Lausunto oikeusministeriölle työryhmämietinnöstä Yhteistalouden purkaminen avoliiton päättyessä (5.3.2009)

Yhteistalouden purkaminen avoliiton päättyessä (Oikeusministeriön työryhmämietintöjä 2008:10)

Lausuntonaan oikeusministeriön työryhmämietintöön Yhteistalouden purkaminen avoliiton päättyessä Suomen Lakimiesliitto esittää seuraavaa:

Avoliitto on yleinen parisuhde- ja perhe-elämän muoto. Mietinnön mukaan avoliittoon perustuvia perheitä oli vuonna 2007 noin 21 prosenttia kaikista perheistä eli noin 300 000.

Esitetty ehdotus on periaatteelliselta kannalta merkittävä eikä sen vaikutuksia yksityistalouksiin ole myöskään syytä aliarvioida. Lähtökohtaisesti sääntelyn tavoite suojata heikomman osapuolen asemaa on kannatettava. Myös avoliittojen yleisyys voidaan nähdä sääntelyn puolesta puhuvana seikkana.

Suomen Lakimiesliitto suhtautuu kuitenkin varauksellisesti uuden sääntelyn luomiseen. Ehdotettuun sääntelyyn liittyen Lakimiesliitto haluaa kiinnittää erityisesti huomiota seuraaviin seikkoihin:

Mietinnöstä ei ilmene selkeää oikeussuojan tarvetta, johon sääntelyllä pyritään vastaamaan

Rekisteröimättömiä avoliittoja koskeva sääntely on useimmissa Euroopan maissa melko vähäistä. Euroopan unionissa tehdyssä selvityksessä useimmat lausunnonantajat olivat suhtautuneet kielteisesti avopuolisoiden varallisuussuhteita koskevan yhteisölainsäädännön valmisteluun. Vain Ruotsissa on avoliittoja koskeva sääntely kattava. Suomessa tuomioistuimessa on ollut riitoja vain vähän. Mietinnön mukaan esimerkiksi Helsingin hovioikeuteen on päätynyt vuodesta 1986 maaliskuuhun 1998 vain 73 avopuolisoiden keskinäistä riita-asiaa.

Mietinnössä selostetut tutkimukset ja tilastotiedot osoittavat sinänsä, että ainakin suuressa osassa avoliittoperheistä on merkittävissä määrin omaisuuden yhteisomistusta, yhteistä rahankäyttöä ja työnjakoa. Sen sijaan mietintö ei Lakimiesliiton mielestä selkeästi osoita niitä käytännössä esiintyviä epäkohtia ja niiden yleisyyttä, joita ehdotetulla lainsäädännöllä pyritään korjaaman, eikä myöskään sitä, mistä syystä niitä ei ole voitu hoitaa olemassa olevilla keinoilla. Yleisten siviilioikeudellisten sääntöjen, yhteisomistuslain ja perusteettoman edun palautusta koskevien periaatteiden soveltamiseen liittyviin ongelmiin ei mietinnössä oteta juurikaan kantaa. Mietinnön perusteella jää siis epäselväksi, mikä on todellinen oikeussuojan tarve.

Ehdotettu sääntely tekee avoliitosta varallisuusoikeudellisesti monessa suhteessa avioliiton kaltaisen yhteiselämän muodon. Avoliiton valitsemista parisuhteen muodoksi voidaan kuitenkin pitää tietoisena ratkaisuna, myös varallisuusoikeudelliselta kannalta. Lähtökohtaisesti voitaneen olettaa, että avopuolisot eivät halua avioliittolain eivätkä välttämättä edes avioliittolain kaltaisten oikeusvaikutusten koskevan parisuhdettaan tai jos haluavat, he sopivat siitä erikseen. Mikäli siitä, että avioliittolain varallisuusoikeudelliset säännökset eivät koske avopuolisoita, epäillään olevan avoliitossa elävien keskuudessa epätietoisuutta, voidaan tämä korjata jakamalla heille tietoa asiasta. Lähtökohtana voidaan pitää, että parisuhteen muoto on avoliitossa elävien oma valinta. Avioliitto ja avoliitto ovat nyky-yhteiskunnassa kaksi rinnakkaista parisuhteen ja yhteiselämän muotoa ja ehdotettu uudistus voisi olla jopa omiaan hämärtämään niiden suhdetta toisiinsa.

