SUOMEN LAKIMIESLIITTO – FINLANDS JURISTFÖRBUND RY

Jorma Tilander
toiminnanjohtaja

**************

(9.6.2006)

Viite Oikeusministeriön lausuntopyyntö (OM 9/41/2005) maaseutuelinkeinojen muutoksenhakutyöryhmän väliraportista

Asia Suomen Lakimiesliitto – Finlands Juristförbund ry:n lausunto

Viitekirjeessä pyydettynä lausuntonaan Suomen Lakimiesliitto – Finlands Jurist-förbund ry esittää seuraavaa:

Suomen Lakimiesliitto tukee maaseutuelinkeinojen muutoksenhakutyöryhmän näkemystä, jonka mukaan maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan toimivaltaan kuuluvat asiat voitaisiin siirtää hallinto-oikeuksiin. Liitto pitää kannatettavana suuntausta, jossa erilaisissa lautakunnissa käsiteltyjä asioita siirrettään tuomioistuinlaitoksen piiriin.

Työryhmä esittää kahta vaihtoehtoista ratkaisua asioiden siirtämiseksi hallinto-oikeuksiin – joko täysi jako kaikkiin tai osan siirtäminen vain yhteen hallinto-oikeuteen. Lakimiesliitto katsoo perustellummaksi, että käsiteltävät asiat jaettaisiin kaikkiin hallinto-oikeuksiin. Osan siirtäminen vain yhteen hallinto-oikeuteen merkitsisi uuden erikoishallinto-oikeuden perustamista, mikä moni-mutkaistaisi järjestelmää ja olisi asiakkaiden näkökulmasta ongelmallista.

SUOMEN LAKIMIESLIITTO – FINLANDS JURISTFÖRBUND RY

Jorma Tilander
toiminnanjohtaja

********

(5.6.2006)

Viite Oikeusministeriön lausuntopyyntö 29.3.2006 (OM 4/31/2006) koskien Kyrönmaan käräjäoikeuden järjestelyitä

Asia Suomen Lakimiesliitto – Finlands Juristförbund ry:n lausunto

Viitekirjeessä pyydettynä lausuntonaan Suomen Lakimiesliitto – Finlands Juristför-bund ry esittää seuraavaa:

Lakimiesliitto on jo aikaisemmista käräjäoikeusjärjestelyistä antamissaan lausunnoissa todennut, että aikanaan vahvistettujen käräjäoikeuksien tuomiopiirijakojen on oltava muutettavissa, jos se on järkevää oikeudenhoidon kannalta. Lakimiesliitto on myös korostanut, että tuomioistuinten alueita suunniteltaessa lähtökohtana tulisi olla käräjäoikeuksien tuomiopiirien muodostaminen noudattaen maakuntien rajoja ja mahdollisuuksien mukaan myös kihlakuntien rajoja. Erityistä huomiota on kiinnitettävä tuomiopiirijärjestelyjen kansalaisten oikeusturvalle aiheuttamiin seuraamuksiin.

Suomen Lakimiesliitto pitää lausuntopyynnössä kuvattuja Kyrönmaan käräjäoikeutta koskevia järjestelyitä sinänsä kannatettavina. Kyrönmaan käräjäoikeuden tuomiopiiri on pieni, siihen kuuluu ainoastaan 27 000 asukasta. Ehdotettu muutos olisi yhdenmukainen kihlakunta- ja maakuntajaon kanssa.

Lakimiesliitto pitää kuitenkin lausuntopyynnön esitystä liian epämääräisenä henkilöstöjärjestelyiden osalta. Lausuntopyynnön mukaan ”Vakinainen henkilökunta siirrettäisiin ensisijaisesti Vaasan käräjäoikeuteen ottaen huomioon ministeriön hallinnonalan tuottavuusohjelma ja palvelukeskushanke.” Lausuntopyynnössä ei ole mitenkään konkretisoitu mitä tällä tuttavuushankkeen ja palveluskeskushankkeen huomioon ottamisella tarkoitetaan. Lakimiesliitto korostaa, että Kyrönmaan käräjäoikeuden koko henkilöstön asema on turvattava siirron yhteydessä. Yhdistämisen itsetarkoituksena ei saa olla pyrkimys henkilöstövähennyksiin tai palkkakustannusten pienentämiseen.

