Oikeusministeriön selvityksiä ja ohjeita 59/2010: Julkisyhteisön vahingonkorvausvastuu

Lausuntonaan oikeusministeriön selvityksestä Lakimiesliitto lausuu seuraavaa:

Julkisen vallan käytön käytännön tilanteet tulee ottaa huomioon standardisäännöksen kumoamista pohdittaessa

Selvityksessä päädytään ehdottamaan vahingonkorvauslain (VahL) 3:2:n standardisäännöksen kumoamista. Vankimpana perusteena selvityksessä mainitaan se, että perustuslaki (PL) ja hallintolaki asettavat julkisen vallan käytölle tiukempia huolellisuusvaatimuksia kuin standardisäännöksen mukaisen kohtuullisen huolellisuuden. Standardisäännöksellä ei näin ollen voida lieventää julkisen vallan käytölle perustuslaissa ja hallintolaissa asetettuja laatuvaatimuksia.

Kun standardisäännöksen kumoamista pohditaan, tulee muistaa, että selvityksessäkin todetaan standardisäännöksen käytäntöön soveltamisen osalta standardisäännöksen perustuslainmukaisen tulkinnan johtavan siihen, että julkisen vallan käytölle ”kohtuudella asetettavat vaatimukset” ovat perustuslain ja hallintolain nojalla korkeat. Onko siis tarvetta kumota säännöstä, jonka tulkinta perustus- ja hallintolakien mukaisesti suoritettuna johtaa niiden mukaiseen lopputulokseen? Julkisen vallan käyttöön liittyy myös toisinaan tilanteita, joissa julkista valtaa käyttävä taho joutuu toimimaan nopeasti ja kenties ilman kyseistä tilannetta sääntelevää normia ja tämänkaltaiset erityispiirteet tulee ottaa huomioon standardisäännökseen liittyviä kysymyksiä pohdittaessa.

Muutoksenhakuvaatimuksen kumoamiselle ei ole riittäviä perusteita – hallinto-oikeuden mahdollisuutta tutkia muutoksenhaun yhteydessä myös vahingonkorvausvaatimus tulisi harkita

Selvityksessä päädytään suosittamaan muutoksenhakuvaatimuksen kumoamista. Tätä perustellaan ensisijaisesti säännöksestä vahingonkärsijälle mahdollisesti seuraavalla epätyydyttävällä lopputuloksella, kun korvausvastuu sulkeutuu säännöstä sovellettaessa kokonaan pois. Lakimiesliitto ei näe muutoksenhakuvaatimuksen kumoamiselle riittäviä perusteita. Säännöksen kumoaminen voisi johtaa käytäntöä tilanteisiin, joissa ei ensisijaisesti haeta viranomaisen päätökseen muutosta, vaan nostetaan suoraan vahingonkorvauskanne. Lakimiesliitto pitää muutoksenhakua toimivampana ensisijaisena reagointivaihtoehtona epätyydyttävään viranomaispäätökseen.

Julkisen vallan käyttäjää vastaan esitetyn vahingonkorvausvaatimuksen käsittelyä voisi olla mahdollista kehittää esimerkiksi siten, että hallinto-oikeudella olisi mahdollisuus tutkia muutoksenhaun yhteydessä myös samassa asiassa esitetty vahingonkorvausvaatimus. Tällöin säästettäisiin aikaa asian käsittelyssä ja säilytettäisiin kuitenkin se käytännön kannalta looginen ajatus, että viranomaisen päätökseen pitäisi hakea muutosta ennen vahingonkorvausvaatimuksen esittämistä (jonka voisi siis esittää muutoksenhaun yhteydessä ja tuomioistuin tutkisi asian).

Kannerajoituksen kumoamisen ehdottaminen on perusteltua

Selvityksessä päädytään suosittamaan VahL:n 3:5:n kannerajoituksen kumoamista. Tätä perustellaan sillä, että kannerajoitus on sekä PL 21 §:n oikeusturvasäännöksen että oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan vastainen. Jokaisella tulee olla oikeus vaatia vahingonkorvausta julkisen vallan käyttäjältä riippumatta siitä, mikä taho on kyseessä. Lakimiesliitto pitää kannerajoituksen kumoamisen ehdottamiseksi esitettyjä perusteluja riittävinä.
Julkista valtaa vastaan nostettujen korvauskanteiden keskitettyä käsittelyä tulisi harkita

Selvityksessä ei oteta kantaa julkisen vallan käyttäjää vastaan nostettujen korvauskanteiden käsittelyyn. Lakimiesliitto katsoo, että olisi aiheellista harkita yhtä soveltuvaa tahoa, joka olisi toimivaltainen käsittelemään kaikki julkisen vallan käyttöä koskevat vahingonkorvauskanteet. Tämä voisi selkiyttää tilannetta nykyisestä ja parantaa laintulkinnan johdonmukaisuutta.

Kunnioittavasti,

SUOMEN LAKIMIESLIITTO – FINLANDS JURISTFÖRBUND RY

Jorma Tilander
Toiminnanjohtaja