Mainittakoon, että Ruotsissa tavallisten ihmisten tietämys avoliittolaista (sambolagen) on osin puutteellista, joten siellä on esimerkiksi avoliittojen purkautuessa tämä kattava sääntely tullut joissain tapauksissa ihmisille yllätyksenä. Mietinnön mukaan tutkimustietoa avoliiton päättymisen varalta tehtyjen sopimusten yleisyydestä ei ole. Mikäli oletetaan, että tällaisten sopimusten määrä ei ole suuri ja uusi avoliittoja koskeva laki laaditaan, tulisi silloin kiinnittää huomiota kansalaisten tiedon tasoon siitä, että lähes 600 000:n ihmisen avoliittomuotoisen parisuhteen päättymistä on alkanut koskea uusi erillinen laki.

Mietinnön perustelujen painotuksista saa sen käsityksen, että laki säädettäisiin selkeästi sellaisia avoliittoja silmällä pitäen, jossa kaksi nuorta muuttaa asumaan samassa taloudessa, perustaa perheen ja jatkaa yhteiselämää avoliittomuodossa siihen saakka, kunnes avoliitto päättyy joko eroon tai toisen puolison kuolemaan. Vaikka tämä avoliittomuoto on varmasti kaikkein yleisin, mietinnössä olisi voitu tuoda esiin selkeämmin myös ehdotetun sääntelyn soveltuvuus tai soveltumattomuus muun kaltaisissa tilanteissa solmittuihin avoliittoihin. Tällainen on esimerkiksi kahden keski-ikäisen tai sitä vanhemman lesken tai avio-/avoeron läpikäyneen ihmisen solmima avoliitto, jossa puolisot tietoisesti haluavat pitää kummankin omaisuuden toisistaan erillään eikä heillä ole aikomustakaan yhdistää talouttaan niin pitkälle kuin nyt ehdotettu sääntely olettaa avopuolisoiden tekevän.

Mietinnöstä ei Lakimiesliiton mielestä käy riittävän selkeästi esille se, mikä avoliittojen yleisyyden lisäksi on syy siihen, että avoliiton päättymisen varallisuusoikeudellisia vaikutuksia tulisi erikseen säännellä.

Lain taannehtivuus

Mietinnöstä saa sen käsityksen, että säädettävä laki koskisi myös niitä avoliittoja, jotka on solmittu ennen lain voimaantuloa. Lakimiesliitto epäilee, voidaanko tällainen taannehtivia oikeusvaikutuksia sisältävä ja omaisuuden suojaa rajoittava laki käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä, kuten mietinnössä esitetään. Joka tapauksessa on syytä pyytää peruslakivaliokunnalta lausunto asiasta.

Ehdotetun sääntelyn soveltamisala

Mietinnössä esitetään, että lain soveltamisala rajoitettaisiin vain parisuhteisiin. Parisuhdetunnusmerkki on kuitenkin erittäin ongelmallinen oikeudenkäynteihin liittyvien näyttö- ja rajanvetokysymyksien vuoksi. Lisäksi taloudellista työnjakoa voi olla myös silloin, kun yhdessä asuminen perustuu ystävyyteen tai sukulaisuuteen eikä parisuhteeseen. Suomen Lakimiesliitto ehdottaa vielä harkittavaksi, pitäisikö soveltamisalan olla yleinen.

