Eduskunnan lakivaliokunnalle 12.2.2009

Hallituksen esitys HE 33/2008 vp Eduskunnalle laeiksi rikoslain 2 luvun 7 §:n ja 10 §:n sekä valtion virkamieslain muuttamisesta

Esitän kunnioittaen lausuntona seuraavaa:

Tuomariliitto kannattaa, että rikoslain 2 luvun 7 §:n ja 10 §:n muuttamisesta luovutaan.

Tuomariliitto suhtautuu varoituksen käyttöönottoon varauksella seuraavista syistä.

Varoituksen tarkoituksena työnjohdollisena seuraamuksena on yleisesti tyypillistä, että siihen olennaisena osana liittyy uhka palvelussuhteen päättämisestä moitittavan menettelyn jatkuessa. Tähän nähden tuomarille annettava varoitus on enemmän rangaistusluonteinen, koska tuomarin erottamismenettely tapahtuisi aina kuitenkin erillisessä oikeudenkäynnissä.

Oikeusministeriön muistiossa 28.1.2009 on esitetty, että valitus varoitusasiassa käsitellään lainkäyttöasiana ja että tuomarille varataan mahdollisuus tulla kuulluksi ja esittää todistelua. Käytännössä varoituksen saaja valittanee aina ja vaatinee kuulemistaan sekä esittää todistelua. Lähes jokaiseen varoitukseen liittynee siten täysimittainen oikeudenkäynti. Sen vuoksi varoituksella ei saavuteta ainakaan mitään menettelyllisiä etuja virkasyyteasian käsittelyyn. Virkasyyteasian etuna varoitusasiaan on, että virkasyyteasiassa esitetään syyte, joka on tarkoitettu oikeudenkäynnin perustaksi. Lisäksi virkasyyteasiaa ajaa syyttäjä. Valitus hyvin perusteltunakaan ei voine olla hyvä perusta oikeudenkäynnille. Oikeudenkäynnissä ei ole myöskään syyttäjää vain käytännössä "syytettä" ajaa varoituksen antanut päällikkötuomari. Valitusasiassa myös korostunee varoituksen antajan ja saajan välinen ristiriitatilanne. Oikeudenkäynti lienee useimmiten vielä julkinen. Varoituksen liittyvän valitusasian oikeudenkäynnin jälkeen valituksen työnjohdolliset edut lienee menetetty.

Ilman varoitustakin päälliköllä on riittävät keinot johtamiseen, mikäli keinoja tosiasiallisesti käytetään. Ensisijaisesti tulisi käyttää keskusteluja ja muuta ohjausta. Myös työterveyshuollon ja päihdehuollon palveluita voidaan käyttää. Joka tapauksessa päällikkö voi antaa jo nyt huomautuksen vaikkapa kirjallisesti. Jos huomautus ei johda toivottuun tulokseen, lienee yleensä perusteet virkasyytteelle.

Varoitus voi liittyä asioiden viipymiseen tuomarilla. Viipymiseen liittyy se, että tuomioistuimilla on riittävät resurssit. Siihen nähden on mielenkiintoista, että eduskunnan käsiteltävänä on hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 233/2008). Tuossa esityksessä esitetään hyvityksen maksamista viipymistilanteessa, mikä osoittanee viipymisen olevan oikeuslaitoksen resursseihin ja menettelytapoihin liittyvä rakenteellinen ongelma. Sen vuoksi yksittäisen tuomarin syyllistäminen viipymisistä ei ole aina kohtuullista.

Perustuslakivaliokunnan mietinnöstä ilmenee hyvin, että tuomareiden asema eroaa muiden virkamiesten asemasta. Käytännössä tämä aiheuttaa jatkuvia ongelmia siitä, mitä virkamiehiä koskevia säännöksiä voidaan soveltaa tuomareihin. Joissakin maissa asia on ratkaistu erillisellä tuomareita koskevalla lailla. Sen vuoksi Suomessakin olisi syytä selvittää tällaisen erityislain tarve. Tuomariliitto esittääkin, että tuomareiden virkamiesoikeudellinen asema tulisi selvittää kokonaisuutena esimerkiksi oikeusministeriön asettamassa työryhmässä.

Yksittäisenä asiana kiinnitän vielä huomiota siihen, että oikeusministeriön muistiosta ei ilmene yksiselitteisesti sitä, tarvitaanko muutoksenhakulupaa hovioikeuden tuomioon, jolla se on ratkaissut laamannin antaman varoitusta koskevan valituksen.

Jukka Jaakkola

käräjätuomari, Suomen Tuomariliitto ry:n varapuheenjohtaja