SUOMEN LAKIMIESLIITTO – FINLANDS JURISTFÖRBUND RY

Jorma Tilander
toiminnanjohtaja

**********
(22.6.2006)
Viite Oikeusministeriön lausuntopyyntö 2.5.2006 (OM 6/31/2006) koskien Kokemäen käräjäoikeuden tuomiopiirin uudelleen järjestelyä

Asia Suomen Lakimiesliitto – Finlands Juristförbund ry:n lausunto


Viitekirjeessä pyydettynä lausuntonaan Suomen Lakimiesliitto – Finlands Juristförbund ry esittää seuraavaa:

Lakimiesliitto on jo aikaisemmista käräjäoikeusjärjestelyistä antamissaan lausunnoissa todennut, että aikanaan vahvistettujen käräjäoikeuksien tuomiopiirijakojen on oltava muutettavissa, jos se on järkevää oikeudenhoidon kannalta. Lakimiesliitto on myös korostanut, että tuomioistuinten alueita suunniteltaessa lähtökohtana tulisi olla käräjäoikeuksien tuomiopiirien muodostaminen noudattaen maakuntien rajoja ja mahdollisuuksien mukaan myös kihlakuntien rajoja.

Lakimiesliitto korostaa, että tuomiopiirijärjestelyissä tulisi kiinnittää erityistä huomiota kansalaisten oikeusturvalle aiheutuviin vaikutuksiin. Tuomiopiirien laajentuminen johtaa siihen, että etäisyydet väistämättä pidentyvät ja asianosaisille aiheutuu lisäkustannuksia. Lakimiesliiton näkemyksen mukaan tuomiopiirijaon muuttamisesta päätettäessä olisikin tarkkaan selvitettävä, onko oikeuspalveluja käyttävien kansalaisten siitä saama hyöty suurempi kuin heille yhdistämisestä aiheutuvat haitat.

Lakimiesliiton mielestä on kysymyksenalaista saadaanko Kokemäen käräjäoikeuden tuomiopiirin uudelleenjärjestelyillä aikaiseksi todellisia kustannussäästöjä. Joissain tapauksissa saattaisikin olla perusteltua harkita myös vaihtoehtoa, jossa pienimpiä käräjäoikeuksia ei lakkautettaisi, vaan niistä pyrittäisin laajentamaan siirtämällä niihin osia suuremmista tuomiopiireistä ja tätä kautta saavuttamaan kohtuullisesti suuremman yksikkökoon mukanaan tuomia hyötyjä.

Lausuntopyynnössä uudelleenjärjestelyä on perusteltu myös käräjäoikeuksien tuomareiden ammattitaidon kehittämistarpeilla. Pyrkimys on luonnollisesti kannatettava. Lakimiesliiton näkemyksen mukaan käräjäoikeuden tuomareiden ammattitaidon kehittäminen ja täydennyskoulutus tulee kuitenkin ensisijaisesti toteuttaa muilla keinoilla.

SUOMEN LAKIMIESLIITTO – FINLANDS JURISTFÖRBUND RY


Jorma Tilander
toiminnanjohtaja

**********

(15.5.2009)

Viite Oikeusministeriön lausuntopyyntö 21.3.2006 (OM 16/41/2005) ehdotuksesta hallituksen esitykseksi ryhmäkannetta koskevaksi laiksi

Asia Suomen Lakimiesliitto – Finlands Juristförbund ry:n lausunto

Viitekirjeessä pyydettynä lausuntonaan Suomen Lakimiesliitto – Finlands Juristförbund ry esittää seuraavaa:

Yleistä
Kuten Lakimiesliitto on aikaisemmissa ryhmäkanteesta antamissaan lausunnoissa todennut, liitto suhtautuu varauksellisesti ryhmäkanteen tarpeellisuuteen. Jonkinlaista tarvetta ryhmäkanteelle voidaan nähdä kuluttajansuoja-asioissa, joskin ehdotuksessa arvioidun juttumäärän perusteella tarve näyttää tältäkin osin melko vähäiseltä. Ehdotuksen yleisperusteluissa on todettu, että ryhmäkanteita nostettaisiin vuositasolla vain muutama, joinain vuosina ei lainkaan. Mikäli ryhmäkannemenettelyä pidetään tarpeellisena, tulisi Lakimiesliiton mielestä ensi vaiheessa säätää vain viranomaisaloitteisesta ryhmäkanteesta, jota käytetään kuluttajansuoja-asioissa.