Avopuolisoiden omaisuuden erottelu ja hyvitys yhteistalouden hyväksi annetusta panoksesta

Tähän mennessä on avoliittoa koskevia varallisuusoikeudellisia kysymyksiä ratkaistu soveltamalla samoja yleisiä varallisuusoikeudellisia säädöksiä ja periaatteita, joita sovelletaan myös toisilleen vieraiden henkilöiden välisiin varallisuussuhteisiin. Ehdotuksessa olisi pääosin kysymys oikeuskäytännön vahvistamien periaatteiden kirjaamisesta lakiin. Kun olemassa oleva lainsäädäntö ja oikeuskäytäntö turvaa jo nykyisellään useimmissa tapauksissa riittävän suojan avopuolisolle avoliiton päättyessä, Suomen lakimiesliitto katsoo, että mietinnön ehdotus yhteiselämän lopettamista koskevasta sääntelystä on tarpeeton.

Ehdotuksessa ei myöskään selvitetä riittävällä laajuudella sitä, mikä on nyt ehdotetun sääntelyn suhde aikaisemmin käytettyihin sääntöihin ja periaatteisiin. Tämä tulee esille esimerkiksi ehdotetun hyvitystä yhteistalouden hyväksi annetusta panoksesta koskevan sääntelyn osalta. Voidaan kysyä, mikä on ehdotetun sääntelyn suhde perusteettoman edun konstruktioon. Lisäksi mainitun säännöksen tulkinnanvaraisuudesta huolimatta yksityiskohtaiset perustelut ovat muutoinkin erittäin suppeat. Olisi suotavaa, että OM tekisi olemassa olevan oikeuskäytännön perusteella vertailun oikeusohjeista, joita on sovellettu avoliiton purkautumiseen ja arvioisi niiden toimivuutta.

Joka tapauksessa selvää on, että avopuolisoille tulee olla mahdollisuus sopia, ettei lakia sovelleta heihin lainkaan tai että lakia ei sovelleta johonkin tiettyyn omaisuuteen.

Yhteisen asunnon käyttö

Suomen lakimiesliitto katsoo, että mietinnön ehdotus yhteisen asunnon käyttöä koskevasta sääntelystä on tarpeeton. Olemassa oleva lainsäädäntö turvaa useimmissa tapauksissa riittävästi yhdessä asuvien henkilöiden asumista. Avopuolisoiden asuinkumppanuus tai yhteisomistussuhde otetaan huomioon huoneenvuokrasuhteista, asumisoikeusasunnoista ja perheen sisäisestä lähestymiskiellosta annetussa lainsäädännössä. Ehdotetun perintökaaren (40/1965) 8 luvun avustussäännökset turvaavat puolestaan avopuolison asumisen jatkumisen avoliiton päättyessä kuolemaan.

Ehdotus rajoittaisi omistajan vapautta käyttää omaisuuttaan. Sitoutuminen sääntelyyn ei puolestaan perustuisi tahdonilmaisuun tai lakisääteiseen elatusvelvollisuuteen. Lisäksi sääntely on ehdotettu tulemaan voimaan taannehtivasti. Kun hakemusmenettely ei välttämättä olisi kovin nopea ja kun avopuoliso voi lähtökohtaisesti suhteellisen lyhyessä ajassa saada vapailta markkinoilta itselleen uuden omistus- tai vuokra-asunnon, niin yhteiselämän lopettamista koskeva erityissääntely ei vaikuta erityisen perustellulta tai tarpeelliselta.

Perintökaaren 8 luvun avustus- ja hyvityssäännökset

Suomen Lakimiesliitto ei vastusta työryhmän mietintöön sisältyvää lakiehdotusta perintökaaren 8 luvun muuttamiseksi ja tähän liittyvää perintö- ja lahjaverolain 11 §:n muuttamista.

Kunnioittavasti

SUOMEN LAKIMIESLIITTO – FINLANDS JURISTFÖRBUND RY

Jorma Tilander
Toiminnanjohtaja