Puheenvuoro eduskunnan lakivaliokunnan kokouksessa 15.10.2009 koskien Hallituksen esitystä 94/2009 vp Eduskunnalle laiksi sakon ja rikesakon määräämisestä sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

Lausuntonaan Hallituksen esitykseen 94/2009 vp Eduskunnalle laiksi sakon ja rikesakon määräämisestä sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi Suomen Lakimiesliitto esittää seuraavaa:

Epäillyn suostumuksen edellyttäminen johtanee pääkäsittelyjen lisääntymiseen käräjäoikeuksissa

Ehdotetun menettelyn tarkoituksena olisi vähentää syyttäjien työmäärää korvaamalla rangaistusmääräys enintään 20 päiväsakon tapauksissa poliisimiehen, tullimiehen tai rajavartiomiehen antamalla sakkomääräyksellä, jos kysymyksessä on liikenteeseen liittyvä rikkomus tai näpistys. Oikeusturvan riittäväksi takaamiseksi menettelyn käyttö on kytketty epäillyn ja asianomistajan suostumukseen. Voimassa olevan lain mukaan epäillyn suostumusta rangaistusmääräysmenettelyyn ei tarvita, mutta määräyksen antaa oikeusturvan epäillyn oikeusturvan kannalta legitiimimpi taho eli syyttäjä. Epäillyn tulee erikseen vaatia asian käsittelyä tavallisessa rikosasioiden käsittelyjärjestyksessä.

On olemassa suuri riski siitä, että asian käsittelyn aikaisemmassa vaiheessa uudistuksella mahdollisesti saavutettavat kustannussäästöt eivät tosiasiassa toteudu, koska osa vastaajista todennäköisesti kieltäytyy antamasta suostumusta. Tämä puolestaan johtaa siihen, että osa kyseessä olevista asioista siirtyy käsiteltäväksi käräjäoikeuksiin. Rangaistusvaatimusmenettelyssä käsiteltävien asioiden määrä on niin suuri, että muutamankin prosentin siirtyminen käräjäoikeuksiin aiheuttaa sekä syyttäjille että tuomioistuimille huomattavasti lisätyötä. Näin ollen on todennäköistä, että tavoitellut kustannussäästöt vesittyvät ja tuloksena on käräjäoikeuksien entisestäänkin lisääntyvä ruuhkautuminen.

Sakkojen muuntamattomuus ja asianomistajan suostumus

Lakimiesliitto on aikaisemmin esimerkiksi lausuessaan oikeusministeriön rangaistusmääräys- ja rikesakkotyöryhmän mietinnöstä kiinnittänyt huomiota siihen, kun oikeustieteellisesti kouluttamattoman henkilön antaman rangaistusmääräyksen mukanaan tuomat oikeusturvaongelmat ehdotettiin ratkaistaviksi sillä, ettei kyseessä olevaa sakkoa voisi muuntaa vankeudeksi maksukyvyttömyystilanteissa. Tämän voidaan jo havaita johtaneen jossain määrin siihen, että ulosottokelpoista omaisuutta omistamattomat henkilöt nauttivat tältä osin tosiasiallista rikosoikeudellista immuniteettia. Kun tämä tie kuitenkin on valittu, olisiko silloin syytä pohtia tässä yhteydessä myös asianomistajan suostumuksen edellyttämisestä luopumista sakkomääräysmenettelyssä. Käytännössä on nimittäin havaittu myös tilanteita, joissa isot asianomistajatahot eivät esimerkiksi näpistystapauksissa anna suostumustaan asian käsittelyyn rangaistusmääräysmenettelyssä. Tämä on osaltaan johtamassa vähäisiä asioita koskevien pääkäsittelyjen lisääntymiseen käräjä-oikeuksissa.

Eduskunnan tulisi määrätä seurattavaksi, johtaako uudistus vähäisten asioiden siirtymiseen varsinaisiksi rikosasioiksi

Edellä on kiinnitetty huomiota siihen riskiin, että uudistuksella ei mahdollisesti saavuteta niitä kustannussäästöjä, mitä tavoitellaan. Tämä johtuu siitä, että epäillyn tai asianomistajan jättäessä suostumuksensa antamatta vähäisiä asioita siirtyy käsiteltäväksi käräjäoikeuksiin, joissa ne aiheuttavat lisätyötä sekä syyttäjille että tuomioistuimille. Onkin ensiarvoisen tärkeää, että mikäli uudistus ehdotetun kaltaisena toteutetaan, eduskunta määrää tiiviisti seurattavaksi sen, saavutetaanko uudistuksella tavoiteltuja säästöjä ja johtaako se vähäisten asioiden siirtymiseen ehdotetusta menettelystä käsiteltäväksi tavallisessa rikosasioiden käsittelyjärjestyksessä.

Tulisiko pohtia rangaistusmääräysmenettelyn käyttöalan laajentamista todellisten kustannussäästöjen aikaansaamiseksi?

Lakimiesliitto on syksyllä 2007 tehnyt lukuisia ehdotuksia oikeusvaltion prosessien tehostamiseksi sen sijaan, että valtio säästöohjelmillaan suunnittelemattomasti vähentää työvoimaa ja jättää tarpeellisia uudistushankkeita rahoittamatta. Yksi ehdotuksista koski yksinkertaisten rikosasioiden saattamista yksinkertaiseen viranomaismenettelyyn. Rikoksesta epäillyn tapahtumiltaan myöntämien rikosasioiden käsittelyketjua voitaisiin muokata niin, että asianosaiset saisivat Euroopan neuvoston suosittelemalla tavalla yksinkertaisissa asioissa oikeuden yksinkertaiseen viranomaiskäsittelyyn siten, että in concreto sakkoseuraamukseen päättyvät, riidattomat rikosasiat vain poikkeustapauksissa menisivät tuomioistuimen ratkaistaviksi. Syyttäjän päätösvalta näissä asioissa – Ruotsin ja monen muun tapaan – olisi omiaan vähentämään tuomioistuinten työmäärää. Kansalaisen oikeusturva ei vaarantuisi, kun ratkaisun asiassa tekisi oikeustieteellisesti koulutettu virkamies.

Oikeusturva huonontuu aina, kun tuomiovaltaa siirretään oikeustieteellistä koulutusta vailla oleville henkilöille

Tuli kustannussäästöjä lopulta tai ei, on kuitenkin selvää, että oikeustieteellisesti kouluttamattoman virkamiehen oikeus määrätä rangaistus merkitsee suurta periaatteellista, oikeusturvaa heikentävää muutosta järjestelmässämme. Uudistusta perustellaan kustannussäästöillä, jotka syntyvät, kun syyttäjät voivat entistä paremmin keskittyä laajoihin ja vaikeisiin asioihin. Mikäli kuitenkin edellä mainituista syistä johtuen säästöjä ei tosiasiassa synnykään, on ainoa seuraus uudistuksesta kansalaisten oikeusturvan heikentyminen.

Kunnioittavasti,

SUOMEN LAKIMIESLIITTO – FINLANDS JURISTFÖRBUND RY

Mikko Salo
Oikeuspoliittinen asiamies