Lisäksi Lakimiesliitto on aikaisemmassa lausunnossaan esittänyt, että ympäristövahinkojen korvaaminen ei välttämättä sovellu ryhmäkannemenettelyyn, koska vahinko on yleensä arvioitava yksilökohtaisesti. Kuten useista ehdotukseen liitetystä eriävistä mielipiteistäkin ilmenee, uudistuksen tarve ympäristöasioiden osalta on epäselvä ja vaatisi lisäselvitystä.

Lakimiesliitto toteaa, että ryhmäkanteen vastustajien pahimmat uhkakuvat, kuten joidenkin tahojen innokkuus ryhmäkanteiden nostamiseen tai kantajien tavoite ”rahastaa” vastaajaa, eivät ole todellisena uhkana suomalaisessa oikeusjärjestelmässä. Esitetyssä mallissa kanteen nostaminen tapahtuu ensisijaisesti viranomaisvastuulla (toissijaisesta kanneoikeudessa jäljempänä). Suomessa ei myöskään ole rangaistusluontoista vahingonkorvausta, vaan tuomittava vahingonkorvaus perustuu todelliseen aiheutettuun vahinkoon.

Ruotsissa on tarkoitus aloittaa vuonna 2007 selvitystyö ryhmäkannelain vaikutuksista. Lakimiesliiton mielestä on tarkoituksenmukaista odottaa Ruotsin selvityksestä saatavia tuloksia ennen Suomen vastaavan lainsäädännön säätämistä. Ottaen huomioon, että ryhmäkanteen käyttöönoton selvittely on kestänyt jo toistakymmentä vuotta - ensimmäinen ryhmäkannetyöryhmä asetettiin vuonna 1992 - ei asian käsittelyn siirtymistä Ruotsin selvityksen vuoksi voitane enää pitää merkittävänä viivästymisenä.

Lisäksi Lakimiesliitto katsoo, että olisi aiheellista selvittää nyt tehtyä perusteellisemmin ryhmäkanteelle vaihtoehtoisten ratkaisumallien, kuten ryhmävalitusmenettelyn, pilottihankkeiden ja ohivalitusjärjestelmän kehittämismahdollisuuksia.

Esityksen yksityiskohdista

Mikäli lainsäädäntöhanketta työryhmän enemmistön esittämällä tavalla jatketaan, olisi jatkotyöskentelyssä syytä kiinnittää huomiota ainakin seuraaviin Lakimiesliiton esityksessä havaitsemiin epäkohtiin:

Asianosaisen määritelmä

Lakiin tulisi lisätä asianosaisen määritelmä: laissa tulisi nimenomaisesti todeta, että ryhmän jäsenet eivät ole asianosaisia ryhmäkannejutuissa. Kyse on oikeuksien (esim. puhevalta, kuuleminen) ja velvollisuuksien (oikeudenkäyntikulujen korvaamisvelvollisuus) rajoittamisesta, minkä tulisi ilmetä itse lakitekstistä, ei pelkistä perusteluista.

Ryhmäkanteen edellytykset (2 §)

Lakimiesliitto katsoo, että ryhmäkanneasian aloittamisesta tulisi päättää nimenomaisella päätöksellä ja vasta kun vastaajaa on kuultu. Tästä tarkemmin jäljempänä pykälien 6 ja 7 yhteydessä.

Lakimiesliito kiinnittää huomiota siihen, että ryhmäkanteen edellytysten katsominen prosessinedellytyksiksi sopii huonosti muihin prosessin edellytyksiin, jotka ovat näytöllisesti ja oikeudellisesti verraten yksiselitteisesti arvioitavissa kun taas ryhmäkanteen edellytykset ovat mitä suurimmaksi osaksi harkinnanvaraisia soveltuen sen vuoksi huonosti yksipuolisen selvityksen perusteella ratkaistaviksi.

Tuomioistuimelle tulisi antaa harkintavaltaa ryhmäkanteen edellytysten täyttymisen suhteen huomioon ottaen vaatimusten määrä, asian merkitys ja menettelyn vaatimat kustannukset suhteessa vaadittuihin korvauksiin. Näin voitaisiin estää painostus- ja haittaamistarkoituksessa nostettavat kanteet, mikäli kanneoikeutta joskus laajennetaan.

Toissijainen kanneoikeus (5 §)

Lakimiesliitto suhtautuu yhdistysten ja säätiöiden toissijaiseen kanneoikeuteen erittäin varauksellisesti. Toissijaisen kanneoikeuden edellytysten arviointi tulee olemaan ongelmallista ja vaikeaa, kuten käräjätuomari Eija Iivosen eriävästä mielipiteestä ilmenee.

Mikäli toissijainen kanneoikeus toteutuisi tulisi yhdistysten ja säätiöiden oikeudenkäyntikuluvastuun varalle määrätä vakuus, joka olisi riittävä ja turvaisi oikeudenkäyntikuluvastuun toteutuminen myös tosiasiallisesti. Vakuuden tulisi kattaa myös muu mahdollinen vahinko, jonka vastaajalle aiheettomasta kanteesta arvioidaan aiheutuvan. Kuluriski loisi tasapainon asianosaisten välille ja estäisi haittaamis-/kiristystarkoituksessa esitettävät kanteet.

Myös vakuuden riittävyyden asianmukainen arviointi edellyttäisi vastaajan kuulemista ennen aloittamispäätöksen tekoa.

Ryhmäkanteen vireillepano ja ilmoittaminen ryhmäkanteen käsittelyn alkamisesta (6 ja 7 §)

Lakimiesliitto katsoo, että esitys on tältä osin puutteellinen, koska taloudelliselta merkitykseltään ratkaiseva päätös prosessin aloittamisesta tehdään kuulematta vastaajaa. Päätöksen valituskelpoisuutta ei ole edes harkittu. Esitetty menettely ei turvaa vastaajan oikeutta tulla kuulluksi ennen ryhmäkannemenettelyn tosiasiallista aloittamista: Vastaajan oikeusturvan kannalta ei voida pitää riittävänä esitettyä mallia, jossa käräjäoikeus ensin viran puolesta harkitsee yksipuolisen selvityksen pohjalta ryhmäkanteen edellytykset ja vasta tämän harkinnan jälkeen vastaaja voi esittää väitteen. Väitettä ei voida pitää enää tehokkaana oikeussuojakeinona kun asia on jo kerran harkittu. Se olisi myös omiaan synnyttämään esteellisyys- ja uskottavuusepäilyjä vastaajan taholta. Menettely on erityisen ongelmallinen toissijaisen kanneoikeuden tilanteissa, joissa tuomioistuimelta edellytetään pitkälle menevää tutkimista ilman että vastaajaa kuullaan.

Tulisi harkita, voitaisiinko ryhmäkanne panna vireille hakemuksella, josta kuultaisiin vastaajaa. Aloittamisesta tehtäisiin erillinen päätös. Päätöksen muutoksenhakukelpoisuutta tulisi vielä selvittää tarkemmin. Haastehakemuksen sijaan osuvampi nimitys vireilletuloasiakirjalle voisi joka tapauksessa olla hakemus ryhmäkannemenettelyn aloittamisesta tms.

Seitsemännen pykälän yksityiskohtaisten perusteluiden mukaan kantaja päättää tavasta, jolla ryhmäkanteen käsittelyn alkamisesta ilmoitetaan. Esimerkkinä on todettu, että kantaja voisi tiedottaa kanteesta verkkosivuillaan. Lakimiesliitto katsoo, että menettely on liian väljä, tiedottamisen tulisi olla kattavampaa ja järjestäytyneempää.

Ryhmästä irrottautuminen (16 §)

Lakimiesliitto katsoo, että ryhmän jäsenelle tulisi esimerkiksi sovinnon vuoksi olla oikeus irrottautua ryhmästä vielä pääkäsittelyyn määräämisen jälkeenkin ilman asianosaisten suostumusta.

Ryhmäkanneasian kokoonpano

Käräjäoikeuksia on moitittu kolmen tuomarin kokoonpanon liian vähäisestä käyttämisestä. Lakimiesliiton mielestä ryhmäkanneasioita voidaan pitää erittäin vaativina riita-asioina. Lainsäätäjä voisi ohjausvaikutuksen vuoksi määrätä, että ryhmäkanneasian pääkäsittely tulisi toimittaa oikeudenkäymiskaaren 2:3 mukaisessa kolmen tuomarin kokoonpanossa.

Muuta

Kun ryhmäkannetta ajaa viranomainen, päättää ilmeisesti sama viranomainen myös mahdollisen sovinnon hyväksymisestä tai muista prosessuaalisista ratkaisuista. Tämä asia tulisi ilmaista laissa suoraan ja selvemmin ja asiasta tulisi myös tiedottaa ryhmäkanteeseen liittymisen yhteydessä.

Lakimiesliiton mielestä lakia ei tule soveltaa ennen sen voimaantuloa syntyneisiin vahinkoihin. Esityksestä tämä asia ei käy selvästi ilmi.

SUOMEN LAKIMIESLIITTO – FINLANDS JURISTFÖRBUND RY

Jorma Tilander
toiminnanjohtaja

**************

(15.5.2009)

Viite Oikeusministeriön lausuntopyyntö 6.3.2006 (OM 4/41/2004) sähköistä kiinteistönvaihdantaa selvittävän toimikunnan loppumietinnöstä (2006:1)

Asia Suomen Lakimiesliitto – Finlands Juristförbund ry:n lausunto
Viitekirjeessä pyydettynä lausuntonaan Suomen Lakimiesliitto – Finlands Juristförbund ry esittää seuraavaa:

Lakimiesliitto korostaa, että sähköisen kiinteistönvaihdannan järjestelmän turvallisuuteen on kiinnitettävä erityisen suurta huomiota. Sujuvan ja vaivattoman kaupankäynnin etuja ei tulisi painottaa liiallisesti suhteessa käyttöturvallisuuteen. Järjestelmän mahdolliset tietoturvaongelmat nähdään mietinnössä kovin suppeasti, lähinnä allekirjoittajan henkilöllisyyden toteamisena. Kyse on kuitenkin paljon laajemmasta aineellisoikeudellisesta ongelmasta, kuten kaupantekijän oikeustoimikelpoisuudesta, sopimustahtojen yhtymisestä ja kaikkien ehtojen harkinnasta. Esitetyssä järjestelmässä ei pystytä enää kontrolloimaan kaupan syntyolosuhteita. Nykyisin kaupanvahvistaja voi ainakin päällisin puolin todeta, ovatko esim. oikeustoimikelpoisuuden edellytykset käsillä.

Lakimiesliitto katsoo, että suurta luotettavuutta nauttivan kiinteistöjärjestelmämme tulee säilyä edelleenkin luotettavana. Jotta sähköinen kaupankäyntijärjestelmä voitaisiin hyväksyä, sen olisi toimittava hyvin ja se ei saisi olla käyttäjälle liian monimutkainen. Jo sähköisen kauppakirjan luonnosvaiheessa tulisi kiinnittää huomiota siihen, että kauppaan on todella osapuolten tahto. Järjestelmän olisi turvattava se, että myös muista kuin ns. standardiehtoja saadaan vaivattomasti lisättyä luonnokseen ja että myös liitteitä, kuten kuntokartoituksia ym., voitaisiin ottaa sähköisiin luonnoksiin mukaan. Järjestelmän tulisi myös olla suojattu mahdollisten väärinkäytösten varalta. Siirtymäajan tulisi olla riittävä ja järjestelmän hyvin testattu, ennen kun se otetaan yleiseen käyttöön.

Lakimiesliiton mielestä työryhmä ei ole riittävästi selvittänyt sellaisia vaihtoehtoja, joissa kaupan osapuolten turvallisuus voitaisiin taata nyt esitettyä järjestelmää, jossa sähköisen kauppakirjan voisi tehdä kuka tahansa, paremmin. Tällaisena lisäselvityksen arvoisena vaihtoehtona voitaisiin ajatella esimerkiksi järjestelmää, jossa kaupanvahvistajajärjestelmä säilytettäisiin, mutta saannon kirjaaminen voisi tapahtua sähköisesti kaupanvahvistajan myötävaikutuksin.

SUOMEN LAKIMIESLIITTO – FINLANDS JURISTFÖRBUND RY

Jorma Tilander
toiminnanjohtaja

********

(9.5.2009)

Viite Sisäasiainministeriön lausuntopyyntö (SM065:00/2005) koskien poliisin virkojen kelpoisuusvaatimusten uudistamista, poliisin johtamisjärjestelmän kehittämistä ja alempaa eroamisikää koskevia muutostarpeita selvittäneen työryhmän loppuraporttia

Asia Suomen Lakimiesliitto – Finlands Juristförbund ry:n lausunto

Viitekirjeessä pyydettynä lausuntonaan Suomen Lakimiesliitto – Finlands Juristförbund ry esittää seuraavaa:

Työryhmän tehtävänä on ollut selvittää poliisin virkojen kelpoisuusvaatimusten muutostarpeita erityisesti poliisin oppilaitosten tulevaa yhdistymistä silmällä pitäen sekä eräiden poliisivirkojen erityiseen eroamisikään liittyviä muutostarpeita. Näiltä osin työryhmä on tehnyt ehdotukset. Työryhmän tehtävän on myös ollut selvittää millä toimenpiteillä poliisin sivuttaisohjausta voitaisiin karsia ja nimitystoimivaltaa selkeyttää, jotta poliisin johtamisjärjestelmä saataisiin nykyistä toimivammaksi. Tältä osin työryhmä ei ole tehnyt varsinaista ehdotusta.

Kelpoisuusvaatimusten osalta Lakimiesliitto kiinnittää huomiota ylimmän poliisipäällystön kelpoisuusvaatimuksiin vaadittavan tutkinnon osalta. Raportissa on esitetty rinnakkaisina vaihtoehtoina ylempi oikeustieteellinen korkeakoulututkinto ja muu ylempi korkeakoulututkinto, mikä merkitsee kelpoisuusvaatimusten väljentämistä nykyisestä. Lakimiesliitto katsoo, että kelpoisuusvaatimuksia tulisi nykyisestä tiukentaa ja edellyttää poliisipäälliköltä,

nimismieheltä, lääninpoliisijohtajalta, valtakunnallisen yksikön päälliköltä, valtakunnallisen yksikön päälliköltä, poliisijohtajalta ja poliisiylijohtajalta ylempää oikeustieteellistä korkeakoulututkintoa.

Perusteeksi nykyisten kelpoisuusvaatimusten tiukentamiselle, itse asiassa palauttamiselle aikaisemmalle asialliselle tasolle, Lakimiesliitto toteaa ensinnäkin, että poliisi käyttää merkittävää välitöntä julkista valtaa ja sen päätöksillä ja toimenpiteillä on suuri vaikutus yksilön asemaan ja yhteiskunnan toimintoihin. Vaikka poliisitoiminta on hallintoa siihen sisältyy merkittäviä tosiasiallisia lainkäyttötehtäviä. Kansalaisten oikeusturvan kannalta on arveluttavaa uskoa lainkäyttötehtäviä muulle kuin oikeustieteellisen koulutuksen saaneelle henkilöstölle. Lainkäyttö kuuluu lakimiehille.

Yleisesti on tiedossa, että poliisihallinto pyrkii voimakkaasti suurentamaan poliisipiirejä ja vähentämään niiden lukumäärää. Tämän vuoksi ja ottaen huomioon edellä mainitut poliisin tehtävien luonteeseen kuuluvat seikat sekä yhä tiukentuvat vaatimukset ihmisoikeussopimusten huomioon ottamisesta ja perusoikeusmyönteisestä säännösten tulkinnasta kansalaisia koskevissa asioissa, oikeustieteellisen koulutuksen tarve on yhä suurempi yhä laajenevissa poliisipiireissä ja harvenevassa poliisipäällikkökunnassa. Päälliköiden esimiehillä tulisi luonnollisestikin olla sama tutkinto. Poliisiylijohtaja voisi ehkä olla tästä säännöstä poikkeus, koska hänellä on joka tapauksessa käyttävissään merkittävä lakimiesesikunta.

Lakimiesliitto yhtyy myös työryhmän jäsenen, poliisipäällikkö Esa K. Ojalan eriävään mielipiteeseen.

Muilta osin Lakimiesliitto pitää työryhmän esitystä poliisin kelpoisuusvaatimusten osalta asianmukaisena.

Lakimiesliitto pitää myös asianmukaisena työryhmän esityksiä poliisihallinnon eroamisikäsäännösten muuttamisesta.

SUOMEN LAKIMIESLIITTO – FINLANDS JURISTFÖRBUND RY

Jorma Tilander
toiminnanjohtaja

********

(27.4.2009)

Viite Oikeusministeriön lausuntopyyntö (OM 15/42/2005) työryhmämietinnöstä Tulliselvitysrikoksia koskeva lainsäädäntö (2006:3)

Asia Suomen Lakimiesliitto – Finlands Juristförbund ry:n lausunto

Viitekirjeessä pyydettynä lausuntonaan Suomen Lakimiesliitto – Finlands Juristförbund ry esittää seuraavaa:

Työryhmän enemmistö on ehdottanut, että rikoslakiin lisätään uusi 46 a luku, jossa säädettäisiin tulliselvitysrikoksista. Rangaistussäännös olisi toissijainen veropetos-, säännöstely- tai salakuljetusrikoksia koskeviin säännöksiin nähden. Perustekomuodosta säädettävä rangaistus olisi sakosta kahteen vuotta vankeutta, kvalifioidussa tekomuodossa neljästä kuukaudesta neljään vuotta vankeutta ja lievästä tulliselvitysrikoksesta sakkoa. Tullilain 42 §:n 3 momentin tullirikkomusta koskeva rangaistussäännös jäisi voimaan muita tekomuotoja varten. Lisäksi on ehdotettu, että törkeään tulliselvitysrikokseen sovellettaisiin, mitä oikeushenkilön rangaistusvastuusta säädetään, ja että pakkokeinolain muutoksella säädettäisiin telekuuntelusta törkeän tulliselvitysrikoksen tutkinnassa. Rangaistussäännökset mahdollistavat tulliviranomaisille laajat pakkokeino- ja muut tutkintamahdollisuudet.

Ehdotetulla lainsäädännöllä pyritään:
- ehkäisemään talousrikollisuutta,
- edistämään talousrikosten selvittämistä,
- edistämään valtion fiskaalisten intressien toteutumista,
- turvaamaan Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden etuja tullitoimintaa koskevan yhteisölainsäädännön edellyttämällä tavalla ja
- turvaamaan tullilaitoksen toimintaedellytyksiä.

Lakimiesliiton mielestä ehdotuksen tavoitteet ovat sinänsä kannatettavia, mutta mietinnöstä on pääteltävissä, että tosiasiassa motiivina on saada tullille laajemmat ja tehokkaammat pakkokeino- ja muut tutkintamahdollisuudet muiden rikosten tutkintaa varten. Tällä hetkellä tullirikkomuksen sakon rangaistusuhka on riittämätön rikostutkinnassa tarvittavien pakkokeinojen käyttämiseksi sellaisissa tapauksissa, joissa on vielä epäselvää, mihin virheellisellä menettelyllä tulliselvityksellä mahdollisesti pyritään. Toisin sanoen ei ole vielä perusteltua epäilyä epäselvyyksien takana olevasta talous- tai muusta rikoksesta.

Kun kyse on uuskriminalisoinnista, ehdotetulle sääntelylle on oltava todellinen tarve ja ehdotettujen keinojen on oltava oikein mitoitettuja suojeltaviin oikeushyviin verrattuna. Mahdolliset muutostarpeet on hoidettava avoimesti ja läpinäkyvästi. Lakimiesliitto on samaa mieltä, kuin eriävän mielipiteen esittänyt valtiovarainministeriön edustaja ylitarkastaja Hanna Vuojela, että esitetty sääntely ei ole oikea keino tavoitteiden saavuttamiseksi. Sääntely tulisi olemaan soveltamisalaltaan hyvin laaja ja aiheuttaisi vaikeita soveltamisongelmia. Osa menettelystä rajautuisi kuitenkin soveltamisalan ulkopuolelle. Vastaavaa sääntelyä ei myöskään ole muissa jäsenvaltioissa. Tulliselvitysrikos ei ole verrattavissa kirjanpitorikokseen kuten mietinnössä on esitetty. Ehdotuksessa esille tuodut ongelmat liittyvät voimassa olevaan sääntelyyn. Ehdotus merkitsisikin näiden rikosten valmistelun kriminalisoimista.

Lakimiesliitto toteaa, että ehdotuksen taustalla olevat voimassa olevaan sääntelyyn liittyvät soveltamisongelmat olisi pyrittävä ensisijaisesti ratkaisemaan kyseistä sääntelyä ja käytäntöä kehittämällä ja muuttamalla. Näitä näkökohtia ehdotuksessa ei ole lainkaan käsitelty. Ei ole myöskään selvitetty sitä, olisivatko ongelmat ratkaistavissa yhteistyötä kehittämällä ja parantamalla. Jos tulliviranomaisten keinovalikoimaa on tarve parantaa, se on tehtävä avoimesti.

SUOMEN LAKIMIESLIITTO – FINLANDS JURISTFÖRBUND RY

Jorma Tilander
toiminnanjohtaja